Karunan vanha kirkko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo puukirkosta, joka on nykyään Seurasaaren ulkomuseossa. Nykyisestä Sauvo-Karunan seurakunnan kivikirkosta kertoo Karunan kirkko.
Karunan vanha kirkko
Seurasaari Karunan kirkko.JPG
Sijainti Seurasaari, Meilahti, Helsinki
Koordinaatit 60°10′57.7″N, 024°53′13.0″E
Rakentamisvuosi 1680-luku
Materiaali puu
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Karunan vanha kirkko on Karunaan 1685 valmistunut puukirkko, joka myöhemmin on siirretty Helsingin Seurasaaren ulkomuseoon. Se on ulkomuseon vanhin rakennus.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karunan museokirkko, alun perin vuodelta 1686.
Sisänäkymä Karunan museokirkosta.

Kirkon rakennutti Karunan kartanon omistaja, vapaaherra Arvid Horn af Åminne.[1] Horn velkaantui kirkkohankkeen vuoksi niin pahoin, että joutui myöhemmin myymään kartanonsalähde?. Karunan vanhassa kirkossa tehtiin mittavat muutostyöt 1770-luvulla. Alun perin siinä oli aumakatto ja tasainen laipio, mutta vuosina 1773–1774 katto muutettiin jyrkäksi harjakatoksi ja kirkkosaliin rakennettiin puinen tynnyriholvi. Samalla ikkunat vaihdettiin aiempaa suuremmiksi kaari-ikkunoiksi.[1] Nykyisen muotonsa kirkko sai 1780-luvulla, jolloin kirkon länsipäätyyn rakennettiin eteinenlähde?. Rakennusmestari Anders Wahlbergin suunnittelema kellotapuli valmistui 1767.

Hornilla oli kirkkoon patronaattioikeus eli hän valitsi itse papin kirkkoon.[2]

Nykyisen Karunan kirkon valmistuttua vuonna 1910 vanhan kirkon viereen, siirrettiin vanha kirkko Seurasaareen vuonna 1912. Se on nykyäänkin Seurasaaren ulkomuseon tunnetuimpia rakennuksia. Se on käytössä vain kesäisin, jolloin siellä pidetään jumalanpalveluksia ja konsertteja, ja sitä käytetään myös vihkikirkkona.[1] Kirkon pihalla on ulkomuseon perustajan Axel Olai Heikelin hauta.

Urut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon urut ovat mahdollisesti Carl Erik Bölingin 1870-luvun alussa rakentamat. Niissä on kuusi huuliäänikertaa (Borduna 16 fot, Principal 8 fot, Gedacht 8 fot, Oktava 4 fot, Quinta 3 fot ja Oktava 2 fot) yhdellä sormiolla (ääniala C–c3). Lisäksi uruissa on liitejalkio (ääniala C–d0). Koneisto on mekaaninen.[3]

Seurasaareen urut on tuotu vuonna 1912 Vanajasta, jonka kirkossa ne olivat käytössä vuosina 1895–1904. Tätä ennen ne olivat Tuusulan kirkossa (käytössä vuosina 1875–1891, myyty Vanajaan 1895).[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Riitta Koskinen (teksti) ja Katja Hagelstam (kuvat): Säätyläiskoti Suomessa. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27510-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Karunan kirkko Museovirasto. Viitattu 9.9.2008.
  2. Koskinen ja Hagelstam, s. 38
  3. Asko Rautioaho: Suomen urut/Orglarna i Finland 2006. [Helsinki]: Suomen kanttori-urkuriliitto, 2007. ISBN 978-952-92-1597-3 (nidottu). Sivu 75
  4. Asko Rautioaho: Suomen urut/Orglarna i Finland 2006. [Helsinki]: Suomen kanttori-urkuriliitto, 2007. ISBN 978-952-92-1597-3 (nidottu). Sivut 75, 99 ja 369

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirkkoihin tai muihin uskonnollisiin rakennuksiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.