Signe Löfgren
| Signe Löfgren | |
|---|---|
 Signe Löfgren Helsingin yleisen sairaalan silmätautien osastossa vuonna 1928 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Signe Ingrid Löfgren |
| Syntynyt | 20. kesäkuuta 1897 Viipuri, Suomi |
| Kuollut | 17. heinäkuuta 1969 (72 vuotta) Lahti |
| Kansalaisuus |
 Suomalainen |
| Ammatti | Silmälääkäri |
Signe Ingrid Löfgren (20. kesäkuuta 1897 Viipuri – 17. heinäkuuta 1969 Lahti) oli suomalainen lääkäri ja Viipurin, sittemmin Lahden, Diakonissalaitoksen silmäosaston ylilääkäri.[1] Tunnuksena ansioistaan hän sai professorin arvon vuonna 1955.[2]
Signe Löfgrenin isä levyseppä Kalle Löfgren ja äiti Vilhelmiina (o.s. Sjöblom) kuolivat Signen, heidän neljännen lapsensa, ollessa nuori, minkä jälkeen liikemies William Lindell (myöhemmin Otsakorpi) ja tämän vaimo Ester ottivat Signen käytännössä kasvattilapsekseen tukien häntä taloudellisesti ja kouluttaen hänet ylioppilaaksi.[2]
Lääketieteen opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Signe Löfgren valmistui ylioppilaaksi Viipurin yhteiskoulusta 18-vuotiaana vuonna 1915.[2] Hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon ja suoritti lääketieteen opintoihin valmistavan medikofiilitutkinnon vuonna 1917 ja lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1919.[2][3] Löfgren valmistui Lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1925. Hän toimi opintojensa aikana vuosina 1922-1923 apulaislääkärinä vuoden ajan Elis Kuhlefeltin silmäpoliklinikassa Helsingissä ja amanuenssina Helsingin yleisen sairaalan silmätautien osastossa sekä vuosina 1923-1924 Alajärven ja Soinin kunnanlääkärin sijaisena.[2]
Silmätutkijasta ylilääkäriksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opintojensa aikana Löfgren oli kiinnostunut silmätaudeista. Hän hakeutui erikoistumaan Helsingin yleisen sairaalan silmätautien osastoon aluksi vapaaehtoisena apulaislääkärinä syyskuussa 1925.[2][3] Vakinaiseksi apulaislääkäriksi hänet valittiin huhtikuussa 1926, ja silmätautien erikoislääkäriksi valmistuminen ajoittui vuoteen 1928. Löfgren aloitti erikoistumisensa aikana myös tutkimustyön, mutta kun Viipurin Diakonissalaitoksen yhteydessä toimineen silmäsairaalan ylilääkäri LL Osmo Neovius kuoli vuoden 1929 alussa, Löfgren luopui yliopistourasta ja hakeutui entiseen kotikaupunkiinsa aluksi ylilääkärin sijaiseksi. Löfgren valittiin ainoana hakijana Neoviuksen seuraajaksi 1. kesäkuuta 1929.[3] Hänestä tuli samalla ensimmäinen naispuolinen silmätautiosaston ylilääkäri Pohjoismaissa.[3]
Strömborgin silmäsairaalan ja Viipurin Diakonissalaitoksen silmäosaston ylilääkärinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Signe Löfgrenin tullessa vuonna 1905 alun perin professori Gustaf Julius Strömborgin silmäklinikkana aloittaneen sairaalan ylilääkäriksi hänellä oli heti käytössään 25 sairaansijaa aikuisille ja 10 lapsipotilaille.[4] Diakonissalaitos oli rakennuttanut omalle tontilleen puisen paviljongin silmäsairaalaa varten Strömborgin ennen kuolemaansa perustaman ja myöhemmillä lahjoituksilla kartutetun rahaston varoilla Viipurin lääninsairaalan ylilääkärin Peder Waldemar Granbergin suunnitelman perusteella. Lapsipotilaita varten oli rakennettu oma paviljonki vuonna 1913. Löfgrenin vastuulla ollut silmäsairaala oli varsin suuri suhteessa Diakonissalaitoksen pääsairaalaan, jossa oli 30 sairaansijaa.[4] Lisäksi se oli ainoa silmäsairaala Suomessa Helsingin yleisen sairaalan silmäosaston rinnalla. Silti Löfgren löysi aikaa hoitaa silmäpotilaita myös Viipurin yksityissairaalassa vuosina 1929–1932.[3]
