Intendentti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee virkaa. Intendentti on myös arvonimi.

Intendentti (lat. in + tendere 'jännittää, innokkaasti harjoittaa jotakin' > ransk. intendant > ruots. intendent ’laitoksen tai osaston johtaja’[1]) on tiede- tai taidelaitoksen johtajan virka tai orkesterin hallinnollisen ja usein myös taiteellisen johtajan virka.[2] Eri aikoina intendentuuri on merkinnyt erilaisia esimiehen, valvojan tai tarkastajan tehtäviä.lähde? Intendentuuri on ollut useimpien maiden armeijan hallinto- ja huolto-osaston aikaisempi nimitys. Intendentuuri vastasi joukkojen huollosta ja sotatarvikkeiden sekä muonan hankinnasta.[1]

Suomeen perustettiin 1800-luvulla Yleisten rakennusten intendentinkonttori johtamaan ja valvomaan valtion rakennustöitä. Konttorin päällikkö oli virkanimikkeeltään intendentti. Pääesikunnan taloushuolto-osaston nimi oli vuoteen 1960 saakka intendenttiosasto, ja talouspäällikön nimike oli intendentti[3]. Sen vuoksi varusteissa luki SA int., josta tuli puolustusvoimien puhekielinen nimitys inttilähde?. Ranskassa intendentti puolestaan oli ennen vallankumousta hallituksen korkein edustaja maakunnissa[3].

Myös Suomen toiseksi vanhin pursiseura NJK perusti intendentin viran: tehtävänä oli toimia seuran paviljongin vastaavana hoitajana, nykytermein isännöitsijänä.

Aluksi Korkeasaaren eläintarhan toimintaa johti intendentti, mutta nimike muutettiin vuonna 1988.[4]

Intendentin arvonimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Intendentti (arvonimi)

Intendentti on myös suomalainen arvonimi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aikio, Annukka ja Vornanen, Rauni: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b 997-998 (Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus) runeberg.org. Viitattu 18.4.2023.
  2. intendentti. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2022.
  3. a b Aikio & Vornanen 1993, s. 291
  4. IS-STT: Korkeasaaren Ilkka Koivisto on kuollut Ilta-Sanomat. 25.6.2012. Viitattu 25.10.2021.