Arhippa Perttunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arhippa Perttunen
Arhip Ivanov Pertujev
Henkilötiedot
Syntynytnoin 1769
Latvajärvi, Vuokkiniemen piiri, Viena
Kuollut7. joulukuuta 1841
Latvajärvi, Vuokkiniemen piiri, Viena
Kansalaisuus  Venäjän keisarikunta
Ammatti runonlaulaja
Lapset Miihkali Perttunen
Arhippa Perttusen mahdollinen hautakumpu kuvattuna vuonna 1942 Latvajärven kalmistossa Vuokkiniemessä, Itä-Karjalassa.[1]

Arhippa Iivananpoika Perttunen (myös Arhip Ivanov Pertujev; 1762 Latvajärvi, Vienan Karjala7. joulukuuta 1841 Latvajärvi) oli yksi tunnetuimmista vienankarjalaisista runonlaulajista. Arviolta jopa neljäsosa Kalevalan säkeistä on peräisin Arhipalta ja häneltä kerätyillä runoilla onkin ollut erittäin suuri vaikutus koko eepoksen sisältöön ja rakenteeseen.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arhippa Perttunen syntyi noin vuonna 1754 tai 1762, joidenkin arvioiden mukaan vasta 1769 Latvajärven kylässä, Vuokkiniemen piirissä Vienan Karjalassa, muutaman kilometrin päässä Suomen rajasta. Tieto syntymäajasta perustuu vuoden 1782 väestöluetteloon, johon Arhippa on kirjattu 13-vuotiaaksi. Kyse saattaa kuitenkin olla myös verojen kiertämisestä, sillä Vienassa henkikirjoitus tapahtui vain kerran 25:ssä vuodessa ja henkikirjoissa olevasta lapsesta joutui maksamaan veroa, joten vanhemmat usein piilottelivat lapsiaan. Vielä vuonna 1904 Vuokkiniemessä eli mies, joka vasta isona poikana vietiin kastettavaksi, jolloin hän lausahti papille: "Älähän kassa milma veteh kuitenkaan!"[2][3] Arhippa Perttusen isä oli "Suurena-Iivanana" tunnettu Iivana Potapanpoika Perttunen (synt. 1745) Latvajärveltä ja äiti Katti Omelientytär (synt. 1743) Kiimasjärven kylästä. Iivanalla oli kolme veljeä, joista kahden nimi oli myös Iivana.[2] Arhippa itse piti isäänsä monin verroin itseään parempana laulajana.[4]

Arhipalla oli muutamaa vuotta vanhempi veli Vasselei sekä kolme sisarta, Solomonia, Moarie ja Mauro. Hän varttui suurperheessä, joka koostui isoisästä jälkeläisineen sekä heidän perheistään. Koska talossa oli 1770-luvulla paljon miestyövoimaa, Arhipan setä Prokko pakkovärvättiin sotaväkeen vuonna 1770 ja Arhipan isä Iivana kuusi vuotta myöhemmin, Arhipan ollessa noin seitsemän vuoden ikäinen. Kun Arhipan isoisä, perheen patriarkka Potappa Homanpoika Perttunen kuoli myös samana vuonna, Arhippa joutui jo varsin nuorena ottamaan vain hieman vanhempien setiensä kanssa vastuuta perheen elatuksesta. Veli Vasselei joko kuoli tai muutti pois ennen vuotta 1793, koska rippikirjan mukaan Arhippa asusti tuolloin äitinsä ja kahden siskonsa kanssa suvun kantataloa Latvajärvessä. Myös Arhipan sisko, Kellovaaran kylään naitu Moarie oli runonlaulaja.[2]

Arhippa Perttunen avioitui 1790-luvulla vuonna 1774 syntyneen Fedosja Jyrintyttären kanssa ja tuli sukunsa kantatalon isännäksi. Arhippa ja Fedosja saivat kahdeksan lasta, joista nuorin oli kuuluisa runonlaulaja Miihkali Perttunen eli Arhippaini Miihkali.[2]