Löfgrenin aloittaessa Strömborgin silmäsairaalan ylilääkärinä oli Diakonissalaitoksen uuden sairaalan suunnittelu ollut vireillä jo neljän vuoden ajan, mutta hän ehti mukaan suunnittelemaan sen silmäosastoa.[3][4][3] Rakentaminen alkoi kesällä 1930. Sairaalan valmistuessa syksyllä 1931 sen uudessa silmätautien osastossa oli 35 aikuisten ja 15 lasten sairaansijaa.[4] Sisätautiosastolla oli nytkin vastaava määrä eli 52 sairaansijaa. Samana vuonna avattiin Oulun Diakonissalaitoksen yhteyteen silmäosasto.[5] Vuoteen 1937 mennessä silmäosaston sairaansijojen määrä oli kasvanut 62 suuruiseksi ja osaston johtaminen vei Löfgrenin ajan täysimääräisesti. Seuraavan vuonna aloitti Turun lääninsairaalaassa toimintansa Suomen kolmas, silloin 34-paikkainen silmätautien osasto ja Helsingin yleisen sairaalan silmätautien osastossa oli 58 hoitopaikkaa.[4]
Viipurissa Löfgren valittiin Diakonissalaitoksen sairaanhoitajakoulun johtokunnan jäseneksi vuonna 1932, joutuihan hän muiden tehtäviensä lisäksi myös kouluttamaan sairaanhoitajia laajentuvaa silmäosastoaan varten.[3] Hänen kirjoittamansa oppikirja "Silmätautioppi sairaanhoitajattarille" ilmestyi vuonna 1934 ja toisena painoksena vuonna 1940. Kun Diakonissalaitoksen johtokunta vuonna 1933 ryhdyttiin valitsemaan uuden johtosäännön mukaisesti, yksi 12-jäsenisen johtokunnan kuudesta "itseoikeutetuista jäsenestä" oli silmäosaston ylilääkäri. Löfgrenin toimi laitoksen johtokunnassa 35 vuoden ajan.
Löfgrenin tärkeänä tehtävänä Karjalassa oli toimia trakooman hävittämiseksi, joka oli hänen aikanaan suurin sokeuden aiheuttaja Itä-Suomessa.[3][5]
Lahden Diakonissalaitoksen silmäosaston ylilääkärinä välirauhan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodan sytyttyä Viipurin Diakonissalaitoksen sairaala evakuoitiin aluksi Karkun kristillisen kansanopiston yhteyteen.[5] Helsingin yleisen sairaalan silmätautien osasto puolestaan evakuoitiin Poriin, ja Löfgren toimi tilapäisesti sen opettajalääkärinä. Kun Viipuri menetettiin keväällä 1940 solmitussa välirauhassa, Diakonissalaitos osti Lahdesta vanhan asuinrakennuksen, johon myös sen sairaalan toiminta sijoitettiin.[5] Sairaalan 63 sairaansijaa jakautuivat jälleen puoliksi ensimmäisen kerroksen silmätautien ja toisen kerroksen sisätautien osastojen kesken. Löfgrenillä osallistui kiinteistökauppaan tarvitun lainan neuvottelemiseen Kansallis-Osake-Pankista. Silmätautien osastossa hoidettiin Lahden seudun asukkaiden lisäksi potilaita Itä- ja Pohjois-Suomesta sekä pääkaupunkiseudulta.[5]
Diakonissalaitoksen sairaalan johtava ylilääkäri Nikolai Robert Roschier kuoli lokakuussa 1940. Hänen tehtävässään jo sodan aikana sijaisena toiminut Löfgren nimitettiin kesäkuussa 1941 koko sairaalan johtavaksi ylilääkäriksi ja Diakonissalaitoksen johtokunnan varapuheenjohtajaksi.[3][5] Jatkosodan alettua Diakonissalaitoksen sairaalasta tuli kesään 1942 asti 8. sotasairaalan 65-paikkainen silmätautien osasto. Löfgren toimi syksyyn 1944 puolustusvoimien palvelukseen komennettuna Kuusankoskella toimineen sotasairaalan lääkärinä.[5] Vuodesta 1946 alkaen Löfgrenin apuna Lahdessa oli alilääkäri Kaarlo Suo, jonka päätoimi oli samassa kaupungissa toimineen Keskussotilassairaala 2:n silmätautiosastonssa.[5]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Signe Löfgrenin sisaria olivat isosiskot Dagmar Eleonora (1884–1959) ja Tyyne Maria (1887–1962) sekä isoveli Väinö Armas (1894–1940).
