Robert Frosterus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Robert Valentin Frosterus (14. helmikuuta 1795 Pudasjärvi20. toukokuuta 1884 Kuopio) oli Kuopion hiippakunnan (sittemmin Oulun hiippakunta) ensimmäinen piispa vuosina 1851–1884. Frosterus oli yksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustajista vuonna 1831. Frosteruksen lapset korotettiin 1875 isän ansioiden johdosta aatelissäätyyn nimellä af Frosterus.

Nuoruus ja opiskeluaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frosteruksen isä oli kirkkoherra ja teologian tohtori Johan Frosterus ja äitinsä Anna Beata Humble. Ylioppilaana Frosterus suoritti ensimmäisen tunnetun Homeroksen suomennoksen kääntäessään luultavasti Iliaan ensimmäisen rapsodian kokonaisuudessaan. Siitä julkaistiin muutamia säkeitä P. A. Sondénin väitöskirjassa Uppsalassa 1817. Frosteruksesta tuli filosofian maisteri vuonna 1819 ja hänet nimitettiin teologian dosentiksi vuonna 1821. Vuonna 1823 hän suoritti teologian kandidaatin tutkinnon ja seuraavana vuonna lisensiaatin tutkinnon. Hänet nimitettiin teologian apulaiseksi ja seminaarin pastoriksi pian yliopiston muutettua Helsinkiin. Samalla hän hoiti virkaatekevänä vuonna 1829 teologisen moraalin professorin virkaa ja vuosina 1829–1830 raamatullisen eksegetiikan professorin virkaa.[1][2]

Frosterus tunsi ilmeisesti kohtalaisen hyvin Vanhan testamentin eksegetiikkaa, minkä vuoksi hän haki Jakob Bonsdorffin jälkeen avoimeksi tullutta raamatullisen eksegetiikan professuuria, jota Frosterus virkaatekevänä myöskin hoiti. Hän ei kuitenkaan ehtinyt saada valmiiksi professoriväitöskirjaa, joka oli edellytyksenä viran saamiselle. 1831 Frosterus oli mukana perustamassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa.[1][2]

Vuonna 1837 hän siirtyi seurakuntavirkaan tultuaan valituksi Iisalmen kirkkoherraksi. Tämän jälkeen hän ei enää tehnyt tieteellisiä julkaisuja. Vuonna 1851 hänet valittiin 2. ehdokassijalta vasta perustetun Kuopion hiippakunnan ensimmäiseksi piispaksi, jossa virassa hän toimi kuolemaansa vuoteen 1884 saakka. Hän oli tarkka ja tarmokas hallintomies, mutta hänellä ei ollut juurikaan kosketusta hiippakuntansa hengelliseen elämään. Hän edusti valistusajan peruja olevaa rationaalista teologiaa. Hän oli jäsenenä useissa valtionkomiteoissa ja otti osaa vuosien 1863–1864 valtiopäiviin, joilla hän kannatti liberaalisia pyrkimyksiä. Frosteruksen lapset aateloitiin isänsä ansioiden perusteella nimellä af Frosterus.[2]

Teologian tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frosterus julkaisi jo toimiessaan Turun akatemiassa kaksi eksegetiikan alan väitöskirjaa. Nämä olivat Dissertatio theologica methodum miracula Christi naturalibus de causis explicandi dijudicans vuonna 1820 sekä De traditionibus Christianorum sacris vuonna 1825. Yliopiston siirryttyä Helsinkiin Frosterus väitteli teologian apulaisen virkaa varten väitöskirjallaan De scholis prophetarum probabilia (1827–1828). Se käsitteli Vanhan testamentin ajan profeettakouluja. Tutkielmassaan Frosterus nojautui ulkomaisiin Vanhan testamentin kriittisiin tutkijoihin ja pyrki osoittamaan, että tutkimuksen kohteena olleissa profeettakouluissa vaalittiin puhdasta Jahve-uskontoaselvennä ja käytettiin heprealaista kirjallisuutta. Frosterus esitti myös arvionsa pentateukin lopullisesta muotoutumisesta ja sijoitti tämän profeetta Samuelin aikaan. Luennoillaan Frosterus käsitteli usean lukukauden ajan Vanhan testamentin johdanto-oppia sekä kerran myös Raamatun arkeologiaa. Bonsdorffin oppilaana hän edusti ilmeisesti lähinnä supranaturalistista kantaa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Murtorinne, Eino: Suomalainen teologia autonomian kautena. Gaudeamus, 1986.
  • Piispojen muotokuvat Oulun hiippakunta.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Murtorinne 1986, s. 35.
  2. a b c Piispojen muotokuvat Oulun hiippakunta. Viitattu 5.8.2015.
Edeltäjä:
Kuopion piispa
18511884
Seuraaja:
Gustaf Johansson