Arhippa Perttunen oli yksi Vienan Karjalan suurimmista runonlaulajista, ja monien muiden runonlaulajien tavoin hän luultavasti soitti kanteletta.lähde? Elias Lönnrot tapasi hänet viidennellä keruumatkallaan vuonna 1834 ja kirjoitti runoja ylös kolmatta päivää (25. – 27. huhtikuuta). Perttusen kohtaaminen oli erittäin merkittävä tapahtuma koko Kalevalan synnylle, vaikka häneltä saatujen runojen lukumäärä onkin vain noin 60. Ne olivat kuitenkin pitkiä, eheitä ja täydellisiä. Perttunen ilmoitti iäkseen 80 vuotta ja valitti, miten paljon hän oli lapsena kuulemiaan runoja unohtanut.[4] Omasta lapsuudestaan hän kertoo näin[5]:

»Kun silloin Lapukan rannalla nuotalla ollessamme lepäsimme nuotion ääressä, kas siinä teidän olisi pitänyt olla. Meillä oli apurina muuan lapukkalainen, kelpo laulaja hänkin, mutta ei kuitenkaan isävainajani vertainen. Yökaudet he usein lauloivat käsitysten valkean ääressä, eikä samaa runoa koskaan kahdesti laulettu. Olin silloin pieni poika ja kuuntelin heitä, joten vähitellen opin parhaat laulut. Mutta paljon olen jo unhottanut. Pojistani ei tule yhtäkään laulajaa minun kuoltuani, kuten minusta isäni jälkeen. Ei enää pidetä vanhoista lauluista niin kuin minun lapsuudessani, jolloin niillä oli etusija, tehtiinpä työtä tai kokoonnuttiin joutohetkinä kylässä. Tosin kuulin vielä jonkun kokouksissa niitä laulavan, etenkin kun on hieman ryypätty, mutta harvoin sellaisia, joilla olisi jotakin arvoa. Sen sijaan nuori väki nyt laulelee omia rivoja laulujaan, joilla en edes tahtoisi huuliani saastuttaa. Jospa silloin joku, kuten nyt, olisi etsinyt runoja, ei hän kahdessa viikossa olisi ehtinyt panna kirjaan edes sitä, minkä isäni yksinänsä osasi.»

Lönnrotin tekstin perusteella Arhipan isän "Suuren Iivanan" on uskottu olleen suuri runonlaulaja, jolta Arhippa on saanut omat runonsa sukuperintönä. Asiakirjatietojen mukaan Suuri Iivana otettiin kuitenkin sotaväkeen Arhipan ollessa vasta seitsenvuotias. 30-vuotias Iivanakaan tuskin oli vielä siinä iässä, jossa laulajantaidot olisivat ehtineet kypsyä huippuunsa ja jossa hänet olisi tunnettu laulajana.[2]

Perttusta pidettiin jo omana aikanaan suurena runonlaulajana[2], ja Lönnrot kirjasi Perttusen tiettävästi ilmiömäisestä ulkomuististaan laulamien runojen lisäksi muistiin myös hänen arkiaskareitaan. Muutoin Perttunen ei tehnyt runonkerääjiin sen kummempaa tuttavuutta.lähde? Häntä laulattivat myös J. F. Cajan vuonna 1836 ja M. A. Castrén vuonna 1839. Kumpikaan ei onnistunut tyhjentämään vanhuksen koko runovarastoa. Castrén yritti tiedustella tältä myös loitsuja, mutta Arhippa kieltäytyi sanoen pitävänsä taikoja syntinä ja jumalattomuutena. Todellinen syy oli kuitenkin todennäköisesti se, että runonlaulaja kuvitteli vanhan uskomuksen mukaisesti menettävänsä tietäjänmahtinsa, jos tuo loitsunsa julki.[4] Siitä huolimatta Perttuselta on kerätty kymmenkunta loitsua, yhteensä yli 1 200 säettä, ja jonkin verran metsälle lähtijän sanoja. Tähän sisältyy myös muutamia pitkiä syntyloitsuja, kuten Tulen, Raudan, Pistoksen ja Käärmeen synnyt. Myös Arhipan poika Miihkali on maininnut isänsä opettaneen hänelle joitain taikoja ja loitsuja.[2]

