Väitöstilaisuus
Väitöstilaisuus on tilaisuus, jossa yliopistossa tieteellistä jatkotutkintoa suorittanut opiskelija puolustaa laatimassaan väitöskirjassa esittämiään tieteellisiä tuloksia niihin julkisesti kohdistettua kritiikkiä vastaan. Tilaisuuden aikana vastaväittäjä eli opponentti esittää väitöskirjaan ja sen piiriin liittyviä kysymyksiä, joihin väittelijä vastaa. Vastaväittäjänä toimii tavallisesti keskusteltavaan aiheeseen perehtynyt tohtori tai professori, ja väitöstilaisuuden kulkua valvoo kustos, joka on myös arvoltaan professori tai dosentti. Vastaväittäjiä voi olla myös kaksi, ja näin usein onkin tekniikan alalla.
Tilaisuuden kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väitöstilaisuuden etiketti on varsin muodollinen, joskin yksityiskohdat vaihtelevat paitsi maittain, myös yliopistoittain.
Tilaisuus alkaa väittelijän, kustoksen ja vastaväittäjän saapumisella saliin. Tällöin salissa odottava yleisö nousee ylös, ja istuutuu vasta päähenkilöiden otettua paikkansa. Tämän jälkeen kustos avaa väitöstilaisuuden. Tilaisuuden avaus on muodollinen, mutta nykyään kustokset yleensä esittelevät yleisölle sekä väittelijän että vastaväittäjän.
Virallisen avauksen jälkeen väittelijä pitää lyhyen, yleistajuisen esityksen väitöskirjan aiheesta. Tästä, yleisölle suunnatusta esitelmästä käytetään nimitystä lectio praecursoria. Esitelmän päätyttyä väittelijä pyytää vastaväittäjää esittämään kritiikkinsä väitöskirjaa kohtaan.
Lectio praecursorian jälkeen vastaväittäjä pitää lyhyen puheen väitöstyön merkityksestä tieteenalalle. Väittelijä kuuntelee tämän puheen seisten. Puheen päätyttyä alkaa varsinainen väitösosuus, jolloin myös väittelijä ja vastaväittäjä istuvat.
Väitöksen aikana vastaväittäjä esittää kysymyksiä väittelijälle koskien väitöskirjassa esitettyjä väitteitä tai tuloksia, ja väittelijän on vastattava näihin kysymyksiin. Tavallisesti kysymykset liittyvät alkuvaiheessa väitöskirjan aihepiiriin yleensä, mutta siirtyvät myöhemmin yksityiskohtiin. Aivan tilaisuuden päätteeksi vastaväittäjä voi myös tiedustella epämuodollisemmin väittelijän ajatuksia siitä, kuinka työtä voisi jatkaa.
Kun vastaväittäjä on kaikki kysymyksensä esittänyt, hän esittää loppulausuntonsa, jonka väittelijä jälleen kuuntelee seisten. Tämän jälkeen kustos pyytää yleisöä esittämään väittelijälle kysymyksiä. Vaihtoehtoisesti tämän kysymyspyynnön yleisölle esittää väittelijä.
Yleisön tulee kysyä kysymyksiä vain, jos väitöskirjassa on merkittävä tieteellinen virhe, jonka yleisön jäsen on tieteellisen tietämyksen perusteella huomannut. Etiketin mukaan yleisö ei siis kysy tarkennuksia tai mitään muitakaan kysymyksiä eikä varsinkaan kyseenalaista väitöskirjaa yleistietoon nojaten. Joissain yliopistoissa tiedekunnan edustaja saattaa sen sijaan kysyä kysymyksen.
Mikäli kysymyksiä on, kustos jakaa puheenvuorot. Kun mahdolliset kysymykset on esitetty, kustos julistaa tilaisuuden päättyneeksi ja väittelijä, kustos ja vastaväittäjä poistuvat salista. Yleisö voi poistua salista onnittelemaan väitellyttä kun he ovat poistuneet.
Jos väitöstilaisuus kestää pitkään, kustos voi harkintansa mukaan julistaa tauon. Koko väitöstilaisuuden pituus on yleensä rajoitettu neljään tuntiin, kahdella väittelijällä kuuteen tuntiin. Yleensä tilaisuudet kestävät selvästi vähemmän aikaa.
Tilaisuuden jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väitöspäivän iltana väittelijä tarjoaa vastaväittäjän kunniaksi illallisen, tohtorinkaronkan. Karonkkaan tulee kutsua ainakin vastaväittäjä(t) ja kustos sekä ne yleisön edustajat, jotka tekivät kysymyksen väitöstilaisuudessa. Etiketin mukaan jälkimmäisten tulee kuitenkin kohteliaasti kieltäytyä kutsusta. Nykyään karonkkaan kutsutaan tavallisesti myös sukulaisia, lähimpiä työtovereita ja tuttavia puolisoineen.
Väitöstilaisuuden rooli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Akateemisen perinteen lisäksi myös voimassa oleva lainsäädäntö vaatii, että tohtorin väitöskirjaa puolustetaan julkisesti. Silti väitöstilaisuutta väitetään usein pelkäksi muodollisuudeksi.
Tämä johtuu siitä, että ennen väitöstilaisuutta väitöskirjan käsikirjoituksen on lukenut vähintään kaksi esitarkastajaa, joiden lausuntojen perusteella väitöskirjalle on annettu painatuslupa. Erillisiin artikkeleihin perustuvan väitöskirjan kunkin artikkelin on lisäksi kyseisen artikkelin julkaisuprosessin yhteydessä arvioinut vähintään yksi yleensä tuntemattomaksi jäävä kyseisen alan asiantuntija. Väitöstilaisuudessa väittelijän on kuitenkin pystyttävä julkisesti puolustamaan tehtyä työtä, ja on mahdollista, joskin hyvin harvinaista, että väitöskirjaa ei väitöksen päätteeksi hyväksytä. Väitöskirjan arvostelu tehdään kuitenkin vastaväittäjän lausunnon perusteella, joten vaikka hyväksyminen sinänsä voi olla käytännössä varmaa, työstä saatava arvosana ei sitä ole.
Pukeutumisetiketti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikäli väittelijä on mies, hän pukeutuu frakkiin ja mustiin liiveihin tai tummaan pukuun. Myös papin asu tai sotilasunivormu voivat alasta riippuen tulla kyseeseen. Frakkiasun kanssa tulee käyttää mustia sukkia sekä mustia, ei kuitenkaan kiiltonahkaisia kenkiä. Valkoista nenäliinaa ei käytetä.
Mikäli väittelijä on nainen, hän pukeutuu lyhyeen, mustaan, pitkähihaiseen asuun, mutta myös pikkumusta tai sellainen jakkupuku, joka ei ole avokaulainen käyvät. Myös papin asu tai sotilasunivormu voi alasta riippuen tulla kyseeseen. Hattu tai huomattavat korut eivät ole sopivia.
Tohtorin arvon suorittaneet vastaväittäjä ja kustos voivat käyttää tohtorinhattua, mutta sitä kannetaan kädessä ja tilaisuuden aikana hattu on pöydällä. Koska väitöstilaisuus on julkinen, yleisölle ei ole erityisiä pukeutumisvaatimuksia.