Gustaf Fritiof Utter
Gustaf Fritiof (F. G.) Utter (26. heinäkuuta 1831 Hämeenlinna – 29. marraskuuta 1910 Helsinki)[1] oli suomalainen juristi, pormestari ja valtiopäivämies.
Utterin vanhemmat olivat lääninsihteeri, laamanni Otto Gustaf Utter ja Margareta Sofia Ekelund ja puoliso vuodesta 1863 Adamina Augusta Lagermarck (k. 1920). Utter tuli ylioppilaaksi 1848 ja suoritti tuomarintutkinnon 1851 ja kameraalitutkinnon 1853. Varatuomarin arvon Utter sai 1855. Valmistuttuaan hänestä tuli Turun hovioikeuden ylimääräinen notaari 1852 ja senaatin oikeusosaston ylimääräinen kopisti ja talousosaston ylimääräinen kamarikirjuri 1853, kanslisti 1857, kirjaaja 1858 ja ylimääräinen viskaali ja notaari 1859. Helsingin kämnerinoikeuden puheenjohtajaksi Utter tuli 1863 ja Haminan pormestariksi 1865, mistä tehtävästä hänet erotettiin 1867. Sittemmin Utter toimi asianajajana Helsingissä. Valtiopäivillä hän edusti Haminaa porvarissäädyssä 1867, mutta jättäytyi pois istunnoista jo huhtikuussa 1867.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Gustaf Fritiof Utter Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 24.11.2020.
- ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 349–350. Helsinki: Otava, 1921.