Frans Josef von Becker
| Frans Josef von Becker | |
|---|---|
 Verner Thomén muotokuva Frans Josef von Beckeristä |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. heinäkuuta 1823 Turku |
| Kuollut | 21. marraskuuta 1890 (67 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Instituutti | Keisarillinen Aleksanterin-yliopisto |
| Tutkimusalue | silmätautioppi, farmasia, farmakologia |
Frans Josef von Becker (19. heinäkuuta 1823 Turku – 21. marraskuuta 1890 Helsinki) oli suomalainen lääkäri, ensimmäinen farmasian ja farmakologian professori ja ensimmäinen oftalmologian eli silmätautiopin ylimääräinen professori.[1]
Frans Josef von Beckerin vanhemmat olivat yliopiston apulainen ja suomen kielen tutkija, sittemmin senaatin suomen kielen kääntäjä Reinhold von Becker ja Carolina Idestam. Hän syntyi esikoisena tähän lopulta nelilapsiseen turkulaisperheeseen. Reaalilyseon von Becker suoritti perheen muutettua Helsinkiin. Hän valmistui ylioppilaaksi 16-vuotiaana vuonna 1839.[2] Aatelinen von Becker osallistui säätyvaltiopäiville 1867, 1872, 1877–1878 ja 1885. Hän oli Ritarihuoneen johtokunnan jäsen 1873–1877.[3]
Lääkäri ja farmakologian professori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylioppilas von Becker kirjoittautui Keisarilliseen Aleksanterin- yliopistoon ja suoritti aluksi filosofian kandidaattitutkinnon vuonna 1844. Tutkinto oli ehtona lääketieteen opintojen aloittamiselle. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1850, jolloin hänet laillistettiin lääkäriksi. Toimittuaan lyhyen aikaa lääkärinä Hämeenlinnassa von Becker matkusti vuosiksi 1851–1853 opiskelemaan Saksaan ja Itävaltaan. Perhe oli varakas äidin saaman perinnön vuoksi, mikä helpotti hyvän ulkomaisen koulutuksen hankkimista. Tällä matkalla hän opiskeli Göttingenin, Leipzigin ja Wienin yliopistoissa pätevöityäkseen Helsingin yliopiston farmasian ja farmakologian professuuria varten, ja hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1852. Vuonna 1854 hänet nimitettiin farmasian ja farmakologian professorin viran ensimmäiseksi haltijaksi. Professorina toimessaan von Becker järjesti yliopiston farmakologian laboratorion.
Silmälääkäri ja sokeuden ehkäisijä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Frans Josef von Beckeristä tuli silmälääkäri osittain sattumalta. Hänen opiskelunsa Saksassa ajoittui ajanjaksoon, jolloin nykyaikainen silmätautioppi sarasti Berliinissä. Berliiniläinen fysiologi Hemlholtz oli vuonna 1852 keksinyt oftalmoskoopin eli silmäpeilin, jolla saattoi tutkia silmän sisäosia, ja oftalmologiasta innostunut lääkäri Albrecht von Graefe oli hieman tätä ennen avannut sittemmin opetuksestaan ja tutkimustyöstään kuuluisan yksityisen silmäsairaalansa niin ikään Berliiniin vuonna 1850. Silmätautioppi oli siksi ajankohtainen puheenaihe von Beckerin opiskellessa Saksassa, mikä pysyi hänen mielessään, kun kliinisen erikoisalan valinta tuli ajankohtaiseksi. Hän matkustikin vuosina 1857–1858 uudelleen Saksaan ja lisäksi Ranskaan ja Hollantiin, ja hän perehtyi silmätautien hoitoon von Graefen, Pariisissa Louis-Auguste Desmarresin ja Utrechtissa Franciscus Dondersin johdolla. Kirjeenvaihto von Graefen kanssa jatkui vuoteen 1870 eli hänen varhaiseen kuolemaansa asti. Opintomatkan ajalle ajoittui myös ensimmäinen kansainvälinen silmälääketieteen kongressi, joka järjestettiin Berliinissä vuonna 1857. Kongressissa suunniteltiin silmäklinikoiden perustamista eri puolille Eurooppaa soveltamaan uusia silmän tutkimus- ja hoitomenetelmiä käytäntöön. Tällainen ajatus houkutti von Beckeriä.
Palattuaan Suomeen von Becker ryhtyi pitämään silmälääkärin vastaanottoa ja myös hoitamaan avoinna ollutta kirurgian professuuria vuosina 1858–1859. Tuohon aikaan silmätautien hoito kuului kirurgian alaan, ja hän leikkasi lukuisia silmäpotilaita. Osoittaakseen pätevyytensä virkaan von Becker kirjoitti uuden väitöskirjan, jota ei kuitenkaan hyväksytty. Samaan aikaan vastavalmistunut lääketieteen lisensiaatti Jakob August Estlander, joka opiskeluaikanaan oli myös osallistunut Berliinin kansainväliseen silmäkongressiin 1857, pätevöityi ulkomailla ja laati väitöskirjan. Kun von Becker ja Estlander vuonna 1860 hakivat pysyvästi täytettäväksi tullutta kirurgian professuuria, Estlander tuli nimitetyksi.
