Kamarineuvos

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kamarineuvos on Suomessa käytössä oleva arvonimi. Ruotsissa kamarineuvoksiksi kutsuttiin aiemmin kamarikollegion jäseniä.

Kamarineuvos Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustaa Vaasa perusti 1539 kuninkaallisen kamarin, jonka palveluksessa olevia johtavia virkamiehiä kutsuttiin kamarineuvoksiksi. He vastasivat toimistaan aluksi suoraan kuninkaalle ja myöhemmin valtiovarainhoitajalle, joka toimi kamarin päällikkönä. Vuoden 1634 hallitusmuoto teki kamarista kollegion, jota nimitettiin kamarikollegioksi. Sen palveluksessa oli neljä kamarineuvosta, joista kaksi oli valtaneuvoksia. Näitä kahta nimitettiin valtakunnankamarineuvoksiksi (ruots. rikskammarråd), mutta nämä virat lakkautettiin 1720. Kamarineuvosten virat lakkautettiin 1972, jolloin kollegion esimiehiä alettiin kutsua viraston johtajiksi (verkschef).[1]

Kamarineuvoksen arvonimi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamarineuvos on suomalainen arvonimi, jonka myöntää tasavallan presidentti. Se kuuluu 8. ryhmään arvonimistä suoritettavien maksujen luettelossa. Arvonimestä maksettava vero on joko 6 200 euroa tai 1 550 euroa.

Arvonimi on myönnetty itsenäisyyden aikana Suomen tasavallassa 105 henkilölle vuosien 1919–2013 aikana.[2][3]

Ensimmäisen kamarineuvoksen arvon itsenäisessä Suomessa sai Viipurin läänin lääninrahastonhoitaja Gustaf Timgren vuonna 1919. Televisiotoimittaja Niilo Tarvajärvi sai kamarineuvoksen arvon vuonna 1989 ja kirjailija Reino Palmroth vuonna 1982.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nationalencyklopedin, Bokförlaget Bra Böcker 1993
  2. a b Aho, Seppo: Valtionhoitajan ja tasavallan presidenttien 1918–2005 myöntämät arvonimet, s. 49–51. Alavus: Aholis Oy, 2006. ISBN 952-91-9535-4.
  3. Myönnettyjä arvonimiä (2013). Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 8.4.2014.