The Doors

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

The Doors

The Doors Logo.png
The Doors in Copenhagen 1968.jpg
Tiedot
Toiminnassa 1965–1973
Tyylilaji Psykedeelinen rock, Blues rock, Acid rock
Kotipaikka Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Entiset jäsenet

Jim Morrisonlaulu
Robby Kriegerkitara, laulu
Ray Manzarekkosketinsoittimet, laulu
John Densmorerummut

Levy-yhtiö

Elektra Records

[The Doors.com Kotisivut]

The Doors oli yhdysvaltalainen rockyhtye, joka perustettiin Los Angelesissa 1960-luvun puolivälissä. Yhtye soitti bluesvaikutteista psykedeelistä rockia. Lisäksi yhtyeen musiikissa oli runsaasti vaikutteita muun muassa jazzista. The Doorsin voidaan sanoa kuuluneen 1960-luvun ”tummasävyisiin” yhtyeisiin. Yhtyeen klassisen kokoonpanon jäsenet olivat Jim Morrison (laulu), Robby Krieger (kitara), Ray Manzarek (kosketinsoittimet) ja John Densmore (rummut). Ennen kaikkea The Doors on henkilöitynyt laulajaansa, joka on 1960-luvun populaarikulttuurin mytologisoiduimpia hahmoja. The Doorsilla oli merkittävä vaikutus aikansa amerikkalaiseen populaarikulttuuriin ja sen levyjä on myyty pelkästään Yhdysvalloissa yli 32 miljoonaa kappaletta.[1]

Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat muun muassa ”Light My Fire”, ”Break On Through (To The Other Side)”, ”People Are Strange”, ”Hello, I Love You” ja ”Riders on the Storm”.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvaopintonsa Los Angelesissa keskeyttänyt runoilija Jim Morrison piti opiskelutoverinsa, kosketinsoittaja Ray Manzarekin musiikista ja kävi tämän yhtyeen konserteissa. Kesäkuussa 1965 Morrison oli mukana yhtyeen keikalla kitaristin sijaisena; soittotaidoton Morrison vain seisoi lavalla kitara kädessään, jotta yhtye olisi täysimiehinen ja saisi esiintymispalkkionsa.[2] Kun Morrison ja Manzarek tapasivat sattumalta elokuussa Venicen hiekkarannalla, Morrison lausui Manzarekille runojaan.[3] Morrisonin runous teki vaikutuksen Manzarekiin ja he perustivat The Doorsin yhdessä kitaristi Robby Kriegerin ja rumpali John Densmoren kanssa.[4] Yhtyeen nimi oli Morrisonin idea, jonka hän sai Aldous Huxleyn teoksesta Tajunnan ovet (The Doors of Perception).[5] Morrison muutti Manzarekin luokse, ja he alkoivat tehdä lauluja kaksistaan ennen kuin Krieger ja Densmore olivat liittyneet yhtyeeseen.[6]

Morrisonista tuli lopulta Doorsin laulusolisti, mutta ensimmäisillä keikoilla Manzarek vielä lauloi useimmat kappaleet.[7] Alkuaikoina Morrison ei ottanut kontaktia yleisöönsä, mutta ajan myötä hänen esiintymisensä muuttuivat näyttäviksi, seksuaalissävytteisiksi ja provosoiviksi.[5] Morrison teki lähes kaikki sävellykset, mutta tulot sovittiin jaettavan tasan jäsenten kesken.[8]

Levytysura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Doorsin esikoisalbumi The Doors ilmestyi vuonna 1967. Yhtye yhdisteli albumilla latinomusiikin rytmejä, rock- ja bluesvaikutteita, psykedeliaa ja kabareemusiikkia. Albumi nousi suoraan Yhdysvaltojen albumilistan toiseksi.[9] Jim Morrison herätti suurta huomiota sanoituksillaan, jotka usein pyörivät seksuaalisuuden, hurmion, rajojen ylittämisen ja kuoleman teemojen ympärillä. Levyn tunnettuja kappaleita olivat muun muassa ”Light My Fire” ja oidipaalinen ”The End”. The Doorsia pidettiin oman aikansa mittapuulla tummasävyisenä ja jopa ”goottilaisena” rockyhtyeenä. Sanoitusten ohella tähän vaikutti varsinkin Jim Morrisonin kolkko ja matalahko äänenkäyttö.

The Doors saavutti suuren menestyksen, jota seuraavat LP-levyt Strange Days (1967) ja Waiting for the Sun (1968) pitivät yllä. The Soft Parade (1969) ei saanut kriitikoilta yhtä myönteistä vastaanottoa kuin edelliset ”Touch Me” -hitistä huolimatta. Myöhemmillä levyillä Morrison Hotel (1970) ja L.A. Woman (1971) juurevat bluesvaikutteet voimistuivat. Jälkimmäinen albumi sisältää kuuluisan kappaleen ”Riders on the Storm”. Yhtyeen viimeinen esiintyminen alkuperäiskokoonpanossaan oli New Orleansissa, Louisianassa 12. joulukuuta 1970.[10]

Yhtyeen loppu ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morrisonia oli ahdistanut Los Angelesissa se, että hän ei siellä saanut itse määrätä omasta elämästään. Hän muuttikin Pariisiin yhdessä naisystävänsä Pamela Coursonin kanssa keväällä 1971.[11] Levättyään siellä jonkin aikaa Morrison alkoi soitella yhtyetovereilleen Yhdysvaltoihin. Hän kertoi musiikin alkaneen taas soineen päässään ja että hänellä oli jo ideoita seuraavaa albumia varten.[12] Morrison kuitenkin kuoli Pariisissa vuoden 1971 heinäkuussa. Courson löysi hänet kuolleena kylpyhuoneesta: virallisesti kuolinsyyksi merkittiin alkoholismin aiheuttama sydänkohtaus, vaikka ruumiinavausta ei tehty. The Doors yritti aluksi jatkaa toimintaansa ilman Morrisonia, mutta yhtye hajosi tehtyään kaksi vaatimattomasti menestynyttä levyä.[13]

Alkuperäisen The Doors -kokoonpanon maine ja suosio kuitenkin säilyivät. Myöhemmistä rocktähdistä Jim Morrisonin laulutyyliä ovat soveltaneet muun muassa Joy Divisionin laulaja Ian Curtis sekä Iggy Pop ja Patti Smith.

