Sormio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Luulajan tuomiokirkon urkujen soittopöytä, jossa on kolme sormiota.

Sormio eli manuaali on useissa kosketinsoittimissa sormin soittamiseen käytettävän koskettimiston nimitys. Yksi sormio on yksi rivi koskettimia, joka tavallisesti (mutta ei välttämättä aina) kattaa soittimen äänialan alimmasta ylimpään sävelkorkeuteen. Sormioita voi soittimessa olla yksi tai useampia. Sormio-nimitystä käytetään yleensä vain silloin, kun soittimessa on myös jalkio[1] tai jalkio puuttuu, mutta sormioita on kaksi tai useampia. Usean sormion tapauksessa eri sormioilla yleensä soitetaan soittimen eri äänikertoja.

Yleistä sormioista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sormio tai useampia on mm. uruissa, cembalossa, sähköuruissa ja urkuharmonissa sekä joissain vanhemmissa, harvinaisemmissa kosketinsoittimissa. Pianon koskettimistoa ei yleensä sanota sormioksi, koska pianossa koskettimistoja on vain yksi eikä jalkiota tavallisesti ole (joskin joissain pianoissa jalkiota on käytetty).

Tavanomaisimmassa sormion tyypissä kromaattisen sävelasteikon sävelet c, d, e, f, g, a ja h ovat valkoisia koskettimia (isot koskettimet), sävelet cis/des, dis/es, fis/ges, gis/as ja ais/b mustia koskettimia (pienet koskettimet). Erityisesti uruissa ja cembaloissa värit ovat joskus päinvastaiset.

Sormio on yleensä mekaanisessa, mutta joissain soittimissa sähköisessä tai pneumaattisessa yhteydessä soittimen soivan osan (kieli, pilli jne.) soimisen aikaansaavaan osaan. Esimerkiksi uruissa koskettimen painallus avaa erilaisista vivuista ja tangoista muodostuvan mekanismin tai ilmaputken tai sähkön välityksellä urkupilliin johtavan paineilmaventtiilin.

Kuvia erilaisista sormioista eri soittimissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja, 3. osa, S-Ö, s. 130. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-23-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]