Säätyvaltiopäivät 1867

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät 1867
Kesto 22.1.186731.5.1867[1]
Aatelissääty J. M. Nordenstam, Ritarihuone
Pappissääty Edvard Bergenheim, Ritarihuone
Porvarissääty Frans Wilhelm Frenckell, Ritarihuone
Talonpoikaissääty Aukusti Mäkipeska, Ritarihuone
Keskeisiä päätöksiä
valtiosääntö

Suomen suuriruhtinaskunnan säätyvaltiopäivät 1867 pidettiin nälkävuonna 1867. Silloin päätettiin rakentaa rautateitä. Valtiopäivät myös hyväksyivät uuden valtiopäiväjärjestyksen, joka tuli voimaan 1869 ja oli käytössä vuoden 1906 eduskuntauudistukseen asti.

Edustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aatelissääty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aatelissäädyn puhemies oli J. M. Nordenstam.

Pappissääty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pappissäädyn edustajia oli valtiopäivillä piispat mukaan luettuina 27 eli kuusi vähemmän kuin edellisillä valtiopäivillä 1863. Edustajat olivat seuraavat:[2]

Piispat:

Papiston edustajat:

Porvarissääty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvarissäädyn puhemies oli Frans Wilhelm Frenckell.

Talonpoikaissääty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien 1863–1864 valtiopäiväedustajia, jotka valittiin uudelleen oli kahdeksan. Ensimmäistä kertaa valtiopäivämiehiksi valittuja oli 47. Vuoden 1867 valtiopäivämiehistä Johan Erik Rosenberg, Juho Riihimäki ja Kaarle Wärri valittiin myöhemmin monta kertaa uudelleen. Vuosien 1863–1864 valtiopäivillä oli suurtilallisia kahdeksan, oli 1867 enää vain viisi. Johan Punderus oli ammatiltaan apteekkari.

Talonpoikaissäädyn puhemieheksi valittiin Aukusti Mäkipeska, joka oli ollut edellisilläkin valtiopäivillä puhemiehenä. Varapuhemiestä ei valittu. Puhemiesneuvostoon valittiin Keto ja Punderus sekä varajäseniksi Warpenius ja Hannuksela. Säädyn sihteeriksi valittiin Kuopion läänin lääninsihteeri Albert Werner Nykopp. Valitsijamiehiksi valittiin Akola, Kavén, Keto, Kumpulainen, Levonen, Muttilainen, Penttilä, Poikela, Reinikkala, Slotte, Tiilikainen, Vitikkala ja Warpenius.

Erikoisen tarkastusvaliokunnan jäsenet olivat kaikki suomenkielisiä, koska Slotten mukaan tällä tavalla säästettiin kustannuksissa tulkkien työn arvo verrattuna siihen, että tarkastusvaliokunnassa olisi ollut myös ruotsinkielisiä ja olisi jouduttu palkkaamaan tulkki. Erikoisen tarkastusvaliokunnan kustannukset maksoi talonpoikaissääty itse. Tätä Viljo Hytönen pitää osoituksena siitä, miten vähän kielikysymyksellä oli vielä tuona aikana merkitystä talonpoikaissäädylle. Valtiokuntasihteeriksi valittiin maisteri Jaakko Forsman. Vähemmistö kannatti edellisten valtiopäivien talonpoikaissäädyn erikoisen valiokunnan sihteerinä toiminutta tohtori Paavo Tikkasta ja kaksi jäsentä professori Axel Liljenstrandia. Formanin erottua valiokuntasihteeriksi valittiin Paavo Tikkanen.

Talonpoikaissäädyssä oli puhemies mukaan luettuna 55 jäsentä. He olivat seuraavat:[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Säätyvaltiopäivien ajankohdat ja kokoontumispaikat Eduskunnan arkisto. Viitattu 1.8.2012.
  2. Kaarlo Österbladh, 1933. Pappissääty Suomen valtiopäivillä 1809–1906. I 1809–1885. Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia XXXIV, ss. 212–214.
  3. Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 7–314. Helsinki: Otava, 1926.
  4. Hytönen, Viljo: Talonpoikaissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906, I osa. Tietosanakirja-Osakeyhtiö, Helsinki, 1923.