Mauno Vannas
| Mauno Vannas | |
|---|---|
 Eero Snellmanin muotokuva Mauno Vannaksesta vuodelta 1951. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Mauno Viktor Vannas |
| Syntynyt | 18. elokuuta 1891 Uusikaupunki |
| Kuollut | 19. joulukuuta 1964 (73 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Instituutti | Helsingin yliopisto |
| Tutkimusalue | silmätautioppi |
Mauno Viktor Vannas (vuoteen 1905 Johansson; 18. elokuuta 1891 Uusikaupunki – 19. joulukuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja Helsingin yliopiston neljäs oftalmologian eli silmätautiopin vakinainen professori.[1] Vannaksen isä oli Karjalasta kotoisin oleva matruusi Viktor Johansson (1851–1915) ja äiti laitilalainen Maria Kristina Kauppi.[1]
Vuonna 1905 nuori Mauno Viktor Johansson otti käyttöön sukunimen Vannas. Syytä tähän ei tunneta.[2] Vannas voi tarkoittaa joko auraa tai veneen perärakenteeseen kuuluvaa tankoa.
Johanssonin perheen kaksi aikaisempaa lasta, tytär ja poika, olivat kuolleet ennen Mauno Vannaksen syntymää parin vuoden ikäisinä kurkkumätään ja tulirokkoon.
Lääketieteen opinnot ja toiminta sotilaslääkärinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vannas valmistui ylioppilaaksi Uudenkaupungin yhteislyseosta 19-vuotiaana vuonna 1911.[1] Samana vuonna hänen äitinsä kuoli ja jatko-opintoja varjostivat lisäksi muut onnettomat tapahtumat. Vannas kirjoittautui Helsingin yliopiston lainopilliseen tiedekuntaan mutta suoritti isänsä kehotuksesta lääketieteen opintoihin valmistavan medikofiilitutkinnon vuonna 1913. Kun Vannaksen isä hukkui työssään, Vannas otettiin kasvattilapseksi laivanvarustaja Carl Lundströmin perheeseen.[1]
Vannas suoritti lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1917, mutta lääketieteen opinnot keskeytyivät nyt Suomen sisällissodan vuoksi. Hän ryhtyi Suomen Punaisen Ristin ambulanssilääkäriksi, missä tehtävässä hän joutui punaisten vangiksi huolimatta punakaartien ylipäällikön antamasta kulkuluvasta. Hän vapautui 4. toukokuuta 1918. Toimittaja Maija Suova on kuvannut näitä tapahtumia Vannaksen muistiinpanojen perusteella kirjassa Silmä silmästä.[2][3]
Sisällissodan jälkeen Vannas toimi lääkintäupseerina Hennalan vankileirillä, Laatokan jalkaväkirykmentissä, Uudenmaan rykmentissä, Keski-Suomen rykmentissä, Viipurin rykmentissä, Ilmailuvoimissa ja Suomenlinnan garnisonissa vuoteen 1926 asti. Vuonna 1921 hänet ylennettiin lääkintäkapteeniksi. Vannas palkittiin myös vapaudenristillä.[2]
Vannas sai opintonsa päätökseen ja valmistui Lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1923.[1] Hän toimi tämän jälkeenkin osa-aikaisena sotilaslääkärinä Helsingin sotilassairaalassa silmätautien alalla vuoteen 1937 asti, jolloin hänestä tuli professori.
