Sähköurut

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pienet sähköurut kotikäyttöön

Sähköurut on sähköllä toimiva, synteettistä ääntä tuottava kosketinsoitin, syntetisaattori, joka jäljittelee urkuja ja jota käytetään urkujen tavoin. Toisinaan sähköuruiksi nimitetään myös muunlaisia syntetisaattoreita.

Varsinaisissa sähköuruissa on urkujen tapaan yleensä kaksi tai useampia sormioita sekä jalkio. Sähköurkuja käytetään esimerkiksi pienissä kappeleissa kirkkourkujen sijaan sekä kanttorien harjoitussoittimina. Sähköurut ovat myös yleisiä populaarimusiikissa. Erityisesti niitä käytetään jazzissa, popissa, rockissa ja gospelissa.

Keikkaurut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun lopulla saivat tanssi- ja popyhtyeiden käytössä suosiota huonekalumaisia isoja sähköurkuja (engl. console organ) kevyemmät ”keikkaurut” (engl. combo organ), joita oli helpompi kuljettaa mukana esiintymismatkoilla. Niissä on usein vain yksi sormio eikä lainkaan jalkiota, koska bassoäänistä huolehtii yhtyeen bassokitaristi. Keikkaurkujen putkirakenteinen teline on usein kokoontaitettava. Äänentuotanto perustuu transistoritekniikkaan, minkä ansiosta koneisto on pienempi ja kevyempi kuin Hammond-tyyppisissä, sähkömekaaniseen äänipyörägeneraattoriin perustuvissa uruissa. Euroopassa keikkaurkuja valmistivat etenkin italialaiset elektroniikkayhtiöt kuten Farfisa ja Galanti.[1]

Monet kevyen musiikin ”raskaan sarjan” yhtyeistä suosi keikoillaankin painavia ja hankalasti kuljetettavia Hammond-urkuja, mutta keikkaurkujen käytöstä tulivat tunnetuiksi muun muassa The Doors -yhtyeen Ray Manzarek (Vox Continental, myöhemmin Gibson G-101), Pink Floydin varhaiskaudella Roger Waters (Farfisa Compact Duo) ja The Animals -yhtyeen Alan Price (Vox Continental). The Beatles -yhtyeen ”Lucy in the Sky with Diamonds” -kappaleen intro soitetaan Lowrey Heritage -uruilla.[2]

Virtuaaliurut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtuaaliurut on sähköinen soitin, jonka muistiin on tallennettu (äänitetty) urkupilleistä lähtevät äänet mukaan lukien koskettimien painallusäänet ja ilmaa liikuttavan puhaltimen äänet. Jokaisen urkupillin ääni on tallennettu erikseen ja yleensä myös usealta eri etäisyydeltä. Näin tallennettua ääntä toistettaessa voidaan siirtyä portaattomasti kuulokuvasta toiseen ja erilaisiin kaikuihin. Tietokone toistaa äänet siinä järjestyksessä, jolla urkuri painelee koskettimia. Jos kuulija kuuntelee tuotettua ääntä silmät kiinni, hän ei pysty päättelemään tuleeko ääni cd-levylle äänitetyistä oikeista uruista vai virtuaaliuruista.[3]

Muistiin voidaan tallentaa useiden erilaisten soittimien ääniä. Voidaan käyttää Notre-Damen katedraalin suuria ranskalaisromanttisia urkuja, barokkiurkuja tai vaikkapa pieneen kappeliin sijoitettuja pieniä urkuja. Virtuaaliuruissa on lisäksi mahdollista muuttaa viritystä, joka voidaan valita esimerkiksi sopimaan yhteen suolikieliä käyttävien vanhojen barokkisoittimien kanssa.[3]

