Kansleri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kansleri on joissakin maissa käytetty korkean hallintovirkamiehen nimitys.[1][2]

Antiikin Roomassa kanslerit (lat. cancellarii) istuivat oikeussalissa ristikon (cancelli) vieressä, joka erotti tuomarin ja neuvoston yleisöstä. Nimitys onkin käytössä monissa Rooman valtakunnan seuraajamaissa oikeusvirkamiesten nimityksenä. Sitä on käytetty myös anakronisesti muinaisen Kiinan ja Egyptin korkea-arvoisista virkamiehistä.[2]

Saksassa ja Itävallassa liittokanslereiksi kutsutaan valtion hallituksen puheenjohtajaa. Liittokanslerin valta ja tehtävät vastaavat monen maan pääministerin vastaavia. Hänellä on eniten valtaa koko maassa, mutta parlamentti voi antaa hänelle epäluottamuslauseen, jolloin hän eroaa.[2]

Sveitsin liittokanslerin tehtävä on lähinnä hallinnollinen. Hänet valitsee parlamentti, ja hän johtaa liittokansliaa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa lordikansleri johtaa oikeuslaitosta ja oikeusministeriötä, ja oli ylähuoneen puhemies vuoteen 2006 saakka. Valtiovarainkansleri (Chancellor of the Exchequer) on Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeri.[2]

Suomessa oikeuskansleri valvoo virkamiesten ja viranomaisten toimien laillisuutta. Ruotsissa oikeuskansleri toimii hallinnon yleisenä asianajajana.[2]

Monissa latinalaisen Amerikan maissa kansleriksi kutsutaan ulkoministeriä.[2]

Kanslereita oli myös Ranskan, Tanskan ja Puola-Liettuan kuningaskunnissa, ja Venäjän keisarikunnassa kansleri oli korkein siviilivirkamies.[2]

Yhdysvalloissa ainoa kansallisen tason kansleri on Smithsonian-instituutin kansleri, jota virkaa pitää hallussaan maan korkeimman oikeuden puheenjohtaja. Joissakin osavaltiossa nimitystä käytetään tietyistä tuomareista. Nimitystä käytetään myös joissakin yliopistoissa ja osavaltioiden opetusvirastoissa.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. kansleri. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy, 2020.
  2. a b c d e f g h Kubicek, Paul James (päätoim. Kurian, George Thomas): ”Chancellor”, The Encyclopedia of Political Science, s. 210. CQ Press, 2011. ISBN 978-1-933116-44-0.