Vannas innostui kansallissosialismista vierailtuaan Saksassa 1930-luvulla. Hän toimi äärioikeistolaisen natsi-Saksaa ihailleen Suomen Valtakunnan Liiton puheenjohtajana. Vannas tapasi Saksan sodanjohtoa ja järjesti neuvottelukokouksia 1941–1942. Eräiden tietojen mukaan tuo järjestö olisi suunnitellut vallankaappausta Saksan voitettua sodan, tästä ei ole toistaiseksi löydetty todisteita kenties siksi, että Vannas tuhosi Valtakunnanliiton arkistot sodan lopulla.[4]
Silmätutkija ja silmätautiopin professori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vannas haki valmistumisensa jälkeen Helsingin yleisen sairaalan silmätautien osaston assistentin virkaa, jossa hän kouluttautui silmälääkäriksi vuosina 1923–1926.[2] Vannas aloitti tutkimustyön jo assistenttina ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi adrenaliinijohdosten käytöstä glaukooman hoitoon vuonna 1927 toimittuaan tätä ennen myös silmätautiopin apulaisopettajan sijaisena vuosina 1925–1926. Helsingin yliopiston oftalmologian dosentti hänestä tuli vuonna 1930 ja vakinainen apulaisopettaja vuonna 1932.
Oftalmologian professorin Väinö Grönholmin erottua virastaan Vannas toimi vuonna 1935 aluksi hänen viransijaisenaan ja tämän jälkeen hoiti avointa virkaa vuosina 1936–1937, kunnes hänet nimitettiin vakinaiseksi viranhaltijaksi 29. tammikuuta 1937.[1] Vannaksen kilpailijat viranhaussa olivat dosentti Karl Oskar Heinonen, lääketieteen ja kirurgian tohtori John Gustaf Lindberg ja dosentti Sigurd Bernhard Werner.[1]
Vannas alkoi valmistella uuden silmäsairaalan rakentamista vuonna 1938 jo virkaanastujaisesitelmässään.[2] Määrärahat oli myönnetty vuonna 1937, mutta hanke keskeytyi maailmansodan vuoksi.
Toiminta toisen maailmansodan aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodan aikana Vannas toimi sotilassairaalan ylilääkärinä ja jatkosodan aikana Päämajan tehtävissä.[1] Hänet ylennettiin vuonna 1942 lääkintäeverstiksi, ja vuonna 1943 hän toimi pommitusten aiheuttamien silmävammojen hoitoa järjestäneessä Suomen silmälääkäriyhdistyksen toimikunnassa.
Vannas vieraili sodan aikana Saksassa kahdesti.[2] Syyskuussa 1941 hän otti osaa Paracelsus-juhlaan Salzburgissa, ja toukokuussa 1943 hän teki luentomatkan Königsbergiin.
Vannas oli Suomen sisällissodan aikaisten kokemustensa jälkeen näkemykseltään äärioikeistolainen.[1][2] Hänet pyydettiin johtamaan toisen maailmansodan aikana muun muassa natsimielistä Suomen Valtakunnanliittoa, johon kuului muun muassa nelisenkymmentä professoria, johtavia taiteilijoita ja liikemiehiä.[2] Vannaksen toiminta puheenjohtajana päättyi, kun hänet komennettiin helmikuussa 1944 Vilppulan sotasairaalan johtajaylilääkäriksi.[2]
Sodan jälkeen Vannas oli sotasyylliseksi epäiltyjen luettelossa, mutta hän välttyi syytteiltä.[2]
Uusi silmäsairaala ja kansainvälinen maine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvalloissa ja Euroopassa opiskellut Vannas loi silmälääketieteen saralla kansainvälisesti merkittävän uran ja hän on edelleen kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia silmälääkäreitä. Vannaksen tieteelliseen tuotantoon kuuluu noin 200 julkaisua.[2] Hän oli taitava kirurgi, joka myös kehitti leikkausinstrumentteja kuten 1940-luvulla Vannaksen värikalvoatulat ja 1946 edelleen jokapäiväisessä käytössä ympäri maailman olevat Vannaksen sakset.[2] Alun perin vasenkätisenä mutta koulussa oikeakätiseksi pakotettuna Vannas käytti yhtä hyvin kumpaakin kättään leikkaussalissa.[2] Opintomatkoja hän teki Ruotsiin, Viroon, Latviaan, Unkariin, Itävaltaan, Saksaan, Italiaan, Ranskaan, Englantiin, Tšekkoslovakiaan, Puolaan ja Yhdysvaltoihin.[1]
