Carl Albert Ehrnrooth
Carl (Karl) Albert Ehrnrooth (25. marraskuuta 1831 Nastola – 19. heinäkuuta 1873 Helsinki)[1] oli suomalainen juristi, virkamies ja valtiopäivämies.
Carl Albert Ehrnroothin vanhemmat olivat kenraalimajuri Gustaf Adolf Ehrnrooth ja Johanna Kristina von Platen. Ehrnrooth tuli ylioppilaaksi 1847 ja suoritti tuomarintutkinnon 1851 ja kameraalitutkinnon 1852. Varatuomarin arvon hän sai 1854. Valmistuttuaan Ehrnroothista tuli Turun hovioikeuden ylimääräinen notaari 1856 ja Keisarin kanslian ja Suomen valtiosihteerinviraston kirjaaja Pietarissa 1857 ja apulaistoimitussihteeri 1860. Senaatin maanviljelystoimituskunnan vt. protokollasihteeriksi hän tuli 1861, vakinaiseksi 1862 ja valtiovaraintoimituskunnan protokollasihteeriksi 1870. Valtiopäiväedustaja Ehrnrooth oli aatelissäädyssä 1863–1864, 1867 ja 1872.[1]
Carl Albert Ehrnroothin puolisona oli vuodesta 1862 kreivitär Lovisa Fredrika Adelaide de Geer (k. 1927), jonka isä oli kreivi Robert Fredrik de Geer.[1] Heidän lapsiaan olivat vuorineuvos Georg Ehrnrooth, liikemies ja pankinjohtaja Axel Ehrnrooth, laulaja Aina Mannerheim sekä ylilääkäri, professori Ernst Ehrnrooth.[1][2] Ehrnroothin sisaruksia olivat kenraaliluutnantti ja ministerivaltiosihteeri Casimir Ehrnrooth, kirjailija Adelaïde Ehrnrooth ja kenraaliluutnantti Gustaf Robert Ehrnrooth.[3] Pankinjohtaja Carl Mannerheim oli Ehrnroothin vävy.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kotivuori, Yrjö: Karl Albert Ehrnrooth. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 29.11.2020.
- ↑ a b Sessa Rautalin: Aina Mannerheim konsertoi sortovuosina (tilaajille) Helsingin Sanomat 29.3.1999. Viitattu 20.7.2023.
- ↑ Autio, Veli-Matti: Ehrnrooth (1500 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 10.9.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| ||||||||||
