Axel Wallensköld

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Axel Gabriel Wallensköld (10. toukokuuta 1864 Pietari23. maaliskuuta 1933 Helsinki) oli suomalainen kielentutkija, professori ja kirjailija.

Wallensköldin vanhemmat olivat senaattori Adolf Waldemar Wallensköld ja Emilia Charlotta Boije. Hän pääsi ylioppilaaksi 1882 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1886 ja filosofian lisensiaatiksi 1891.

Wallensköld toimi ranskankielen opettajana Nya svenska läroverketissä Helsingissä 1888–1905. Hän oli Helsingin yliopiston romaanisen filologian dosentti 1891–1905, romaanisen filologian ylimääräinen professori 1905–1915 sekä professori 1915–1929. Wallensköld oli Uusmaalaisen osakunnan kuraattori 1893 ja 1896–1898 sekä inspehtori 1907–1913.

Wallensköld osallistui säätyvaltiopäiville ritariston ja aatelin jäsenenä 1891, 1894, 1897, 1900, 1904 sekä 1905–1906. Hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1911–1913 ja 1916–1918 sekä ruotsalaisen kansanpuolueen keskushallituksen rahastonhoitaja 1906–1909.

Wallensköld oli Suomen ruotsalaisen kirjallisuusseuran rahastonhoitaja vuodesta 1910, Helsingin ruotsalaisen teatterin johtokunnan puheenjohtaja vuodesta 1915 ja Helsingin uusfilologisen yhdistyksen puheenjohtaja 1902–1913 ja uudelleen vuodesta 1914. Hän toimitti Neuphilologische Mitteilungen-aikakauslehteä vuodesta 1907.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Le Mystére de saint Laurent. (Werner Söderhjelmin kanssa) 1891
  • Chansons de Conon de Béthune', väitöskirja. 1891
  • Fransk Elementarbok enligt ljudskriftsmetoden, bearbetning till svenska. 1893
  • Les Chansons de Gautier d'Epinal. (Uno Lindelöfin kanssa) 1902
  • Le Conte de la femme chaste convoitée par son beau–frére, étude de littéature comparée. 1907
  • Florence de Rome, chanson d'aventure du premier quart du XIII:e siecle I–III. 1907–1909

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]