Manzarekin ja Kriegerin myöhempiä projekteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla The Doorsin kosketinsoittaja Ray Manzarek ja kitaristi Robby Krieger ovat taas esiintyneet konserteissa nimellä The 21st Century Doors. Rumpali John Densmore ei pysty esiintymään tinnituksensa takia. Konserteissa laulajana toimi Ian Astbury (yhtyeestä The Cult) ja basistina Angelo Barbera. Densmore nosti nimen käytöstä syytteen sopimusrikkomuksesta ja losangelesilainen tuomioistuin kielsi nimen käytön markkinoinnissa. Yhtye esiintyy nykyisin nimellä Riders on the Storm. Vuonna 2007 Ian Astbury erosi yhtyeestä halutessaan keskittyä omaan uraansa uudelleen perustetussa The Cultissa. Hänen tilalleen tuli laulaja Brett Scallions (yhtyeestä Fuel). Vuonna 2011 Ray Manzarek ja Robby Krieger olivat mukana RE:GENERATION musiikki projektissa yhdessä dubstep-artisti Skrillexin kanssa. He tekivät yhdessä kappaleen "Breakn' a Sweat", joka julkaistiin Skrillexin Bangarang -albumilla joulukuussa 2011.[14]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Absolutely Live (1970)
  • Alive, She Cried (1983)
  • Live at the Hollywood Bowl (1987)
  • In Concert (1991)
  • Live in Detroit 1970 (2001)
  • Live at the Aquarius Theatre: The First Performance (2001)
  • Live at the Aquarius Theatre: The Second Performance (2001)
  • Bright Midnight: Live in America (2002)
  • Live in Hollywood (2002)
  • Live in Philadelphia (2006)
  • Live in Boston 1970 (2007)
  • Live in Pittsburgh 1970 (2008)
  • Live at the Matrix 1967 (2008)
  • Live In New York (2009)

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet listasijoituksineen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oliver Stonen ohjaama elokuva The Doors nosti yhtyeen uusien nuorisosukupolven tietoisuuteen 1990-luvun alussa.[13] Stonen elokuvaversio on kuitenkin saanut varsinkin Ray Manzarekilta arvostelua.

Tom DiCillon ohjaama dokumenttielokuva When You’re Strange sai ensi-iltansa 2009. Elokuvassa nähdään yhtyeen jäsenistä Ray Manzarek, Robby Krieger, John Densmore sekä arkistomateriaalia Jim Morrisonista. Kertojana elokuvassa toimii Johnny Depp.[15] Elokuvasta julkaistiin myös samanniminen soundtrack-albumi 30. maaliskuuta 2010.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sugerman, Danny & Hopkins, Jerry: Jim. No One Here Gets Out Alive. (No One Here Gets Out Alive, 1980.) Suomennos: Jorma-Veikko Sappinen. Esipuheen ja epilogin suomennos: J. Pekka Mäkelä. Helsinki: Johnny Kniga, 2005. ISBN 951-0-30418-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ray Manzarek of The Doors Dies at 74 Viitattu 1.7.2015. (englanniksi)
  2. Sugerman & Hopkins 2005, s. 91–95.
  3. Sugerman & Hopkins 2005, s. 104–105.
  4. Jim Morrison Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  5. a b Biography all movie guide. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  6. Sugerman & Hopkins 2005, s. 107–108.
  7. Sugerman & Hopkins 2005, s. 117.
  8. Sugerman & Hopkins 2005, s. 125.
  9. Nyman 2009. s. 99.
  10. Wilonsky, Robert: Jim Morrison’s Last Show With The Doors December 12, 1970 At The Warehouse New Orleans Viitattu 1.7.2015. (englanniksi)
  11. Sugerman & Hopkins 2005, s. 405–411.
  12. Sugerman & Hopkins 2005, s. 426–429.
  13. a b Nyman 2009. s. 162.
  14. The Doors' Robby Krieger Confirms Reunion With John Densmore yahoo.com. Viitattu 1.7.2015. (englanniksi)
  15. Coming Soon: First Feature Documentary About The Doors whenyourestrangemovie.com. Viitattu 1.7.2015. (englanniksi)
  16. When You're Strange Soundtract imdb.com. Viitattu 1.7.2015. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Doors, The & Fong-Torres, Ben: The Doors. (The Doors, 2006.) Suomentanut Pekka Jääskeläinen. Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-01-0068-1.
  • Heidi Lunden: "Death Not Ends It" - Kuoleman läsnäolo Jim Morrison -muistelmissa (POP-lehti 2006)
  • John Densmore: "Riders on the Storm: My Life With Jim Morrison and The Doors"
  • Manzarek, Ray: Light my fire: Matkani Doorsin kanssa. (Light My Fire: My Life with the Doors, 1998.) Suomentanut Jaana Kapari. Helsinki: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1373-6.
  • Mikko Montonen: The Doors, Musa 2/1974 s. 18–23.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]