Mikkelin maalaiskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mikkelin maalaiskunta
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Mikkeli
Mikkelin mlk.vaakuna.svg Mikkelin mlk.1960.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°40′26.79″N, 27°11′57.01″E
Lääni Itä-Suomi
Maakunta Etelä-Savon maakunta
Seutukunta Mikkelin seutukunta
Kuntanumero 492
Hallinnollinen keskus Rantakylä
Perustettu
Liitetty 2001
– liitoskunnat Mikkeli
Anttola
Mikkelin maalaiskunta
– syntynyt kunta Mikkeli
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.2000)
– maa 972,7 km²
Väkiluku 11 988  [2]
(31.12.2000)
väestötiheys 12,30 as./km²

Mikkelin maalaiskunta (ruots. Sankt Michels landskommun) oli Etelä-Savossa sijainnut Suomen kunta, joka yhdistettiin Mikkelin kaupunkiin vuoden 2001 alusta. Sen asukasluku oli 12 000 vuonna 2000. Mikkelin kaupungin joka suunnalta ympäröineen Mikkelin maalaiskunnan kaksi taajamaa olivat Rantakylä ja Otava.

Mikkelin maalaiskunta ympäröi Mikkelin kaupunkia joka puolelta, ja muut naapurikunnat olivat Anttola, Haukivuori, Hirvensalmi, Juva, Kangasniemi, Mäntyharju, Ristiina ja Virtasalmi.

Jokaiselle Savon kunnalle äänestettiin 1980-luvulla omat nimikkoruoat. Mikkelin maalaiskunnan perinneruoaksi valittiin ”potlohko”, joka valmistetaan perunalohkoja, sipulia ja lihaa uunissa hauduttamalla.[3] Toiseksi Mikkelin maalaiskunnan pitäjäruoaksi nimettiin rättänä eli mustikkakukko.[4]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelin maalaiskunnan historian voidaan katsoa alkaneen novgorodilaisten 1200-luvulla perustamasta Savilahden pogostasta. Se oli ensimmäinen tunnettu hallinnollinen yksikkö Savossa. Muut savolaiset hallintopitäjät on erotettu sen myöhemmistä seuraajista. Muun muassa Mikkelin kaupunki irrotettiin vuonna 1838. Maalaiskunta liitettiin vuoden 2001 alusta Mikkelin kaupunkiin yhdessä Anttolan kanssa.

Mikkelin pitäjässä mainitaan olleen koulumestari jo vuodesta 1798. Pitäjän ensimmäiset kansakoulut perustettiin Rahulaan ja Linnanmäelle vuonna 1870, seuraavat Harjunmaahan vuonna 1881 ja Liukkolaan 1891. Otavan kansanopisto aloitti toimintansa vuonna 1892, ja sitä laajennettiin vuonna 1950 kansankorkeakoululla.[5]

Mikkelin seurakunnasta erotettiin Hirvensalmen seurakunta vuonna 1867, Anttolan seurakunta vuonna 1872 ja Mikkelin kaupunkiseurakunta vuonna 1908.[5]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelin maalaiskunnan kautta kulkivat valtatie 5 Lahdesta Kuopioon, valtatie 13 Lappeenrannasta Jyväskylään, kantatie 62 Mikkelistä Imatralle, kantatie 72 Mikkelistä Pieksämäelle sekä Savon rata. Savon radalla olivat Mikkelin maalaiskunnan alueella Hietasen, Otavan, Vuolingon, Hiirolan ja Kalvitsan asemat.[5]

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelin maalaiskunnan nähtävyyksiä ovat Anjan Puisto, Tuukkalan muinaismuistoalue, Porrassalmen taistelun (1789) muistomerkki, Kyyhkylän ja Tuukkalan kalmistot (Savon suurin) sekä Tertin kartano. Sen sijaan Mikkelin maaseurakunnan kirkko (Charles Bassi, 1817) sijaitsi jo ennen vuoden 2001 kuntaliitosta Mikkelin kaupungin alueella.

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelin maalaiskunnan viiri

Alamaa, Anianniemi, Asila, Haahkala, Haapataipale, Harjujärvi, Harjumaa, Haukkakorhola, Heinälahti, Helppanala, Hiirola, Hyyrylä, Häyrylä, Ihastjärvi, Kaipiala, Karstula, Kirkonkylä, Korpijärvi, Koskentaipale, Kovala, Kyyhkylänniemi, Laitiala, Laurikkala, Liukkola, Marjoniemi, Moisio, Norola, Närvälä, Olkkolanniemi, Pajula, Parantala, Parkkila, Pekkola, Puttola, Rahula, Rantakylä, Rieppola, Riittilä, Rämälä, Sairila, Salmenkylä, Savonlahti, Seppälä, Soikkala, Suonsaari, Taipale, Tikkala, Tuukkala, Vanhala, Vanhamäki, Vatila, Vehmaskylä, Viljakkala, Visulahti, Vuolinko, Väänälä, Väärälä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 2000 (PDF) (sivu 70) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
  2. Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.2000 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. Savossa äänestettiin pitäjille nimikkoruoat. Helsingin Sanomat, 20.9.1984, s. 19. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  4. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 120. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  5. a b c Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 5: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 214–221. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.