Sekä Lönnrot että Castrén kiittelivät Arhipan vieraanvaraisuutta ja suvaitsevaisuutta, kun hän antoi toisuskoisten aterioida kanssaan samassa pöydässä samoja astioita käyttäen ja salli jopa tupakanpolton tuvassa.[2] Tapaamistaan Arhipan kanssa Lönnrot kuvailee seuraavin sanoin:

»Oltuani lyhyen ajan tässä kylässä (Kivijärvessä), läksin täältä peninkulman matkan päähän syrjään Latvajärveen, missä asuvaa talonisäntää Arhippaa kiitettiin hyväksi runonlaulajaksi. Tämä vanhus oli nyt 80-vuotias, mutta oli ihmeteltävässä määrässä säilyttänyt muistinsa. Kokonaista kaksi päivää, jopa hieman kolmatta, hän piti minua runonkirjoitustyössä. Runot hän lauloi hyvässä järjestyksessä, jättämättä huomattavia aukkoja, ja useimmat niistä olivat sellaisia, joita en ennen muilta ole saanut; epäilen, olisiko niitä enää muualta saatavissa.»

Arhippa kuoli 7. joulukuuta 1841 keuhkotautiin 79 vuoden ikäisenä. Vastoin Arhipan ennustusta Perttusen suvun taito periytyi hänen pojalleen Miihkali Perttuselle eli Arhippaińi Miihkalille, joka myös oli erittäin arvostettu runonlaulaja.[6]

Arhippa Perttusesta ei ole olemassa minkäänlaista kuvaa. Hän oli pyytänyt muistelijoita tuomaan haudalleen ristin sijasta kiviä, koska ne eivät lahoa. Aikaa myöten kivistä kasaantuikin suuri kumpu, jonka paikka sittemmin unohtui. 1960-luvulla Neuvosto-Karjalan viranomaiset rakensivat Latvajärven Kalmosaareen kivikasan Arhipan haudaksi, kun oikeaa hautaa ei löytynyt ja sille piti jättää Karjalan Kirjailijaliiton muistolaatta. 1980-luvulla kumpu avattiin ja "Arhipan" pääkallon perusteella hänestä tehtiin muotokuva; tosiasiassa kummun alla olivat täysin väärän miehen jäännökset. Oikea Arhippa Perttusen hauta löydettiin vasta vuonna 1996.[7] Arhippa Perttusen ulkonäöstä ei edelleenkään ole mitään tietoa; perimätieto kertoo hänen olleen väkevä mies, ei pitkä mutta tukeva.[2]

Kirjailija Pirkko Arhipan nimi tulee Arhippa Perttusesta.selvennä

Runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arviot Arhipan osaamien runosäkeiden määrästä vaihtelevat välillä 4 500-10 000 säettä; tavallisin arvio on noin 6 000 säettä. Runot hän oli oppinut isältään jo pienenä lapsena.[7] On arvioitu, että Kalevalan Vienasta kerätyistä runoista peräti neljäsosa, noin 6 000 kalevalamittaista säettä, olisi peräisin Arhippa Perttuselta. Hän lauloi kolmanneksen Kalevalan runoista.[8][9] Arhipan runoista noin parikymmentä (yhteensä yli 2 600 säettä) on kertovia runoja, loitsuja kymmenkunta (yli 1 200 säettä) ja lyriikkaakin reilusti yli sadan säkeen verran.[2] Pisimpiä yksittäisiä Perttuselta tallennettuja runoja ovat 452 säkeen mittainen Kilpakosinta, 399 säkeen mittainen sampojakso ja 295 säkeen mittainen Lemminkäisen virsi. Muita pitkähköjä Arhipan esittämiä runoja ovat mm. Kilpalaulanta, Vellamon neidon onginta, Venepuun etsintä ja Laivaretki, Tuonelassa käynti, Vipusessa käynti, Kanteleen synty, Hiiden hirven hiihdäntä ja Sisaren turmelus.[4]