Vannas oli kiinnostunut erityisesti glaukoomasta ja sarveiskalvokirurgiasta. Hän aloitti sarveiskalvonsiirrot Suomessa ja ensimmäisenä Pohjoismaista jo 1930-luvulla ja perusti Suomen ensimmäisen silmäpankin vuonna 1956. Lisäksi hän harjoitti karsastus-, glaukooma- ja plastiakirurgiaa.[2]
Uuden silmäsairaalan rakennushanke alkoi edetä sodan päättymisen jälkeen, ja se aloitti toimintansa Meilahden sairaala-alueella vuonna 1952.[1]
Vannas erosi professorin virasta 70-vuotiaana 18. elokuuta 1961.[1]
Ammatilliset luottamustehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vannas oli Helsingin sotilaslääkäriyhdistyksen puheenjohtaja vuonna 1925 ja Suomen lääkintäupseeriliiton puheenjohtaja vuonna 1932.[1]
Vannas toimi Suomen Silmälääkäriyhdistyksen sihteerinä vuosina 1925–1927, varapuheenjohtajana vuosina 1929 ja 1935 sekä puheenjohtajana vuosina 1936–1938.[1] Hänestä tuli yhdistyksen kunniajäsen vuonna 1951. Hän toimi myös lääkäriseura Duodecimin johtokunnassa vuodet 1930–1932. Suomalaisen tiedeakatemian apujäsen hän oli vuodet 1938–1954 ja jäsen vuodet 1954–1964. Lääkintöhallituksen tieteellisessä neuvostossa Vannas toimi vuodet 1944–1962.
Vannas oli Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan perustamista valmistelevan komitean puheenjohtaja vuosina 1940–1943, jonka jälkeen tiedekunta aloitti toimintansa.[1] Tätä ennen lääkäriksi saattoi opiskella vain Helsingissä. Turun yliopisto kutsui hänet myöhemmin kunniatohtoriksi. Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa hän oli dekaani vuodet 1942–1945. Hän toimi myös yliopiston hallintokomiteassa 1943–1945 ja Helsingin kaupungin sairaalahallituksen varapuheenjohtajana vuodet 1942–1945 ja puheenjohtajana vuodet 1957–1958. Tämän jälkeen hänestä tuli vasta perustetun Helsingin yliopistollisen keskussairaalan ensimmäinen johtajaylilääkäri vuosiksi 1958–1960.
Vannas oli Suomen edustaja Societas Ophthalmologica Europeassa vuodet 1957–1960 ja silmäkirurgisen Instituto Barraquerin kunniajäsen.[1] Hän toimi useiden tieteellisten sarjojen kuten pohjoismaisen Acta Ophthalmologican, saksalaisten Albrecht von Graefes Archiv für Ophthalmologien ja Klinische Monatsblätter der Augenheilkunden ja sveitsiläisen Ophthalmologica-aikakauslehden julkaisijakunnan jäsenenä.[5]
Vannas levitti kansan keskuuteen tietoa silmäsairauksista ja niiden hoidosta muun muassa kirjoittamalla Kodin Lääkärikirjaan ja Isoon Tietosanakirjaan.[2]
Yhteiskunnallinen ja yleishyödyllinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vannas oli Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja vuonna 1918 ja Varsinais-Suomalaisen osakunnan kuraattori vuosina 1918–1919.[1] Vannas oli Instrumentarium-osakeyhtiön hallituksen pitkäaikainen jäsen vuosina 1936–1963, ja toimi sen puheenjohtajana vuodet 1943–1962. Helsingin kaupunginteatterin johtokunnassa Vannas toimi 30 vuoden ajan.[2]
Mauno Vannas oli suomenmielinen ja kiinnostunut ammattikielen kehittämisestä. Hänen keksimiään ovat sanat mustuainen (pupilli) ja mykiö (silmän linssi).[2] Ruotsinkielisten potilaiden kanssa hän kuitenkin keskusteli ruotsiksi.
