Salme Vannas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Salme Fredrika Vannas
Henkilötiedot
Syntynyt 25. lokakuuta 1918
Eura
Kuollut 4. syyskuuta 1993 (74 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkimusalue silmätautioppi

Salme Fredrika Vannas (25. lokakuuta 1918 Eura4. syyskuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja Helsingin yliopiston viides oftalmologian eli silmätautiopin vakinainen professori.[1] Vannaksen isä oli sahanomistaja Kustaa Lähteenmäki ja äiti Selma Elina Sievari.[1]

Lääketieteen opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salme Lähteenmäki valmistui ylioppilaaksi Rauman yhteislyseosta 17-vuotiaana vuonna 1936.[1] Hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon ja suoritti lääketieteen opintoihin valmistavan medikofiilitutkinnon vuonna 1937 ja lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1939. Salomaa valmistui Lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1946.[1] Hän toimi opintojensa aikana ja niiden jälkeen Hauhon, Marttilan, Kosken ja Tarvasjoen, Kiukaisten, Euran, Honkilahden ja Lapuan kunnanlääkärin sijaisena vuosina 1941-1947. Salomaa myös avioitui opiskeluaikana lääketieteen lisensiaatti Eino Hjalmar Salomaan kanssa.

Silmätutkija ja silmätautiopin professori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salme Salomaa hakeutui vuonna 1948 erikoistumaan ensiksi Kivelän sairaalan silmätautiosaston ja vuotta myöhemmin Helsingin yleisen sairaalan silmätautien osaston apulaislääkäriksi.[1] Hän valmistui silmätautien erikoislääkäriksi vuonna 1951 vuosi puolisonsa kuoleman jälkeen. Salomaa aloitti tutkimustyön jo erikoistuessaan ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hepariinin vaikutuksesta silmään vuonna 1952. Samana vuonna hän avioitui uudelleen Helsingin yliopiston silmätautiopin professorin Mauno Vannaksen kanssa.

Salme Vannaksen tutkimustyön edettyä hänet nimitettiin Helsingin yliopiston oftalmologian dosentiksi vuonna 1953. Samaan aikaan hän toimi silmätautien klinikan alilääkärinä vuosina 1952-1954 ja apulaisylilääkärinä vuosina 1954-1961. Vannas julkaisi uransa aikana noin 200 tieteellistä julkaisua.

Mauno Vannaksen erottua virastaan Salme Vannas nimitettiin silmätautiopin professoriksi vuonna 1961.[1] Vannaksen kilpailija viranhaussa oli dosentti Arvo Oksala, joka kuitenkin peruutti hakemuksensa tullessaan valituksi samana vuonna Turun yliopiston silmätautiopin professoriksi. Salme Vannas oli ainoa naisprofessori Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuoteen 1974, jolloin Terttu Arajärvi nimitettiin lastenpsykiatrian professoriksi.[2]

Vannas oli kiinnostunut erityisesti karsastuksesta, glaukoomasta, verkkokalvon laskimotukoksesta ja sarveiskalvokirurgiasta. Hän teki opintomatkoja Sveitsiiin, Espanjaan, Ranskaan ja Yhdysvaltoihin.[1] Vannaksen aikana rakennutettiin yhteinen opetusrakemmus silmätautien ja korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikoiden opetusta varten. Rakennus on myöhemmin purettu Haartmanin sairaalan rakentamisen vuoksi.

Vannas järjesti Helsingissä pohjoismaisen silmälääkärikongressin vuonna 1963 ja Euroopan silmälääkärikongressin vuonna 1984.

Vannas erosi professorin virasta 65-vuotiaana 1. syyskuuta 1984.[1]

Ammatilliset luottamustehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vannas toimi Suomen Silmälääkäriyhdistyksen hallituksessa rahastonhoitajana vuosina 1959-1961 ja puheenjohtajana vuosina 1968–1969.[1] Hänestä tuli yhdistyksen kunniajäsen vuonna 1978. Hän toimi rahastonhoitajana myös Mauno Vannaksen perustamassa Silmäsäätiössä vuosina 1960-1961 ja oli myöhemmin säätiön hallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja vuosina 1966-1993. Säätiössä on nykyisin hänen nimikkorahastonsa.

Vannas oli Suomen edustaja Societas Ophthalmologica Europeassa vuodet 1961-1984, pohjoismainen edustaja Concilium Ophthalmologica Internationalis-yhdistyksessä ja perustajajäsen maailmanlaajuisessa vuonna 1975 perustetussa Academia Ophthalmologica Internationalis-yhdistyksessä, jonka jäsenmäärä oli silloin rajoitettu 45 professoriin.[1] Hän toimi pitkään myös pohjoismaisen tieteellisen aikakauslehden Acta Ophthalmologican julkaisijakunnan jäsenenä.

Vannas toimi lääkintöhallituksen tieteellisessä neuvostossa vuodet 1962-1984 ja Helsingin yliopistollisen keskussairaalan liittohallituksessa vuodet 1975-1977.[1] Lisäksi hän oli Mannerheimin lastensuojeluliiton näköhuoltotoimikunnan ja liittoneuvoston jäsen vuodet 1962-1977. Hän suunnitteli neuvola- ja kouluikäisten lasten näönseulontaa.

Huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salme Vannas kutsuttiin vuonna 1974 Kreikan silmälääkäriyhdistyksen kunniajäseneksi.[1] Vuonna 1980 hänelle myönnettiin unkarilainen Vilmos Schulek-mitali. Salme Vannaksen täyttäessä 60 vuotta vuonna 1988 lyötettiin kuvanveistäjä Oskari Jauhiaisen suunnittelema Salme Vannas-mitali.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salme Lähteenmäki avioitui vuonna 1940 lääkäri Eino Hjalmar Salomaan kanssa.[1] Heille syntyi syntyi kolme lasta, Anja, Antti ja Maija Salomaa. Eino Salomaa kuoli vuonna 1950. Salme Salomaa avioitui uudelleen vuonna 1952 Helsingin yliopiston silmätautiopin professorin Mauno Vannaksen kanssa. Mauno ja Salme Vannakselle syntyi tytär Kaarina Vannas. Antti Vannas, Maija Vannas ja Kaarina Vannas opiskelivat silmätautien erikoislääkäreiksi. Antti Vannas kuoli vuonna 2006.

Vannaksen harrastukset olivat käsityöt ja puutarhanhoito, erityisesti ruusujen viljely.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n Tero Kivelä, Aino Nikupaavo: Helsingin yliopiston Silmätautien klinikka 1871-1996. Helsinki: Yliopistopaino, 1996. Sivu 53.
  2. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Artikkeli 6933.
Edeltäjä:
Mauno Vannas
Helsingin yliopiston silmätautiopin professori
19611984
Seuraaja:
Ahti Tarkkanen