Virtuaaliurut eivät todennäköisesti syrjäytä suurissa tiloissa olevia oikeita akustisia urkuja, mutta pienen kokonsa vuoksi ne ovat helposti siirrettävissä, sopivat pieniin tiloihin ja ovat edullisempia hankkia. Urkujensoiton opiskelijoiden ja harrastajien harjoittelua virtuaaliurut helpottavat huomattavasti, sillä ennen harjoitteluaikaa täytyi varata kirkoista iltamyöhällä tai harjoitella tavallisilla sähköuruilla. Virtuaaliurut ostamalla saa kotiinsa oikeilta kuulostavat urut muutamalla tuhannella eurolla ja konserttikäyttöön sopivien soittimien hinnat ovat 10 000 eurosta ylöspäin.[3] Vartiokylän kirkon virtuaaliurut ostettiin 2021 Mixtuurilta, joka veloitti niistä asennuksineen 60 000 euroa. Uudet akustiset pilliurut olisivat maksaneet ainakin 300 000 euroa.[4]

Täysin virtuaaliurut eivät korvaa akustisia pilliurkuja, sillä pilliurut saavat ilman värähtelemään ympäri kirkkotilaa. Siihen virtuaaliurut eivät pysty. Esimerkiksi kuurot ihmiset aistivat musiikin värähtelyjen avulla. Virtuaaliurkujen soitto muistuttaa äänilevyn kuuntelua, kun taas pilliurkuja kuunnellessa tuntuu kuin urkuri soittaisi vieressäsi.[4]

Sähköurkuja ja niiden valmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. What is a "Combo Organ" combo-organ.com. Viitattu 29.12.2019.
  2. Discography, or Who Played What On....? combo-organ.com. Viitattu 29.12.2019.
  3. a b c Partanen, Kirsi: Virtuaaliuruilla voit valita minkä katedraalin uruilla soitat 23.9.2015. Yleisradio. Viitattu 15.10.2021.
  4. a b Ekström, Rasmus: Vartiokylän kirkkoon tulee virtuaaliurut – hinta yli viisi kertaa halvempi kuin perinteisillä uruilla Kirkko ja kaupunki. 12.10.2021. Helsinki: Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 15.10.2021.
  5. a b c d e f Murto, Seppo: 13 halvinta sähköurkua. Pienet ja rytmikkäät. Tekniikan Maailma, {{{Vuosi}}}, 1979. vsk, nro 20. Näköislehti (tilaajille) Viitattu 18.1.2020.
  6. Cordovox/CDX combo-organ.com. Viitattu 29.12.2019.
  7. CRB Elettronica combo-organ.com. Viitattu 29.12.2019.
  8. Doric/Ekosonic combo-organ.com. Viitattu 29.12.2019.
  9. a b GEM combo-organ.com. Viitattu 29.12.2019.
  10. a b c Elka/Unicord combo-organ.com. Viitattu 29.12.2019.
  11. a b Magnus / Estey combo-organ.com. Viitattu 29.12.2019.
  12. Vaajakallio, Maire: Ikivireinen soitin tietokonetekniikalla. Helsingin Sanomat, 10.10.1973, s. 24. Näköislehti (maksullinen).
  13. Fender combo-organ.com. Viitattu 29.12.2019.
  14. a b c Gibson/Kalamazoo/Lowrey combo-organ.com. Viitattu 29.12.2019.
  15. a b c d e Haku 'electric organ' MIMO Musical Instruments Museums Online. Viitattu 29.12.2019.
  16. Kustom combo-organ.com. Viitattu 29.12.2019.
  17. a b Urkuja. (Wager-Pianon mainos) Helsingin Sanomat, 20.2.1973, s. 33. HS Aikakone (digitilaajille).
  18. 3.850:– mutta uusi Philicorda on enemmän arvoinen!. (Musiikki-Fazerin mainos) Helsingin Sanomat, 12.12.1969, s. 18. HS Aikakone (digitilaajille).
  19. Murto, Seppo: Yhdellä sormella onneen. Kotiurut. Tekniikan Maailma, , 1978. vsk, nro 3, s. 100–103. Näköislehti (tilaajille) Viitattu 18.1.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.