Vannas perusti vuonna 1960 yhdessä professori Signe Löfgrenin, lääketieteen lisensiaatti Birgitta Knapen ja professori Jorma Castrenin kanssa Silmäsäätiön tukemaan silmätautien tutkimusta ja jakamaan apurahoja silmälääketieteen tutkijoille. Hän lahjoitti itse varoja säätiön peruspääomaan.[2] Säätiö jakaa myös kuvanveistäjä Oskari Jauhiaisen Mauno Vannas -mitalia tunnustukseksi saavutuksista silmälääketieteen alalla ja toiminnasta Silmäsäätiön hyväksi. Mitaliin on kaiverrettu Vannaksen tunnuslause: ”Non vi sed arte” (”Ei voimalla vaan taidolla”).[1] Vannas toimi säätiön hallituksen puheenjohtajana vuodet 1960–1964.
Vannas oli mukana perustamassa kudossiirtoja edistävää Silmä- ja kudospakkisäätiötä vuonna 1956, ja hän toimi säätiön hallintoneuvoston puheenjohtajana sen perustamisvuoden ajan.[1]
Vannas perusti 1960-luvulla Vannaksen säätiön, jonka tarkoitus on Uudenkaupungin kaunistaminen muun muassa puiden istuttamisella ja puistoalueilla.[6] Vannaksen syntymäkaupungissa Uudessakaupungissa Rantakadun ja Blasieholmankadun risteyksessä sijaitsevassa säätiön tuella perustetussa Vannaksen puistossa on vuonna 1961 paljastettu kuvanveistäjä Oskari Jauhiaisen messingistä veistämä Mauno Vannaksen muistomerkki.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mauno Vannas avioitui vuonna 1926 Sylvia Matilda Paateron kanssa. Heille syntyi kolme lasta, Maiju, Leea ja Severi Vannas.[1] Vannas avioitui uudelleen vuonna 1952 Salme Fredrika Salomaan kanssa, jolla oli edellisestä avioliitostaan tyttäret Anja ja Maija sekä poika Antti. Maunolle ja Salmelle syntyi tytär Kaarina. Maija Vannas, Antti Vannas ja Kaarina Vannas opiskelivat silmätautien erikoislääkäreiksi. Antti Vannas kuoli vuonna 2006.
Nuorena poikana Vannas harrasti urheilua, ja hän oli taitava keihäänheitossa.[2] Myöhemmin hänen harrastuksensa oli puutarhanhoito.[1]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vannas, Mauno: Silmä silmästä: Lehtiä lääkärin sotapäiväkirjasta 28.1.–8.9.1918. WSOY 1964.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jalavisto, Eeva: Muistopuhe: Mauno Viktor Vannas. Suomalainen tiedeakatemia, 1966, s. 81–87. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia. (suomeksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Kivelä, Tero – Nikupaavo, Aino: Helsingin yliopiston Silmätautien klinikka 1871–1996, s. 45. Helsinki: Yliopistopaino, 1996.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Tarkkanen, Ahti: Professori Mauno Vannas 1891–1964. Silmäsäätiön julkaisuja. Helsinki: Yliopistopaino, 2007.
- ↑ Vannas, Mauno: Silmä silmästä: Lehtiä lääkärin sotapäiväkirjasta 28.1.–8.9.1918. Toimittanut Maija Suova. Helsinki: WSOY, 1964.
- ↑ Korppi-Tommola, Aura: Vannas, Mauno (1891–1964). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 10.6.2015. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 787–788. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Lahikainen, Erkki: Professori Mauno Vannaksen Säätiön toiminta 40 vuotta. Mynäprint, 2003.
| Edeltäjä: Väinö Grönholm |
Helsingin yliopiston silmätautiopin professori 1936–1961 |
Seuraaja: Salme Vannas |
| ||||||||||||||
