Ernst Linder (poliitikko)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Christoffer Alexander Ernst Linder (1. tammikuuta 1838 Tallinna13. toukokuuta 1868 Pohja) oli suomalainen liberaali poliitikko ja toimittaja.[1]

Ernst Linder kuului Linderin aatelissukuun. Hänen vanhempansa olivat everstiluutnantti Carl Anton Linder ja Helena von Brewern. Linder sai kartanonherran elämään tähtäävän kasvatuksen, eikä hän käynyt lainkaan kouluja. Jo nuorena hän liikkui ruotsinkielisten liberaalien (”verettömien”) piirissä ja avusti vuonna 1859 Svenska Familjejournalenia ja liberaalia Wiborg-lehteä. Hänen sanottiin olleen yksi tammikuun valiokuntaa huhtikuussa 1861 Helsingissä vastustaneen katumielenosoituksen johtajista. Samana syksynä Linder perusti opiskelija Leo Mechelinin kanssa ruotsinkielisen Barometern-viikkolehden ja toimi sen päätoimittajana. Vaikka Barometern ehti ilmestyä vain neljän kuukauden ja 17 numeron verran, se toi esiin liberaalien keskeiset vaatimukset ja lienee vaikuttanut valiokunnan koostumukseen. Se käsitteli siihen asti lehdistössä vaiettuja aiheita kuten sensuuria, esitteli suurelle yleisölle Suomen suuriruhtinaskunnan perustuslait ja vaati säännöllisesti kokoontuvia valtiopäiviä. Barometern lakkautettiin joulukuussa 1861, ja pian ruotsinkielisten liberaalien uudeksi äänitorveksi perustettiin Helsingfors Dagblad, johon Linder sen jälkeen kirjoitti nimimerkeillä E. L., -d-r, -er ja -t-r.[1]

Linder perusti myös vuosina 1863–1865 Helsingissä ilmestyneen suomenkielisen Päivätär-viikkolehden. Hän osallistui valtiopäiville aatelissäädyssä Möllersvärd-suvun edustajana vuosina 1863–1864 ja 1867.[1][2] Linder oli valtiopäivien talousvaliokunnassa tärkeimpiä elinkeinovapauden puolustajia. Hän kirjoitti ahkerasti vuosien 1863–1864 ensimmäisten valtiopäivien asioista Päivättäreen, Helsingfors Dagbladiin, Åbo Underrättelseriin ja Suomettareen. Kielikysymyksessä hän oli maltillinen suomen kielen oikeuksien puolustaja. Pankkiasioita Linder käsitteli kirjassaan Om penningar och banker (1867).[1]

Lehtiensä jäätyä lyhytikäisiksi Linder hankki vuonna 1866 isälleen kuuluneen Åminnen kartanon Pohjan kunnasta ja vetäytyi vähitellen politiikasta. Hänet valittiin vuonna 1867 Pohjan kunnanvaltuuston varapuheenjohtajaksi. Linder kuoli nälkävuosien aikana lavantautiin perustettuaan Åminneen sairastuvan hoitamaan epidemian uhreja.[1]

Linderin puolisona oli vuodesta 1865 Maria Amelie Albinia Lavonius, jonka isä oli lääninkuvernööri Alexander Lavonius. Heidän ainoa aikuiseksi elänyt lapsensa oli Ruotsin ja Suomen armeijassa palvellut ratsuväenkenraali Ernst Linder. Linderin kuoltua hänen leskensä Maria muutti vuonna 1870 Ruotsiin ja nai konsuli Oscar Ekmanin. Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja ja ministerivaltiosihteeri Constantin Linder oli Ernst Linderin veli.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Lars-Folke Landgrén (suom. Oili Tapionlinna): Linder, Ernst (1838 - 1868) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Linder, Christoffer Alexander Ernst, Tietosanakirja osa 5, palsta 991, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Linder, Ernst hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)