Elias Ilkka
Elias Ilkka (25. kesäkuuta 1889 Jalasjärvi – 14. tammikuuta 1968 Sääksmäki[1]) oli suomalainen kuvanveistäjä. Hän oli suomalaisen 1920-luvun klassisuuden ensimmäisiä edustajia.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elias Ilkan vanhemmat olivat torppari Elias Ruudolf Ilkka ja Emilia Kuutti. Hän opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1906–1907 ja oli sitten kuvanveistäjä Emil Wikströmin oppilaana 1907–1908. Taideyhdistyksen piirustuskoulussa hän opiskeli 1910–1911, ja kävi opintomatkoilla Pariisissa Academie Colarossissa 1912 ja 1930 sekä Italiassa 1922. Lisäksi hän työskenteli Yhdysvalloissa vuosina 1924–1927.[1][3]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helsingin suomalainen sankaripatsas 1920 (Erik Bryggmanin kanssa)
- Ylistaron, Jalasjärven ja Räisälän sankaripatsaat
- J. R. Danielson-Kalmarin pronssikuva, Helsingin yliopisto
- Heikki Klemetin ja Anders Wikstenin muotokuvat
- Larin-Kyöstin pronssipääpatsas
- Pronssinen pojan pää, Ateneum
- Matti Laurilan pronssinen muotokuva, Vaasan museo [3]
Valokuvia julkisista teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peikko ja impi, Vaasa, 1959 (1917).
Vapaussodan sankaripatsas Jalasjärvellä, Kurikka, 1921.
Vapaussodan muistomerkki Ylistarossa, Seinäjoki, 1922.
Jalasjärven sankarimuistomerkki Äiti ja poika, yhdessä Viljo Savikurjen kanssa, Kurikka, 1953.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ilkka-ateljee. Valkeakosken kaupunki.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 3, p. 1133. Otava 1968.
- ↑ a b Aikalaiskirja 1934, s. 245. Projekt Runeberg.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elias Ilkan syntymäkoti Jalasjärvellä
- Elias Ilkan veistoksia, Kansan kuvalehti, 01.04.1932, nro 14, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot