Kuona (metallurgia)
Kuona on metallurgisen prosessin sivutuote, joka sisältää ne alkuaineet, jotka ovat lopputuotteen kannalta ei-toivottuja, kuten epämetallit, alkali- ja maa-alkalimetallit, sivukivi ja niin edelleen.
Yleisessä kielenkäytössä kuonalla tarkoitetaan masuuniprosessin sivutuotteena syntyvää masuunikuonaa. Masuunikuona syntyy, kun kalkkikivestä masuunin kuumuudessa syntynyt kalsiumoksidi sitoo itseensä sivukiven silikaatit, fosfaatit, sulfidit ja muut epämetalliyhdisteet.
Eri prosesseissa syntyy erilaisia kuonia; masuunikuonan tavoitteena on maksimoida raudan saanto. Vaikka kuonat ovat pyrometallurgian sivutuotteita, ne ovat silti arvokkaita raaka-aineita, sillä niistä voidaan edelleen erottaa haluttuja metalleja. Masuunikuonaa käytetään yleisesti maanparannusaineena sekä sementin raaka-aineena. Kuonaa voidaan käyttää myös tienrakennuksessa, mikäli sen mahdollisesti sisältämät raskasmetallit ja aiheuttama kalkkiintuminen eivät aiheuta kohteessa ongelmia.[1] Sekoitettaessa masuunikuonaa sementtiin saadaan täysin puhtaanvalkoista betonia. Teräksenvalmistuksessa syntyy myös Siemens-Martin-prosessin sekä konvertteriprosessien sivutuotteena erilaisia kuonalaatuja, joista tunnetuin lienee emäksinen tuomaskuona, jota on käytetty arvokkaana fosforilannoitteena.
Kuonaa voidaan käyttää myös rakennusaineena; tällöin puhutaan slakitiilistä. Taalintehtaan kirkko on rakennettu masuunikuonasta valetuista slakitiilikivistä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ympäristölupahakemus, teräskuonamurskeen käyttö Paperharjuntien ja Kukkolinnankadun tierakenteissa (Arkistoitu – Internet Archive) Imatran kaupunki, 2018
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuona (metallurgia) Wikimedia Commonsissa