Arhippa Perttusen aikaan äänen tallentaminen ei ollut vielä mahdollista. Niinpä hänen runonsa tunnetaan ainoastaan runonkerääjien muistiinpanoista. Häneltä kerätyillä runoilla on ollut erittäin suuri vaikutus Kalevalan sisältöön ja rakenteeseen, ja eräät Kalevalassa esiintyvät olennot ja tapahtumat, kuten Iku-Turso ja Lemminkäisen surma -runoaihe, esiintyvät lähes yksinomaan hänellä. Muita harvinaisia, vain Arhippa Perttusen tuntemia kokonaisuuksia ovat kaksiosainen Luojan virsi, Vellamon neidon onginnan ja Lemminkäisen surman yhdistelmä sekä runo Päivölän pidoista johdantona Väinämöisen Tuonelan-matkaan[2].

Esimerkki Perttuselta kerätystä runosta (Ison härän runo, tallentanut Elias Lönnrot vuonna 1834):

»Hämehessä härkä synty,

Sonni Suomessa sikesi,
Häntä torkku Torniossa,
Pää keikku Kemijoella.
Päivän lenti pääskylintu
Härän sarvien väliä,
Kuukauen orava juoksi
Härän selkäluuta myöten.
Tuotu ukko iskemäh,
Virokannas viilemäh,
Palvanen pitelemäh;
Härkä päänsä häilähytti,
Mustat silmänsä mulisti,
Ukko kuuseh kavahti,
Palvanen pajuille pääsi,
Virokannas vitsasille.
[- -] virren laulajalle,
Saparo sanan sepille,
Kuulla noien kultaseni,
Tietä mielitehtoseni.

(SKVR:I2:892)[10]»

Runonlaulaja ei pelkästään painanut mieleensä kuulemiaan runoja sellaisinaan, vaan muokkasi itselleen runoista oman toisinnon, joka sekään ei kahdesti ollut koskaan samanlainen hänen itsensäkään esittämänä. Yhdistelemällä aiheita ja runoja hän loi uudenlaisia kokonaisuuksia. Arhippa Perttusta on pidetty myös luomisvoimaisena runoilijana, jonka runokielen hallinta ja kyky muokata ja uudistaa runoja on ollut poikkeuksellinen. Hän osasi varioida, muunnella, esittää samat asiat eri sanoin. Hän hyödynsi myös kertausta taitavasti. Lönnrotin mukaan Arhipan runot olivat selkeitä ja hyvässä järjestyksessä, ja Arhippa olikin Lönnrotin tavoin kiinnostunut vanhoista runoista ja pohtinut eri runojen yhtymäkohtia sekä muokannut niistä mieleisiään kokonaisuuksia.[2]

Sukutausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arhipan ja hänen sukunsa taustaa on yritetty selvittää usean vuosikymmenen ajan - toistaiseksi tuloksetta - koska niiden on arveltu kertovan koko kalevalaisen runouden ja Kalevalan tarinoiden synnystä.[2] Perimätieto kertoo suvun tulleen alkujaan Oulujokivarresta "Perttulan kylästä" neljä tai viisi sukupolvea ennen Arhippaa.[4] Samaa on kertonut myös latvajärveläinen Huotari Jyrkinpoika Perttunen vuonna 1908: "Vanhat kertovat, että jostakin teosta entiset Perttuset karkasivat tänne rajan taakse." DNA-testit puhuvat kuitenkin teoriaa vastaan: Oulujoen Perttuset kuuluvat Muinais-Karjalasta periytyvään, skandinaavistaustaiseen haploryhmään I1a2c1, kun taas Arhipan pojanpojanpojanpojanpoika kuuluu haploryhmään N1c1, sen savolaiseen ryhmään. Tämän perusteella Perttusen suku on kulkeutunut alkujaan Käkisalmen / Laatokan suunnalta Savoon ja sieltä luultavasti Suomen Pohjois-Karjalan kautta Vienaan. Haploryhmät eivät kerro mitään äideistä, joten on edelleen mahdollista, että joku Arhippa Perttusen esiäideistä olisi kuulunut mainittuihin Oulunsuun Perttusiin; monen muunkin vienalaisen suvun, kuten Malisten ja Dobrinien tausta on alkuaan Pohjois-Pohjanmaalla.[11]

