Adolf Waldemar Wallensköld
Adolf Waldemar Wallensköld (30. toukokuuta 1828 Turku – 17. maaliskuuta 1873 Helsinki) oli suomalainen senaattori, valtiopäivämies ja valtioneuvos.[1]
Wallensköldin vanhemmat olivat Turun hovioikeuden presidentti Erik Wallenius, aateloituna vuodesta 1832 Wallensköld (1779–1846) ja Vivika Eleonora Lagerborg. Hän kävi Turun reaalikoulua (Bergenheimin koulu), pääsi ylioppilaaksi 1844 ja suoritti Helsingin yliopistossa tuomarintutkinnon 1850. Wallensköld sai varatuomarin arvon 1852. Wallensköld oli Turun hovioikeudessa ylimääräisenä notaarina 1850–1854, kanslistina 1854–1855, kirjaajana 1855–1856, ylimääräisenä viskaalina 1856–1857, notaarina 1857–1859 ja protonotaarina 1859–1862 toimien myös ajoittain hovioikeuden apujäsenenä. Hän oli Suomen valtiosihteerinvirastossa vt. 1. toimitussihteerinä Pietarissa 1862 ja vakinaisena toimitussihteerinä sekä Suomen asiain komitean esittelijänä 1862–1870. Wallensköld oli senaatin oikeusosastolla senaattorina 1870–1873. Hän sai valtioneuvoksen arvon 1866. Wallensköld osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1863–1864, 1867 ja 1872.[1]
Wallensköld oli naimisissa vuodesta 1853 Emilia Charlotta Boijen kanssa. Heidän poikansa Axel Gabriel Wallensköld (1864–1933) oli Helsingin yliopiston romaanisen filologian professori ja Åbo Akademin kansleri.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kotivuori, Yrjö: Adolf Valdemar Wallensköld. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 11.7.2015.
|
