Oskari Jauhiainen
Heikki Oskari Jauhiainen (31. lokakuuta 1913 Kiiminki[1] – 20. tammikuuta 1990 Helsinki) oli kuvanveistäjä, professori ja akateemikko.
Oskari Jauhiainen syntyi köyhään perheeseen Kiimingin Huttukylässä. Pojasta asti hän oli myös kiinnostunut kuvista, luki paljon ja teki havaintoja ympäristöstään. Hän alkoi tehdä puuesineitä perittyään sukunsa käden taitoja. Asiakaspiiri laajeni niin, että Oskarista tuli lähes päätoiminen veistäjä. Vuonna 1936 Jauhiainen teki kivistä muuratun Vesaisen muistomerkin Ylikiiminkiin ja vuonna 1937 Liekki-patsaan Pyhäjoen Yppäriin.
Vuosina 1938–1940 työmiehen poika Jauhiainen opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa.[1] Valmistuttuaan hän herätti huomiota pienoisveistoksillaan ja muotokuvillaan. Jauhiainen kutsuttiin Lokakuun ryhmän jäseneksi vuonna 1947. Sodanjälkeisenä aikana Oskari Jauhiainen suunnitteli ja veisti yhteensä kymmenen sotamuistomerkkiä.[2]
1950-luvun alussa Jauhiainen saavutti vankan aseman kuvanveistäjänä erityisesti Turussa vuonna 1952 paljastetun Mikael Agricola -patsaan ansiosta. Jauhiainen työskenteli Suomen Taideakatemian koulun kuvanveistonopettajana 1956–1965.
Yhdessä kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen kanssa Jauhiainen osallistui Mannerheimin ratsastajapatsaan suunnittelukilpailuun Helsingissä. Kilpailuehdotus voitti toisen kilpailun vuonna 1954, mutta yhteistyöstä ja toteutusratkaisuista aiheutuneiden erimielisyyksien takia Oskari Jauhiainen sanoutui irti yhteistyöstä kesäkuussa 1956.[3]
Useimmat Jauhiaisen teoksista ovat perinteisiä: hän oli erityisen mieltynyt jyhkeisiin klassisiin muotoihin ja vältti kokeiluja. Jauhiaisen veistämiä julkisia muistomerkkejä on ympäri Suomea.
Oskari Jauhiaiselle myönnettiin akateemikon arvonimi vuonna 1982. Pro Finlandia -kunniamerkin hän sai vuonna 1956.
Kiimingissä toimi vuosina 1997–2014 Oskari Jauhiaisen museo. Oskari Jauhiaisen uudistettu perusnäyttely on maaliskuusta 2015 lähtien esillä Kiimingin kirjaston yhteyteen rakennetussa uudessa näyttelytilassa Galleria Oskari Jauhiaisessa. Uusi näyttelytila on osa Museo- ja tiedekeskus Luuppia sekä Kulttuuritalo Valvetta.
Oskari Jauhiaisen veistämät muistomerkit ja patsaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jauhiaisen veistämiä patsaita ja suunnittelemia muistomerkkejä ovat:
- Vesaisen patsas, Vesala, Ylikiiminki (nyk. osa Oulua), 1936
- Liekki, Yppäri, Pyhäjoki, 1937
- Mikael Agricola, Turku, 1952
- Vauhtia (Kauppatorin suihkukaivo), Lahti, 1954
- Nahkurien ammattikunnan muistomerkki, Hämeenlinna, 1958
- Kalasääski ja lohi, Pokkisenpuisto, Oulu, 1959
- Werner Söderströmin muistopatsas, Porvoo, 1960
- Ruuhkanpurkajat, Joensuu, 1964
- Kaatuneiden muistomerkki, Oulu, 1965
- Ahtaajat, Kotka, 1966
- Paperintekijät, Tervakoski Oy:n 150-vuotismuistomerkki, Tervakoski, Janakkala, 1967[4]
- Merenkulkijoiden muistomerkki, Helsinki, 1968 (yhteistyö Eero Eerikäisen kanssa)
- Suihkukaivo, Nyköping, Ruotsi, 1968
- Antti Wihurin hautapatsas, Helsinki, 1969
- Teuvo Pakkala, Vaaranpuisto, Oulu, 1973
- Niittäjä, Liminka, 1977
- Vanhat vaeltajat, Muhos, 1982
- Haravatyttö, Kiiminki, 1990 (Anja Juurikkalan viimeistelemä)[5]
Sankaripatsaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jauhiaisen veistämiä sankaripatsaita ovat:[6]
- Artjärvi (nyk. Orimattilaa), Artjärven kirkko, ”Rukous ristin luona”, 1947
- Kiiminki (nyk. Oulua), Kiimingin kirkko, ”Sotilaan hyvästijättö”, 1949
- Utajärvi, Utajärven kirkko, 1949
- Oulu, Oulun Intiöntien hautausmaa, ”Taistelu on päättynyt”, 1952
- Seinäjoki, Törnävän kirkko, ”Rukoileva sotilas”, 1952
- Oulainen, Oulaisten kirkko, 1953
- Haukivuori (nyk. Mikkeliä), Haukivuoren kirkko, ”Sotilaan ylösnousemus”, 1959
- Ylikiiminki (nyk. Oulua), Ylikiimingin kirkko, 1967
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Vesaisen patsas, 1936, Ylikiiminki. -
Liekki-patsas, 1937, Pyhäjoki. -
Sankarimuistomerkki, 1952, Seinäjoki. -
Im Memoriam, sankarimuistomerkki, 1953, Kouvola. -
Vauhtia, 1954 (1962), Lahti. -
Kalasääski ja lohi, 1959, Oulu. -
Ruuhkanpuhkajat, 1964, Joensuu. -
Paperintekijät, 1968, Janakkala. – Osakuva. -
Niittäjä-patsas, 1977, Liminka. -
Haravatyttö, 1991, Oulu. – Veistoksen teki loppuun Anja Juurikkala.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rönkkö, Pekka: Oskari Jauhiainen (1913-1990) ARS Nordica 5. Pohjoinen, 1994. ISBN 951-749-207-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pajastie, Eija: ”Suomalaisia kuvanveistäjiä”, Mitä Missä Milloin 1951, s. 295. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ Arto Kouri, Kuvanveistäjä-akateemikko Oskari Jauhiaisen elämästä ja työstä (Arkistoitu – Internet Archive), Oskari Jauhiaisen museon sivut. Viitattu 17.4.2008.
- ↑ Rönkkö 1994, s. 119–126
- ↑ Tervakosken kyläesite 2016, sivu 1
- ↑ Suomen muistomerkit, Osa IV, Pohjanmaa, s. 28. Väriteos Henna Oy, 1996. ISBN 951-97134-3-3.
- ↑ Antero Tuomisto: Suomalaiset sotamuistomerkit., s. 279–292. Espoo: Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1, Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oskari Jauhiainen Wikimedia Commonsissa
- Oskari Jauhiainen taiteilijamatrikkelissa
- Pekka Rönkkö: Jauhiainen, Oskari (1913–1990) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Saloseudun nuorukainen kuvanveistäjänä. Oskari Jauhiainen on tehnyt satoja puuveistoksia ja pari pysyvää monumenttia, Seura, 29.12.1937, nro 52, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||
