Seututie 181

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
181
Seututie 181
Turuntie, Sauvon-Kemiöntie, Sauvontie, Kravinkuja, Paimiontie, Vistantie, Sähköyhtiöntie, Tarvasjoentie, Alikulmantie
Maa Suomi
Tieluokka Seututie
Omistaja Suomen valtio
Tienpitäjä Liikennevirasto
Pituus 52,2 km
Alkupiste Kemiö, Kemiönsaari
Reitti

Sauvo (26,6 km)

Paimio (40,7 km)
Päätepiste Tarvasjoki, Lieto (52,2 km)
Päällyste asfaltti
Kaistaluku kaksikaistainen

Seututie 181 on Kemiönsaaren Kemiöstä Liedon Tarvasjoelle johtava seututie. Tiellä on pituutta noin 52 kilometriä. Tie kunto on varsin vaihtelevaa. Se on koko matkalta päällystetty ja kaksiajoratainen.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi tie kulki vain osuudella Kemiö-Sauvo-Paimio. Tietä on vuoden 1996 jälkeen jatkettu Tarvasjoelle. [2]

Reitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tie alkaa Kemiönsaaren kuntakeskuksena toimivan Kemiön kaakkoispuolelta, seututien 183 risteyksestä. Jo 450 m jälkeen tie risteää Halikosta tulevan yhdystien 1835 kanssa. Tie on alkuosuudelta hyvää ja pääosin suoraa, lukuun ottamatta säännöllisiä koottuja mutkia. Tie ylittää Halslahdenselkään kuuluvan Rungonsalmen siltaa pitkin. Sillalla on myös Kemiönsaaren ja Sauvon kuntaraja. Sauvon eteläpuolella tie risteää yhdystien 1812 kanssa. Sauvon ympäristössä tie on huomattavasti mutkaisempaa. Tie ohittaa Sauvon keskustan länsipuolelta.

Sauvon ja Paimion kuntaraja tulee pian Sauvon keskustan jälkeen. Seututie risteää Paimion eteläosassa ensin seututien 110 kanssa ja sen jälkkeen valtatien 1 ja eurooppatien 18. Paimiossa tie kääntyy kaksi kertaa; ensin yhdystien 2340 risteyksessä ja sitten yhdystien 2352 risteyksessä. Paimion keskustassa tie on varsin kapea.

Paimion ja Tarvasjoen välillä on tien huonokuntoisin osuus. Juuri ennen tien päättymistä tulee Paimion ja Liedon kuntaraja. Tie päättyy valtatien 10 risteykseen Lietoon kuuluvan Tarvasjoen Alikulman kylässä. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Google Maps Google Maps. Viitattu 30.8.2018. fi-US
  2. Alkuperäiset seututiet. Wikipedia, 8.4.2018. Artikkelin verkkoversio. fi
  3. Liikennevirasto julkinen.liikennevirasto.fi. Viitattu 30.8.2018.