Haploryhmä N (Y-DNA)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Y-kromosomin N-haploryhmän levinneisyysalue ja esiintymistaajuus.

Haploryhmä N on yksi ihmisen Y-kromosomin haploryhmistä. Sillä on laaja levinneisyysalue pohjoisessa Euraasiassa ja erityisesti suomensukuisten ja balttilaisten kansojen keskuudessa.

Haplotyypin määrittää markkeri M231. Myös b2/b3-markkerin deleetio Y-kromosomin AZFc-alueella on tyypillistä N-haploryhmälle. Tämä deleetio on kuitenkin syntynyt itsenäisesti neljä eri kertaa, eikä sitä siksi tule pitää uniikkina haploryhmän polveutumista kuvaavana tuntomerkkinä.[1]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haploryhmä N polveutuu haploryhmästä NO. Sitä pidetään suhteellisen nuorena, ja se on levinnyt Pohjois-Euraasiaan viime jääkauden jälkeen. Markkeria kantavat miehet ilmeisesti siirtyivät pohjoiseen kohti ilmaston lämmetessä holoseenikaudella. N-haploryhmän puuttuminen Amerikan intiaaneilla viittaa siihen, että levittäytyminen Aasiaan tapahtui Beringinsalmen syntymisen jälkeen. Haploryhmän on esitetty syntyneen Kaakkois-Aasiassa 15 000-20 000 vuotta sitten ja levinneen sitten vastapäivään nykyisen Mongolian ja Pohjois-Kiinan alueelta Koillis-Eurooppaan saakka.

Alaryhmä N1b:n on esitetty saaneen alkunsa Pohjois-Euroopassa.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haploryhmä N:llä on laaja maantieteellinen levinneisyys kautta koko Pohjois-Euraasian, ja sitä on tavattu satunnaisesti eteläisemmiltäkin alueilta kuten Kaakkois-Aasiasta, Nepalista, Lähi-idästä ja Etelä-Euroopasta. Suurimmat esiintymistaajuudet on löydetty Pohjois-Euroopan suomensukuisilta ja balttilaisilta kansoilta, Länsi-Siperian obinugrilaisilta ja pohjoisen samojedeilta sekä Siperian turkinsukuisia kieliä puhuvilta jakuuteilta. Korkeimmillaan frekvenssi voi olla 75 %:n luokkaa.[2] Venäläisillä haploryhmän taajus on 10-20 %:n luokkaa.[3]

Alaryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla oleva vanhentunut polveutumiskaavio pohjautuu YCC 2008-sukupuuhun[4] sekä myöhemmin julkaistuun tutkimukseen.lähde?

N1c1 haploryhmä (SNP M178+) on laajalti levinnyt Itämeren, Volgan, Uralin ja Siperia alueille.

Alaryhmä N1c1-L1026 N-ryhmästä euroopplaisin ja mahdollisnen muodotumispaikka on Uralilta länteen.

Oletettavin alkuperä alaryhmälle L708+ on Siperia.

Alaryhmä N1c1-L550 on levinnyt Etelä-Baltian alueelle, Skandinaviaan, Iberian niemimaalle ja Brittein saarille.

Alhaisina tiheyksinä (<1%) thaploryhmää N1c1 tavataan alkuperäisenä Espanjassa, Portugalissa, Saksassa ja Brittein saarilla.

Suomessa yleisintä haploryhmää N1c1:tä on Euroopassa 5 pää-alaryhmää:

1) Pohjoiseurooppalainen (Z1936+,Z1935+)

2) Pohjoisbaltilainen (VL29+,L1022+)

3) Eteläbaltilainen (L550+,L1025+)

4) Skandinaavinen II (L550+,L1025-)

5) Ugrilainen (Z1936+,L1034+)[5]

  • NO
    • N (M231)
      • N*
      • N1 (LLY22g)
        • N1a (M128)
        • N1b (P43) Löydetty Siperiasta, Karjalasta ja Suomesta
          • N1b1 (P63) Harvinainen Siperian ulkopuolella
        • N1c (M46/Tat,P105) N1c* on hyvin harvinainen, löydetty enimmäkseen Aasiasta.
          • N1c1 (M178, P298) tavattu mm. Väinäjoen latvoilta Smolenskin läheltä jo 4500 vuotta vanha löydös, joten ao. viitteet jakuutteihin eivät päde.[6]
            • N1c1a (P21) Syntynyt jakuuttien Omogoj-heimon keskuudessa alle 1300 vuotta sitten.
            • N1c1b (P67) Syntynyt jakuuttien keskuudessa alle 1300 vuotta sitten.
            • N1c1c (P119)
            • N1c1d (L708) Yleisin N-haploryhmän alaryhmä Euroopassa

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]