Kyrön skanssi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ote Hämeenkyrön hallintopitäjän kartasta. Kyrön skanssi (Skantzenn) on merkitty Satakunnan ja Pohjanmaan rajalle. Kartan on piirtänyt Turun- ja Porin läänin vakinainen maanmittari Hans Hansson vuoden 1650 tienoilla. Lähde: Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen kartat, MH 13.
Kyrön skanssi on myös Karvian vaakunan aiheena

Kyrön skanssi eli Kyrö skantz oli 1630-luvulla nykyisen Karvian Kantin kylän alueelle perustettu Ruotsin armeijan varustus. Kyrön skanssin paikalla sijaitsi mahdollisesti jo nuijasodan aikana pieni maavarustus, johon kuului ampumahautoja ja tykkipattereita. Yksi tykkipatteri eli redutti on edelleen maastosta tunnistettavissa ja se on luokiteltu historiallisen ajan kiinteäksi muinaisjäännökseksi [1].

Kustaa II Aadolfin hallituksen valtaneuvokset Gabriel Oxenstierna ja Herman Wrangel velvoittivat 30. huhtikuuta 1632 päivätyllä määräyskirjeellä majuri Jöran Svinhufvudin rakentamaan skanssin sopivaan paikkaan Ylä-Satakunnassa[2]. Syynä olivat Ylä-Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan laajoilla erämaa-alueilla piileskelevät karanneet sotilaat ja irtolaiset. Heidät piti ottaa kiinni ja toimittaa armeijan palvelukseen. Sopiva paikka skanssin rakentamiseen löytyi Kyrönkankaantien varrelta, läheltä Karvianjoen ylittävää siltaa. Karvianjoki toimi siinä kohtaa myös Pohjanmaan ja Satakunnan välisenä rajana. Linnake nimettiin Kyrön skanssiksi, sillä se sijaitsi silloisen Hämeenkyrön pitäjän alueella.

Majuri Jöran Svinhufvud nimitettiin Kyrön skanssin päälliköksi 19. maaliskuuta 1635 päivätyllä nimityskirjalla[3]. Svinhufvudin päällikkyys ilmeisesti päättyi noin 1638, jonka jälkeen sotilaallinen toiminta Kyrön skanssissa hiipui vuosikausiksi. Venäjän ja Ruotsin välisen ruptuurisodan alettua sotilastoiminta Kyrön skanssissa vilkastui vuosiksi 1656-1659. Kyrön skanssin kapteenina mainitaan Anders Rundell vuonna 1656[2]. Hänen jälkeensä Kyrön skanssin päällikkönä toimi Arvid Mikonpoika Timi noin 1656-1658[2]. Kyrön skanssin sotilaspappina toimi Thomas Wagnerus 1656-1659. Ilmeisesti sotilaat vedettiin pois Kyrön skanssista vuoden 1659 aikana[2].

Kyrön skanssissa toimi kestikievari jo 1640-luvulta lähtien. Pietari Brahe myönsi 5. kesäkuuta 1640 jämijärviselle Yrjö Luukkaanpojalle luvan kestikievarin pitämiseen Kyrön skanssissa [4]. Suuren Pohjan sodan aikana marraskuussa 1713 venäläinen sotaväki hävitti Skanssin kestikievarin rakennukset ja Kyrön skanssin varustuksen jäännökset. Venäläinen sotaväki surmasi vuonna 1713 myös Skanssin kestikievarin emännän[5]. Tämän jälkeen Skanssin kestikievaritalo oli noin kymmenen vuotta autiona. Kestikievaritoiminta Kantissa käynnistyi uudelleen isonvihan jälkeen.

Suomen sodan aikana venäläistä sotaväkeä leiriytyi Skanssin kestikievarin alueella. Kantin kylässä sattui heinäkuussa 1808 paikallisten siviilien ja venäläisen kasakkajoukon välillä yhteenotto, joka vaati ainakin kolmen lähiseudun asukkaan hengen. Tapahtuma tunnetaan nimellä Skantsin kahakka tai kapina[6]. Vanhimmat entisen Kyrön skanssin alueen rakennukset ovat kaksi aittaa. Harmaa aitta on vuodelta 1710 ja punaiseksi maalattu vuodelta 1769. Harmaan aitan lukuisat kuulanreiät ovat tiettävästi Suomen sodan ajalta.

Vuonna 2019 valmistuneen Karvian Kulttuurikeskus Skantzin arkkitehtuurissa on nähtävissä vaikutteita Kyrön skanssin sotilaallisesta historiasta. Kyrön skanssi on myös Karvian vaakunan aiheena.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vasko, Tiina: Karvia. Karvianjoen etäläosan arkeologinen inventointi 2013. Satakunnan museo, 2013
  2. a b c d Virtanen, Rauni: Kyrön skanssi. Kyrönkankaantie, Kirjoituksia luonnosta, tien historiasta ja käyttömahdollisuuksista. Ikaalinen, 1996. s. 103-121.
  3. https://www.kankaanpaa.fi/kyronkankaantie/nimitys.htm
  4. https://www.kankaanpaa.fi/kyronkankaantie/kirje.htm
  5. Vappula, Jorma: Ikaalisten entisen emäpitäjän historia II 1641-1721, Vammala 1999
  6. Virtanen, Rauni: "Ryssäkesä" 1808. Karvian Kotiseutuyhdistys ry, 2008