Väinämöisen Tuonelan-matka
Väinämöisen Tuonelan-matka, joskus myös Tuonelassa käynti on suomalaisen kansanrunouden kertomus, jossa Väinämöinen matkaa kuolleiden maahan Tuonelaan. Motiivina voi olla esimerkiksi veneen rakentamiseen tai reen korjaamiseen tarvittavan työvälineen tai puuttuvien sanojen (luote) hakeminen.[1] Kalevalassa kertomus esiintyy kahdesti, 16. ja 21. runossa; näistä ensimmäisessä Väinämöinen tarvitsee sanoja rakentaakseen veneen, toisessa puolestaan etsii "orasta" tai "vääntiätä" eli jonkinlaista poraa korjatakseen rikkoutuneen reenjalaksen.
Väinämöisen Tuonelan-matkasta kertovan runon toisintoja on kerätty pääasiassa Vienasta ja Repolasta, mutta yksittäisiä hajatapauksia on tavattu muualtakin. Eräässä toisinnossa runo on sulautunut yhteen Lemminkäisen virren kanssa, ja sen päähenkilönä on Väinämöisen sijaan Kaukomieli.[2]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kertomuksen sisältö vaihtelee eri toisinnoissa. Pääpiirteissään Kalevalan 16. runon kertomusta muistuttava vienalaisen runonlaulajan Arhippa Perttusen toisinto alkaa Oluen uhkauksella ja Päivölän pidoilla, joissa Väinämöisen reki rikkoutuu. Väinämöinen pyytää paikallaolijoita hakemaan Tuonelasta "oran" eli "vääntiön", mutta nämä kieltäytyvät. Varoituksista huolimatta Väinämöinen lähtee itse Tuonelaan. Perille päästyään hän pyytää Tuonen lautturia Tuonen tyttiä saattamaan hänet Tuonen mustan virran yli, jolloin tytti vaatii häntä kertomaan tulosyynsä.[3] Väinämöinen valehtelee olevansa kuollut, mutta tytti tietää tarkalleen, millaisia ovat eri tavoin kuolleet – rautaan kuolleet ovat verisiä, hukkuneet vetisiä ja palaneen vaatteet ovat tulessa. Väinämöinen kuitenkin lopulta pääsee Tuonelle kerrottuaan tytille matkansa todellisen tarkoituksen.[4]
Tuonelassa Väinämöinen ruokitaan kelvottomalla ruoalla ja laitetaan nukkumaan käärmevuoteeseen. Hän onnistuu kuitenkin pakenemaan Tuonen tytin rautaverkon läpi muuttumalla käärmeeksi, kuten šamaaneille on tyypillistä Manalan-matkoillaan. Palattuaan Väinämöinen kertoo eläville Tuonelan oloista[5] ja varoittaa heitä matkaamasta elävinä kuolleiden maahan.[3]
Väinämöinen käy myös vaarallisella matkalla ammoin kuolleen tietäjä Antero Vipusen vatsassa hakemassa kolmea puuttuvaa sanaa, jotka hän saakin taottuaan raudasta korennon.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Haavio 1950, s. 105–107.
- ↑ http://dbgw.finlit.fi/skvr/teksti.php?id=skvr01103660[vanhentunut linkki]
- ↑ a b http://dbgw.finlit.fi/skvr/teksti.php?id=skvr01103620[vanhentunut linkki]
- ↑ Haavio 1950, s. 110, 117–119.
- ↑ Haavio 1950, s. 119–127.
- ↑ Haavio 1950, s. 132–138.
