Carl Johan Tawaststjerna
Carl Johan Tawaststjerna (17. joulukuuta 1812 Tukholma – 18. huhtikuuta 1874 Mikkelin maalaiskunta) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1]
Carl Johan Tawaststjernan vanhemmat olivat Ruotsin armeijan insinöörijoukkojen majuri Jakob Johan Tawaststjerna ja Magdalena Christina Cairenius ja puolisot vuodesta 1846 Charlotta Wilhelmina Elisabet Hising, senaattori Carl Gerhard Hisingn tytär (k. 1857), vuodesta 1858 Catarina Fredrika Granfelt (k. 1868) ja sitten Maria Charlotta Schlüter. Kenraali Frithiof Alarik Tawaststjerna oli hänen veljensä.[1]
Carl Johan Tawaststjerna tuli 1835 nuoremmaksi aliupseeriksi Henkivartioväen Suomen tarkk’ampujapataljoonaan. Hänet ylennettiin porte-épée-vänrikiksi 1836, vänrikiksi 1839, aliluutnantiksi 1840, luutnantiksi 1841, alikapteeniksi 1846 ja kapteeniksi 1851. Everstiluutnantiksi ylennettynä hänet määrättiin heinäkuussa 1854 Henkivartioväen Suomen tarkk’ampujapataljoonan ja Suomen krenatööritarkk’ampujapataljoonan reservikomppanioiden päälliköksi, mistä tehtävästä hänet siirrettiin joulukuussa 5. Mikkelin ruotujakoisen tarkk’ampujapataljoonan päälliköksi. Tawaststjerna ylennettiin everstiksi 1863. Hän toimi aatelissäädyssä edustajana valtiopäivillä 1863–1864 ja 1867. Eron sotapalveluksesta hän sai kenraalimajurina kesäkuussa 1868.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Carl Johan Tawaststjerna Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 1.5.2020.
- ↑ Ridderskapets och Adelns medlemmar vid Landtagen in Helsingfors 1867. Protokoll fördt hos Högl. Ridderskapet och adeln å Landtdagen i Helsingfors År 1867. Första häftet. Helsingfors: Hufvudstadsbladets Tryckeri, 1871, ss. 1-4.
|
