Kemiönsaari (saari)
Taalintehtaan sataman empiretyyliset rantamakasiinit ovat valmistuneet 1830-luvulla. Kuva vuodelta 1992.
| Muut nimet |
Kemiö, Kimito, Kimitoön |
|---|---|
| Sijainti | |
| Saariryhmä | |
| Merialue | |
| Pinta-ala |
524 km² |
| Asukasluku |
noin 7 500 |
|---|---|
| Asutuskeskukset |
Kemiönsaari[1][2] (myös Kemiö[2]; ruots. Kimito[3][4], Kimitoön[1][5]) on saari Varsinais-Suomessa. Kemiönsaari on Varsinais-Suomen suurin saari, pinta-alaltaan 524 km². Saari käsittää pääosan Kemiönsaaren kunnasta sekä osan Salon kaupunkiin kuuluvasta Angelniemestä. Valtaosa saaren noin 7 500 asukkaasta on ruotsinkielisiä. Aiemmin saari käsitti pääosat Kemiön, Dragsfjärdin ja Västanfjärdin kunnista sekä osan Halikon, aiemmin Angelniemen kunnasta. Vuoden 2009 alussa kolme ensiksi mainittua yhdistyivät Kemiönsaaren kunnaksi. Halikko taas liittyi osaksi Salon kaupunkia.
Kemiönsaari on pinta-alaltaan Suomen merialueiden toiseksi suurin saari Ahvenanmantereen jälkeen; kolmanneksi suurin merialueiden saari on Hailuoto.[6]
Merkittävimmät asutuskeskukset ovat Kemiön kirkonkylä sekä Taalintehtaan teollisuustaajama vanhan Dragsfjärdin alueella. Muita suurempia kyliä ovat lukkotehtaastaan tunnettu Björkboda sekä Västanfjärdin ja Dragsfjärdin kirkonkylät. Saarella on paljon nähtävää, muun muassa Kemiön kirkko, Dragsfjärdin kirkko, Västanfjärdin vanha kirkko, Västanfjärdin uusi kirkko, Söderlångvikin kartano ja Sagalundin ulkoilmamuseo. Kesäisin mökkikansan ja matkailijoiden saapuessa lomanviettoon saaren väkiluku jopa kolminkertaistuu.
Saaren yhdistävät mantereeseen Rungonsalmen silta aiemmalla Kemiön ja Sauvon rajalla, Strömman silta aiemmalla Kemiön ja Perniön rajalla sekä Kokkilan lossi Halikossa. Kemiönsaaren kolmesta entisestä kunnasta pienin oli Västanfjärd, jonka talviaikainen asukasluku oli noin 900. Kunnista suurin oli jo varhain teollistunut Dragsfjärd.
Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kemiönsaaren musiikkijuhlat heinäkuussa
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Soili Kyllönen ja Ari Kyllönen: Muistoja Päärnäspäästä. Kuopio, 2007. ISBN 978-952-92-2309-1.
- Matti Tikkanen & John Westerholm: Kimitoön. En regionalgeografisk analys. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk utgivna av Finska Vetenskaps-Societeten. Helsingfors: Finska Vetenskaps-Societeten – Suomen tiedeseura, 1992. ISBN 951-653-244-6. (ruotsiksi)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kimitoön; Svenska ortnamn i Finland; Institutet för de inhemska språken
- ↑ a b Kemiö; Kansalaisen karttapaikka
- ↑ Kimito; Kansalaisen karttapaikka
- ↑ Öarnas och sjöarnas land, sivu 6; Skärgårdsdelegationen, Maa- ja metsätalousministeriö
- ↑ Google Maps
- ↑ Pekka Hyvärinen (toim.): Näe ja koe Suomi (Suomen Kuvalehti 24B/1987), s. 64. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1987.