Signe Löfgrenin palkintoapurahat tohtorinväitöskirjasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silmäsäätiö perusti 1. huhtikuuta 1987 Signe Löfgrenin nimeä kantavan palkintoapurahan kunnioittaakseen tämän uraaurtavalla tavalla potilaiden hyväksi toimineen silmälääkäreiden kouluttajan ja suurlahjoituksen tehneen säätiön perustajajäsenen muistoa hänen syntymänsä 90-vuotispäivän lähetyessä.[6] Löfgrenin palkintoapuraha on perustamisvuodesta lähtien jaettu vuosittain kaikille edeltävän vuoden aikana silmälääketieteen alalta väitelleille tohtoreille.[7][8] Ensimmäiset palkitut olivat LKT Tero Kivelä, LKT Pentti Mikkonen ja LKT Maija Mäntyjärvi.[9] Palkinnon suuruus oli aluksi 10 000 markkaa.[6] vuoteen 1999 asti, sitten 2 500 euroa vuodesta 2000 vuoteen 2009, ja vuonna 2010 se nostettiin 3 000 euroon.[8] Alkuvuosina apurahan saajat pitivät Silmäsäätiön apurahojen jakotilaisuudessa lyhyen esitelmän.[6] Silmäsäätiö on aika ajoin julkaissut palkintoapurahan saajien väitöskirjatöiden lyhennelmiä.[9][7][8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Korppi-Tommola, Aura - Mäkelä-Alitalo, Anneli: Löfgren, Signe (1897–1969). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c d e f Castrén, Jorma: Professori Signe Löfgren (1897-1969): Elämänvaiheet ja toiminta. Silmäsäätiön julkaisuja, 1987, nro 2, s. 6-17. Helsinki: Yliopistopaino. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g h i j Forsius, Arno: Signe Löfgren (1897–1969) – legendaarinen lahtelainen silmälääkäri saunalahti.fi. Arkistoitu 1.9.2019. Viitattu 26.12.2020.
- ↑ a b c d e Forsius, Arno: Gustaf Julius Strömborg (1830–1899) – kirurgi ja silmälääkäri saunalahti.fi. Arkistoitu 27.10.2014. Viitattu 26.12.2020.
- ↑ a b c d e f g h Forsius, Arno: Viipurin ja Lahden Diakonissalaitoksen sairaalat vuosina 1873–1971 laitosdiakonian opetus- ja toimintaympäristönä saunalahti.fi. Arkistoitu 1.9.2019. Viitattu 26.12.2020.
- ↑ a b c Vannas, Salme: Silmäsäätiö perustaa Signe Löfgrenin palkintoapurahan. Silmäsäätiön julkaisuja, 1987, nro 2, s. 4-5. Helsinki: Yliopistopaino. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Laatikainen, Leila - Kivelä, Tero (toim.): Professori Signe Löfgren -palkintoapurahat Suomessa julkaistuista silmätautien alan väitöskirjoista 1987–2007. Palkittujen väitöskirjojen lyhennelmät. Silmäsäätiön julkaisuja, 2008, nro 6. Helsinki: Yliopistopaino. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Laatikainen, Leila - Lounasmeri, Matti - Saha Liisa (toim.): Silmäsäätiö 50 vuotta, vuodet 1990–2010. Silmäsäätiön julkaisuja, 2010, nro 7. Helsinki: Yliopistopaino. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Vannas, Salme: Signe Löfgrenin palkintoapurahat vuoden 1987 tohtorinväitöskirjoista. Silmäsäätiön julkaisuja, 1987, nro 2, s. 18-22. Helsinki: Yliopistopaino. Artikkelin verkkoversio.
|