Häviö virkavaalissa antoi von Beckerille aiheen ryhtyä ajamaan silmätautien alalle omaa klinikkaa. Hän teki kenraalikuvernööri von Bergille ehdotuksen silmätautien osaston perustamisesta Helsinkiin, koska sokeus oli Suomessa tavallisempaa kuin muissa Pohjoismaissa. Lääkintöhallitus ja Helsingin yliopiston konsistori eivät puoltaneet esitystä vedoten tulossa oleviin muihin uudistuksiin. Kenraalikuvernöörin käskystä tuomiokapituli järjesteti kuitenkin vuonna 1862 sokeiden laskennan. Vuonna 1865 von Becker otti sokeiden asian esille Finska Läkaresällskapetissa, joka perusti tarkempaa sokeiden laskentaa varten kolmijäsenisen komitean. Muut komitean jäsenet olivat Frans Johan Rabbe ja Gustaf Julius Strömborg. Vuonna 1868 valmistuneet tilastot osoittivat sokeuden olevan Suomessa pahimmillaan kymmenkertaista verrattuna Euroopan muihin maihin.
Oftalmologian ylimääräinen professori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lääkintöhallituksen päätitehtööri Knut Felix von Willebrand asettui vuonna 1869 tukemaan von Beckerin ajatusta erillisestä silmäosastosta tekemällä sitä koskevan esityksen senaatille. Yliopiston konsistori ei nytkään puoltanut esitystä. Lääketieteellinen tiedekunta taas asetti etusijalle anatomian ja fysiologian professuurin jakamisen kahdeksi. Lopulta senaatti pyysi lääkintöhallitusta selvittämään, mitä sokeiden hyväksi voitiin tehdä. Lääkintöhallitus piti tärkeänä silmätautiopin professuurin perustamista. Tiedekunta vastusti edelleen hanketta, mutta se kuitenkin eteni, ja Aleksanteri II perusti 3. toukokuuta 1871 oftalmologian (silmätautiopin) ylimääräisen professuurin Helsingin yliopistoon sen vastustavasta kannasta huolimatta. Vaikka professuuri oli ylimääräinen, se oli pysyvä eli sisältyi yliopiston menosääntöön. Jo samana päivänä lääkintöhallitus esitti, että yliopiston vt. sijaiskansleri Casimir von Kothen nimittäisi väliaikaisesti tehtävään von Beckerin.
Yliopiston statuuttien mukaan väliaikainenkin nimitys oli konsistorin päätettävä asia. Kosnsitori oli kuitenkin kesälomalla, ja von Kothen esitti nimitystä omavaltaisesti suoraan yliopiston kanslerille, joka tuolloin oli perintöruhtinas Aleksander Aleksandrovits, tuleva suuriruhtinas Aleksanteri III. Aleksanteri määräsikin 14. kesäkuuta von Beckerin hoitamaan oftalmologian ylimääräistä professuuria. Kesäloman jälkeen konsistori lähetti vön Kothenille kirjeen, jossa huomautettiin laillisten muotojen sivuuttamisesta, ja eräät nuoremmat yliopiston opettajat lähettivät nimitystä moittivan adressin konsistorille. Protestit jäivät kuitenkin merkityksettömiksi. Vastauksessaan von Kothen selitti päätöksen olevan koko valtakunnan eikä vain yliopiston edun mukaisesti tehdyn. Venäjän valtakunnassa kiinnitettiin laajemminkin huomiota sokeuden vähentämiseen ja perustettiin muitakin silmäklinikoita. Casimir von Kothen ja von Becker olivat kumpikin aatelissäädyn edustajia valtiopäivillä, joten von Beckerin ansiot silmätautien alalla olivat oletettavasti von Kothenin tiedossa.
Von Becker erosi virasta vuonna 1885, jolloin hän sai valtioneuvoksen arvon.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Frans Josef von Becker avioitui vuonna 1857 Johanna Karolina Ascholinin (k. 1887), Helsingin piirilääkärin Johan Ascholinin tyttären kanssa. Kuoltuaan ilman perillistä Frans Josef von Becker testamenttasi huomattavan osuuden omaisuudestaan sokeiden lasten oppilaitoksen perustamiseksi Helsinkiin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tero Kivelä, Aino Nikupaavo: Helsingin yliopiston Silmätautien klinikka 1871–1996. Helsinki: Yliopistopaino, 1996. Sivu 21–27.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Helsingin yliopisto : opettajat ja virkamiehet vuodesta 1828. 1, A - K / Tor Carpelan ja L. O. Th. Tudeer., s. 57. Frans Josef von Becker. Tuntematon, 1925. Kansalliskirjasto (viitattu 12.04.2021).
- ↑ Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 53. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
- ↑ Biografiasampo: Frans Josef von Becker Viitattu 12.4.2021.
| Helsingin yliopiston silmätautiopin professori 1871–1885 |
Seuraaja: Karl Reinhold Wahlfors |
| ||||||||||||||
