Sauvo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sauvo
Sagu
Sauvo.vaakuna.svg Sauvo.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sauvon kirkko
Sauvon kirkko
Sijainti 60°20′35″N, 022°41′35″E
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Turun seutukunta
Hallinnollinen keskus Sauvon kirkonkylä
Perustettu
Kuntaliitokset Karuna (1969)
Pinta-ala ilman merialueita 253,87 km²
246:nneksi suurin 2018 
Kokonaispinta-ala 299,47 km²
263:nneksi suurin 2018 [1]
– maa 252,60 km²
– sisävesi 1,27 km²
– meri 45,60 km²
Väkiluku 3 003
227:nneksi suurin 30.4.2018 [2]
väestötiheys 11,89 as./km² (30.4.2018)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 17,2 %
– 15–64-v. 59,8 %
– yli 64-v. 23,1 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 95,3 %
ruotsinkielisiä 2,5 %
– muut 2,2 %
Kunnallisvero 21,5 %
51:nneksi suurin 2017 [5]
Työttömyysaste 7,0 % (2013) [6]
Kunnanjohtaja Seppo Allén
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2017–2021[7]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • Ps.
 • Vas.
 • Vihr.

8
5
3
2
2
1
www.sauvo.fi

Sauvo (ruots. Sagu) on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu 3 003 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 299,47 km2, josta 1,27 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 11,89 asukasta/km2. Entinen Karunan kunta liitettiin Sauvoon vuonna 1969.

Sauvon naapurikunnat ovat Kaarina, Kemiönsaari, Parainen, Paimio ja Salo.

Sauvon vaakunan suunnitteli Ahti Hammar ja se vahvistettiin vuonna 1957.[8]

Sauvoon sijoitettiin viime sotien jälkeen Uudenkirkon siirtoväkeä.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sauvo sijaitsee Paimionlahden ja Halikonlahden välisellä kannaksella Kemiön saaren pohjoispuolella. Karunanselkä ja Halslahdenselkä erottavat Sauvon Kemiöstä. Pohjoisessa Sauvolla on maarajaa Paimion ja Salon kanssa.

Sauvon suurimmat joet ovat Sauvonjoki, Ruonanjoki ja Vallerinnanoja, joista Sauvonjoki ja Vallerinnanoja laskevat kuivuneeseen Sauvonlahteen. Sauvonjoen suistossa sijaitseva Tapilanlahden alue on Sauvon ainoa Natura-kohde. Se on linnustollisesti monipuolinen, ja myös alueen kasvillisuus on monipuolista ja varsinkin edelleen laidunnettujen rantaniittyjen, pienialaisten ketojen sekä tervaleppähaan kasvisto on hyvin edustavaa.[9]

Lahden pohjukasta on muodostunut Leiskunsyvän järvi. Kunnan alueella on kolme muuta järveä: Timarinjärvi, Silkkilänjärvi ja Koorlanjärvi, joista Silkkilänjärvi on kunnan suurin.[10] Sauvon eteläosassa on lukuisia saaria, joista suurin on Kupiluoto joka on yhdistetty mantereeseen sillalla.

Sauvosta on matkaa Saloon 28 kilometriä, Turkuun 32 kilometriä ja Helsinkiin 140 kilometriä.

Kylät kirkonkirjojen mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä on lista Sauvon kylistä kirkonkirjojen mukaan. Osa nimistöstä on vanhassa kirjoitusasussa.

Alsila (Alsböle), Ampola (Amböle), Louhela (Birkkärr), Britsböle, Bränkärr, Dals, Danskulla, Dikarböle, Finkulla, Finskylä, Flossböle, Foudila, Gripsböle, Haarakallio, Haddböle, Hallela, Hemböle, Holvastböle, Hännikböle, Hännälä, Härmälä, Ingniemi, Isomäkipää, Isopalike, Isosilkkilä, Järvenkylä, Kalainen, Kaukola, Kavalto, Kirkonkylä, Knappböle, Koorla, Korpela, Korsnäs, Korvala, Koski, Kosundböle, Kouttu (Koutböle), Kuggböle, Kursalo, Laairinen, Lattmark, Lautkankare, Liesniemi, Liivala, Luola, Lurböle, Marike, Martböle, Mattböle, Mäenala, Naarslahti, Nummenpää, Osmalahti, Paddainen, Pappila, Patarautila, Pyrilä, Raitniemi, Rajalahti, Rikaniemi, Ristniemi, Ruona, Ruonlahti, Salmensuu, Salmi, Sarapisto, Saustila, Sillankorva, Sillanpää, Siuri, Skörsböle, Slätsböle, Sodaböle, Sorrböle, Sunnanberg, Svartsböle, Sydänmaa, Tallböle, Tapila, Timperlä, Vahtinen, Vartsalo, Vesti, Vuotkulla, Vähäkylä, Vähämäkipää, Vähäpalike, Vähäsilkkilä, Västerkulla, Ylistaro, Åkers

Entiseen Karunan kuntaan kuuluneet kylät on lueteltu Karuna-artikkelissa.

