Axel Olai Heikel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
A. O. Heikel 1900-luvun alussa.

Axel Olai Heikel (28. huhtikuuta 1851 Brändö6. syyskuuta 1924 Helsinki) oli suomalainen kansatieteilijä ja Seurasaaren ulkomuseon perustaja.

Heikelin vanhemmat olivat kirkkoherra Karl Heikel ja Emma Fredrika Wallin. Hän pääsi ylioppilaaksi 1869 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1880 sekä lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1887. Heikel teki tutkimusmatkoja Venäjän suomensukuisten kansojen keskuuteen vuosina 1883–1886, 1890, 1897–1898, 1900–1904 ja 1910. Hän teki tutkimusmatkoja myös Siperiaan 1889–1891 ja 1893 sekä Mongoliaan 1889 ja 1890. Heikel toimi Muinaistieteen toimikunnan intendenttinä 1892–1917 sekä Helsingin yliopiston suomalaisen kansatieteen dosenttina 1889–1893. Vuonna 1917 Heikel perusti Seurasaaren ulkomuseon ja oli museon intendentti vuoteen 1924 saakka.

Heikel oli Muinaismuistoyhdistyksen sihteeri 1888–1889, yhdistyksen hallituksen jäsen 1895–1914 ja puheenjohtaja 1918. Heikel sai professorin arvonimen 1924. Axel Olai Heikel on haudattu yhdessä puolisonsa kanssa Seurasaareen Karunan kirkon pihamaalle.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Die Gebäude der Tscheremissen, Mordvinen, Esten und Finnen. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja IV. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1888.
  • Inseriptions de, l'Orkhon recuilliers par l'expédition finnoise (pääosa). Suomalais-Ugrilainen Seura, 1892
  • Antiquités de la Sibérie occidentale, 1894.
  • Mordvalaisten pukuja ja kuoseja, 1899.
  • Die Volkstrachten in den Ostseeprovinzen, 1909.
  • Die Stickmuster der Tscheremissen, 1915.
  • Brunnsparkens historia, 1834–1886.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niiranen, Timo: Axel Olai Heikel: Suomalais-ugrilaisen kansatieteen ja arkeologian tutkija. Snellman-instituutin julkaisuja, 4. Kuopio: Kustannuskiila, 1987. ISSN 0781-1861. ISBN 951-657-193-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]