Tämä on lupaava artikkeli.

August Schauman

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
August Schauman
August Schauman, Gunnar Berndtsonin maalaama muotokuva vuodelta 1893.
August Schauman, Gunnar Berndtsonin maalaama muotokuva vuodelta 1893.
Syntynyt 7. heinäkuuta 1826
Helsinki
Kuollut 28. elokuuta 1896 (70 vuotta)
Helsingin maalaiskunta
Asema Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen (1875–1888)
Puoliso Maria Amalia Kuhlman

Josef August Schauman (7. heinäkuuta 1826 Helsinki28. elokuuta 1896 Helsingin maalaiskunta)[1] oli suomalainen lehtimies, poliitikko ja muistelmakirjailija. Hänen tunnetaan parhaiten ruotsinkielisen päivälehti Hufvudstadsbladetin perustajana. Schauman kiinnostui opiskeluaikana fennomaniasta, ja kielikysymys olikin hänen uransa keskeinen teema. Hän kannatti suomen kielen aseman parantamista ja puolusti ruotsin kielen historiallista asemaa. Schauman kannatti Liberaalista puoluetta ja osallistui jokaiselle valtiopäiville 1863–1894.

Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

August Schauman kuului Schaumanien vanhaan balttilaisperäiseen aatelissukuun. Hänen isänsä oli entinen ruotsin armeijan upseeri Carl Schauman, joka jäi Viaporin antautuessa venäläisten vangiksi ja toimi myöhemmin autonomisessa Suomessa senaatin kamreerina ja sai kamarineuvoksen arvonimen. Äiti oli Johanna Lovisa Hoeckert. August Schaumanin isoveljiä olivat teologi ja Porvoon piispa Frans Ludvig Schauman sekä taideasiantuntijana tunnettu B. O. Schauman.[1]

Schauman kirjoitti ylioppilaaksi 1842 ja kiinnostui opiskeluaikanaan nousussa olleesta fennomaniasta. Hän opiskeli suomen kieltä Savoon kesällä 1845 tekemänsä matkan aikana, jolloin myös tapasi johtavia fennomaaniajattelijoita sekä karjalaisia runonlaulajia. Schauman valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1850. Hän työskenteli vuosina 1851–1856 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran varainhoitajana sekä 1853–1855 Helsingfors Morgonbladin toimittajana. Hän teki vuonna 1851 matkan Tanskaan ja 1856–1858 Keski- ja Länsi-Euroopan johtaviin kulttuurimaihin.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielikysymys muodostui Schaumanin uran hallitsevimmaksi teemaksi. Hän koki tärkeäksi myös ruotsin kielen historiallisen aseman puolustamisen, vaikka kannatti suomen kielen aseman parantamista. Vuonna 1858 hän perusti ensimmäisen oman lehtensä, Papperslyktanin, joka oli kevyttä ajanvietelukemistoa tarjonnut viikkolehti. Schauman onnistui taitavasti kiertämään vaikeuksia aiheuttaneen sensuurin ja lehti menestyi. Tässä vaiheessa hän alkoi etääntyä radikaalimman kannan kielikysymyksessä omaksuneista fennomaaneista ja ajautui riitoihin J. V. Snellmanin kanssa, joka ryhtyi Morgonbladetissaan vaatimaan ruotsalaisuuden hylkäämistä Suomessa. Schauman ja Snellman kävivät 1859 pitkän kiistan kieliasiasta lehtiensä palstoilla. Pari vuotta myöhemmin he riitaantuivat myös Suomen ja Venäjän suhteisiin liittyneissä kysymyksissä.[1]

Schauman jätti Papperslyktanin vuonna 1860 ja työskenteli 1861–1863 Helsingfors Tidningar -lehden toimittajana Zachris Topeliuksen jälkeen. Uusien Snellmanin kanssa syntyneiden kiistojen myötä Schauman erosi jo kertaalleen lehdestä vuoden sisällä tulostaan, mutta palasi pian lukijoiden pyynnöstä. Vuonna 1864 hän perusti Hufvudstadsbladetin, jonka julkaisijana ja toimittajana toimi vuoteen 1885. Schauman myös omisti lehteä varten perustamansa Centraltryckeriet-kirjapainon. Hufvudstadsbladetin pyrkimyksenä oli kaupallinen menestys ja pääkaupungin ykköslehdeksi nousu. Siitä tulikin poliittisten lehtien hallitsemalla aikakaudella Suomen ensimmäinen taloudellisesti kannattava sanomalehti. Vaikka Hufvudstadsbladet oli periaatteessa puolueeton, se tuki liberaalista aatetta.[1] Nykyisin se on Suomen suurin ruotsinkielinen sanomalehti.

Valokuva Schaumanista.

Schauman oli politiikassa Liberaalisen puolueen kannattaja. Hän osallistui aatelissäädyssä kaikille valtiopäiville 18631894 ja oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1875–1888. Lisäksi Schauman toimi 1875–1893 Suomen taiteilijoiden ja kirjailijoiden eläkeyhdistyksen sekä 1887–1890 Suomen Matkailijayhdistyksen puheenjohtajana ja oli 1885 yksi Suomalais-ugrilaisen seuran perustajajäsenistä.[1]

Schauman julkaisi 1892–1893 kahdessa osassa päiväkirjoihinsa perustuneet laajat kulttuurihistorialliset muistelmansa nimellä Från sex årtionden i Finland: upptecknade lefnadsminnen. Tässä pääteoksessaan hän kuvasi henkevästi havaintojaan muun muassa ihmisistä, tapahtumista sekä taiteiden, aatteiden ja elämäntavan kehityksestä 1830-luvulta 1860-luvulle. Muistelmista julkaistiin uusi, kommentoitu laitos vuonna 1922.[1] Teos on suomennettu kolmesti, vuosina 1901, 1924 ja 1967.[2] Schaumanin toinen mainittava teos on vuonna 1886 ilmestynyt kuusiosainen vihkosarja Nu och förr, joka kuvasi helsinkiläisten elämäntavassa tapahtunutta muutosta ja kaupungin kehitystä. Schauman ehdotti myös H. G. Porthanin koottujen teosten julkaisemista ja osallistui niiden toimitustyöhön yhdessä Sven G. Elmgrenin kanssa 1859–1862.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

August Schauman oli vuodesta 1867 naimisissa Maria Amalia Kuhlmanin kanssa. Heillä oli viisi lasta, joista tunnetuin lienee poliitikko, historioitsija ja ylikirjastonhoitaja Georg Schauman. August Schaumanin lapsenlapsia ovat muun muassa ylikirjastonhoitaja Henrik Schauman ja tähtitieteilijä Gustaf Järnefelt.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Bo Lönnqvist: Schauman, August (1826 - 1896) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Fennica-tietokanta, haku "Schauman, August". Viitattu 21.10.2013.
  3. Veli-Matti Autio: Schauman (1600-) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]