Toisen tarinan mukaan Perttusen suku polveutuisi eräästä Mantso-nimisestä miehestä ja kolmannen mukaan kantaisä olisi tullut "Orihvedeltä" Pohjois-Karjalasta. Erään tiedon mukaan Mantsonvaaran Perttuset olisivat lähtöisin Vienanmeren takaa. Perttulankylässä Oulun liepeillä asuva Erkki Perttunen on muistellut, että hänen suvustaan olisi lähtenyt Vienaan mahdollisesti eräs Johan Perttunen, joka syntyi noin vuonna 1665 Perttulan kylässä, Oulunsuun Perttusessa. Myös asiakirjatietojen mukaan Oulunsuun Perttusten suvun jäsen on 1630-luvulla paennut Venäjälle miestapon seurauksena mukanaan kaksi veljeään Erkki ja Olli. Perttusia on elänyt myös Pohjois-Karjalassa (Päckö Bärtulin v. 1637 Tohmajärvellä) sekä Joutsassa ja Ylikiimingissä, joista viimeksi mainittu suku on perimätiedon mukaan lähtöisin Vienasta.[11]

Muistomerkkejä ja katuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. kuvaaja Kaukonen Väinö: hautakumpu Latvajärven kalmistossa www.finna.fi. Viitattu 30.12.2019.
  2. a b c d e f g h i j k l m Kansallisbiografia: Perttunen, Arhippa (1769 - 1841) kansallisbiografia.fi. Viitattu 12.2.2021.
  3. Vienan läänin runonlaulajat ja tietäjät finlit.fi. Viitattu 12.2.2021.
  4. a b c d e Kaarlo Blomstedt, Gabriel Rein, Martti Ruuth, Gunnar Suolahti, Väinö Voionmaa, Yrjö Karilas, Ragnar Rosén: Kansallinen elämäkerrasto IV, s. 348. Porvoo: WSOY, 1932.
  5. Latvajärvi Juminkeko-säätiön runokyläprojektin sivuilla juminkeko.fi. Viitattu 13.12.2020.
  6. Arhippa Perttunen - Karjalan suurin runonlaulaja (1762 - 1841) authorscalendar.info. Viitattu 24.9.2020.
  7. a b Latvajärven kylä Juminkeko-säätiön runokyläprojektin sivuilla juminkeko.fi. Viitattu 24.9.2020.
  8. Saarinen, Jukka: ”Behind the Text: Reconstructing the Voice of a Singer”, Limited Sources, Boundless Possibilities: Textual Scholarship and the Challenges of Oral and Written Texts, s. 34–42. Toimittaneet Karina Lukin, Frog & Sakari Katajamäki. A special issue of the Retrospective Methods Network Newsletter No. 7. Helsingin yliopisto, 2013. Teoksen verkkoversio.
  9. Manninen, Antti: Arhippa Perttunen lauloi Lönnrotille kolmanneksen Kalevalan runoista Helsingin Sanomat. Kaupunki. 3.6.2007. Viitattu 3.11.2020.
  10. http://dbgw.finlit.fi/skvr/teksti.php?id=skvr01108920
  11. a b Mistä Vienan Perttuset olivat kotoisin? vuokkiniemiseura.wordpress.com. Viitattu 12.2.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saarinen, Jukka: ”Perttunen, Arhippa (1769–1841)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 642–644. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
  • Saarinen, Jukka: Runolaulun poetiikka: Säe, syntaksi ja parallelismi Arhippa Perttusen runoissa. Diss. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2018. ISBN 978-951-51-3918-4. Tiivistelmä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]