Johan Reinhold Taube

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johan Reinhold Taube (26. tammikuuta 1823 Tenhola11. toukokuuta 1898 Tenhola) oli suomalainen juristi ja moninkertainen valtiopäivämies.[1]

Tauben vanhemmat olivat majuri Johan Reinhold Taube vanhempi ja Ottiliana Lovisa von Kraemer. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1856 oli Alexandra Saltzman (k. 1867) ja toinen vuodesta 1873 Ida Alexandra Amnorin (k. 1909). Taube valmistui hovioikeuden auskultantiksi 1846 ja palveli kopistina senaatissa 1850-1858, kunnes siirtyi viljelemään sukutilaansa Tenholan Prästkullaa. Taube oli Tammikuun valiokunnan jäsen 1862 ja edusti sukuaan aatelissäädyssä valtiopäivillä 1863–1864, 1867, 1872, 1877–1878, 1882, 1885, 1888, 1891, 1894 ja 1897, joilla hän kuului aateliston suomenmieliseen vähemmistöön. Vuoden 1863 valtiopäivillä hän puolsi Erik Klamin suomen kielen oikeuksia koskenutta anomusta, vuonna 1885 hän kannatti mahdollisimman laajaa äänioikeutta. Taube toimi useiden valtionkomiteoiden jäsenenä, 1880 hän sai kamarineuvoksen arvon ja 1885 hovimestarin arvon.[1][2]

Taubella oli samanniminen poika, Johan Reinhold Taube, joka oli upseeri, tilanomistaja ja valtiopäivämies.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 752. Helsinki: WSOY, 1955.
  2. Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Johan Reinhold Taube. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 6.5.2014.
  3. Dödsfall. Hangö, 27.4.1915, nro 48, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 27.5.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]