Simana Sissonen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Simana Sissonen (s. 1786 – k. 20. joulukuuta 1848) oli ilomantsilainen runonlaulaja. Häntä pidetään parhaana Suomen puolella asuneista runonlaulajista ja hänen merkityksensä uuden Kalevalan synnylle oli suuri. Hän asui Ilomantsin Mekrijärvellä. Sissosen suvussa on muitakin runonlaulajia.

Perinteenkerääjä D. E. D. Europaeus löysi Sissosen 1845 Ilomantsiin tekemällään runonkeruumatkalla. Hän merkitsi Sissoselta muistiin noin 60 runoa ja loitsua. August Ahlqvist laulatti häntä 1846.

Hän oli naimisissa Lopon Issakasta kotoisin olleen Filip Lobanovin tyttären Vassan kanssa.

Sissonen haudattiin todennäköisesti Ilomantsin kirkonkylän Kokonniemen kalmistoon, jossa hänen muistolleen on pystytetty grobu. Helsingin Länsi-Herttoniemessä on vuodesta 1952 ollut runonlaulajasuvun mukaa nimetty Sissosentie.

Simana Sissonen oli taitava rakennusmies ja puuseppä, hyvä metsästäjä ja kalastaja. Hän oli myös parantaja. Simana Sissonen osasi lukea, ja hänelle tuli Turun Viikkosanomat.

Sissola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sissosen entisöity kotitalo Sissolan pirtti on Museoviraston omistuksessa. Se sijaitsee Joensuun yliopiston Mekrijärven tutkimusaseman alueella, ja se on tutkimusaseman hoidossa ja yliopisto käyttää sitä kokous- ja juhlatilana.

Sissolan pihapiiriin kuuluu kaksi harmaata asuinrakennusta, Simanan pirtti ja Iivanan pirtti. Simanan pirtin kamariin on koottu näyttely Mekrijärven kylän ja Sissosten suvun runoperinteestä. Iivanan pirtin kalustus on alkuperäinen. Sinne on pystytetty tutkijahuone tietoliikenneyhteyksineen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: