Runonlaulaja

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
I. K. Inhan valokuva uhtualaisista runonlaulajista Poavila ja Triihvo Jamanen (1894).

Runonlaulaja on henkilö, joka esittää laulurunoja. Alun perin runonlaulajat saivat oppinsa kuuntelemalla muita, jotka osasivat runot ulkoa.[1] Runomitan ansiosta jopa hyvin pitkien runojen mieleenpainaminen on mahdollista. Suomessa ja muualla itämerensuomalaisella kielialueella runonlaulajat käyttivät runomittana kalevalamittaa. Nykyisin elävän kalevalamittaisen runon perinne on lähes katkennut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Runonlaulajien runoja on kuitenkin kerätty talteen kirjoitettuun muotoon huomattavasti jo 1800-luvulla, ja siitä syystä on saatu talteen tuhansittain runoja muun muassa Suomesta, Virosta ja Karjalasta.

Itämerensuomalainen runonlaulannan perinne lienee yhtä vanha kuin kalevalamitta, jonka ikää pidetään jopa tuhansina vuosina. On viitteitä siitä, että taitavia runonlaulajia on ennen pidetty tietäjinä ja šamaaneina, eli heidän on kuviteltu omaavan yliluonnollisia voimia. Jo šamaania tarkoittava sana tietäjä kuvaa sitä, että ennen muuta tieto katsottiin keinoksi hallita asioita, yliluonnollisiakin. Runonlaulajalla oli hallussaan tietoa muun muassa asioiden synnyistä eli syntykertomuksia, jotka olivat tärkeitä elementtejä loitsinnassa. Moni talteen kerätty loitsu on säilynyt aiemmin runonlaulajien muistissa.[2] Eräs runonlaulajan nimitys on ollut runoi, joka on viitannut nimenomaan tietäjä-tyyppiseen runonlaulajaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Piirteitä karjalaisista runonlaulajista. Valvoja, 01.01.1909, nro 2, s. 37-41. Kansalliskirjasto Viitattu 24.07.2016.
  2. Piirteitä Arhippaisen Miikkalin elämästä. Karjalaisten pakinoita, 11.09.1906, nro 1, s. 19-20. Kansalliskirjasto Viitattu 24.07.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]