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Sauvossa oli 3 007 asukasta, joista 1 253 asui taajamissa, 1 736 haja-asutusalueilla ja 18 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Sauvon taajama-aste on 41,9 %.[11] Sauvon taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Sauvon kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 1 253 asukasta.[12]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karunan kyltti

Sauvossa on tehty runsaasti arkeologisia löytöjä rautakaudelta. Kirjallisissa lähteissä Sauvo mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1335, jolloin Turun tuomiokirkon Mustan kirjan mukaan Sauvon kirkkoherra Ascerus päätti testamentata Korpelasta hankkimansa maatilan Turun tuomiokirkolle.

Sauvon kivikirkko on nykykäsityksen mukaan palvellut seurakuntaansa 1400-luvulta lähtien. Kirkon holvit on rakentanut 1460-luvulla Pietari Kemiöläinen. Seuraavalla vuosikymmenellä valmistui kalkkimaalauskoristelu. Nämä ovat olleet jälleen nähtävissä vuodesta 1971 lähtien, jolloin konservointityö saatiin päätökseen.

Karunan kappeliseurakunta syntyi 1600-luvun lopulla, jolloin Karunan kartanon isäntä Arvid Horn af Åminne rakennutti seurakunnan kirkon. Tämä vanha puukirkko luovutettiin Seurasaaren ulkomuseolle. Arkkitehti Josef Stenbäckin piirtämä uusi kivikirkko valmistui vuonna 1910.

Aatelissukujen mahtiajoista on Sauvon kirkossa muistoina harvinaisen runsas kokoelma puisia hautavaakunoita. Historia tuntee vanhoja kartanoita jo 1300-luvun ensimmäiseltä puoliskolta: Paddaisten kartano mainitaan vuonna 1326, ja Ruonan kartano vuonna 1350.

Kartanoperinne heijastuu myös kunnan vaakunassa. Siinä kannukset viittaavat paikkakunnan historian aatelismahtiin. Naakka eli sauvolaisittain "hakkinen" on asustanut kirkon tornirakennelmissa lähes seitsemän vuosisataa.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 Sauvossa oli 736 työpaikkaa, joista 20% alkutuotannossa, 17% jalostuksessa ja 60% palvelualoilla.[13]

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat polttonestekuljetuksiin erikoistunut kuljetusliike T. Rusi Oy, Metalliasennus Huuhka Oy ja kasvinviljelyä harjoittava J.Suominen Oy.[14]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Sauvon väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
2 545
1985
  
2 602
1990
  
2 808
1995
  
2 846
2000
  
2 851
2005
  
2 931
2010
  
3 045
2015
  
3 019
Lähde: Tilastokeskus.[15]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sauvon kautta kulkee seututie 181, joka alkaa valtatie 10:ltä ja päättyy Kemiönsaareen. Tie ylittää Sauvon ja Kemiönsaaren välisen Kemiönsalmen Rungonsalmen siltaa pitkin. Vuonna 1972 valmistuneet tieyhteys ja silta korvasivat kaksi lossia, Eknäsin lossin hieman sillan länsipuolella ja Rajalahden-Lappdalin lossin vanhalla Sauvo–Kemiö-maantiellä noin kuusi kilometriä sillasta itään.[16]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Sauvossa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[17]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Sauvon alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[18] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii evankelisuus[19].

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Sauvon kunnan nykyisellä alueella.[17]

  • Karunan seurakunta (liitetty Sauvon seurakuntaan, joka muutti samalla nimensä Sauvo-Karunan seurakunnaksi 1969)

Tunnettuja sauvolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sauvon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla palvikinkun paloista, lantusta ja perunasta keitetty holomuussi sekä makea hapanleipä setsuuri.[20]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2018 1.1.2018. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.6.2018.
  2. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 30.4.2018. Tilastokeskus. Viitattu 2.6.2018.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2017 24.11.2016. Verohallinto. Viitattu 2.1.2017.
  6. Työttömyystietoja ELY-Keskuksittain ja kunnittain keskimäärin vuonna 2013 Työ- ja Elinkeinoministeriö.
  7. Kuntavaalit 2017, Sauvo Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  8. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 170. Otava 1979, Helsinki.
  9. Tapilanlahti Ympäristö. Viitattu 21.2.2018.
  10. Sauvo Järviwiki. Viitattu 21.2.2018.
  11. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2018.
  12. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2018.
  13. Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 21.2.2018.
  14. Alueen Sauvo yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 21.2.2018.
  15. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 18.1.2018.
  16. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 3: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 241–242. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
  17. a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  18. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta
  19. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Viitattu 25.1.2012.
  20. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 30–31. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.