L.A. Woman

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee The Doors -yhtyeen albumia. L.A. Woman on myös Aki Kaurismäen ohjaama lyhytelokuva.
L.A. Woman
The Doors
Studioalbumin L.A. Woman kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  joulukuu 1970 –
tammikuu 1971, The Doors Workshop, Los Angeles
 Julkaistu 29. huhtikuuta 1971
 Formaatti LP, MC, CD
 Tuottaja(t) The Doors & Bruce Botnick
 Tyylilaji blues rock, blues, psykedeelinen rock
 Kesto 48.53
 Levy-yhtiö Elektra Records
Muut kannet
Lawomanback.jpg
Vinyyliversion takakansi. Kuvassa näkyvät alkuperäispainoksen pyöristetyt kulmat.
Listasijoitukset

Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat: 9.
Flag of the United Kingdom.svg Britannia: 28.

Ks. lisää listasijoituksia

The Doorsin muut julkaisut
Absolutely Live
1970
L.A. Woman
1971
Other Voices
1971

L.A. Woman on yhdysvaltalaisen The Doors -yhtyeen 29. huhtikuuta 1971 julkaistu kuudes studioalbumi.[1] Albumin tunnetuimmat kappaleet ovat singlenä julkaistut ”Riders on the Storm” ja ”Love Her Madly”, sekä ”The WASP (Texas Radio and the Big Beat)”. L.A. Woman on The Doorsin albumeista kaikkein blues-painotteisin.[2]

L.A. Woman jäi The Doorsin viimeiseksi studioalbumiksi, jolla on mukana solisti Jim Morrison.[1] Hän kuoli Pariisissa 3. heinäkuuta 1971.

Vuonna 2003 Rolling Stone -lehti valitsi L.A. Womanin 500 Greatest Albums of All Time -listallaan sijalle 364.[3]

Äänitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin työstö alkoi joulukuussa 1970. Rupeamaan liittyi paljon ongelmia. Sessioita yritettiin aloittaa Los Angelesin Sunset Sound -studiossa, mutta siihen mennessä The Doorsin kaikki albumit tuottanut Paul A. Rothchild ei ollut tyytyväinen yhtyeen uuteen materiaaliin, vaan kutsui sitä ”hissimusiikiksi”. Lopulta hän ilmoitti yhtyeelle vetäytyvänsä tuottajan tehtävästä. Rothchild on myöhemmin kritisoinut erityisesti solisti Jim Morrisonia, jota ei tuntunut kiinnostavan mikään.[4]

Uudeksi tuottajaksi ilmoittautui äänittäjä Bruce Botnick, joka oli sitä mieltä, että levytysprosessia tulisi yksinkertaistaa. Hänen ehdotuksestaan yhtye vuokrasi Wally Heider Studiosin siirrettävän äänityskaluston, joka siirrettiin yhtyeen harjoitustilaan Santa Monica Boulevardille. Levyn äänittämisellä harjoitteluolosuhteissa tavoiteltiin rentoa tunnelmaa. Miksauspöytä sijoitettiin yläkertaan manageri Bill Siddonsin toimistoon.[5] The Doorsilla oli ollut tapana äänittää albumit 16-raitatekniikalla, mutta Botnickin ehdotuksesta L.A. Woman nauhoitettiin kannettavilla 8-raitalaitteilla.[6]

Botnickin ideoihin lukeutui antaa äänityksissä yhtyeen jäsenille enemmän vastuuta. Hän ei myöskään vaatinut heiltä kappaleissa paria ottoa enempää. Kappaleet äänitettiin pääosin samanaikaisesti – ”livenä”.[6] Jim Morrison on kertonut L.A. Womanin työstämisestä:

»Teimme ensimmäisen levyn (The Doors) noin kymmenessä päivässä. Sen jälkeen kaikkien levyjen tekeminen vei aina vain kauemmin viimeiseen levyyn (Morrison Hotel) asti, johon meni yhdeksän kuukautta. Tällä levyllä astuimme äänityspaikalle ja purkitimme biisin päivässä. Se oli uskomatonta, osittain se johtui siitä että palasimme alkuperäiseen instrumentaatioon: vain me neljä ja basisti. Käytimme Elviksen basistia...[6]»

Albumilla soittavat sessiomuusikkoina basisti Jerry Scheff ja rytmikitaristi Marc Benno, joiden vaikutuksen on sanottu tehneen The Doorsin soitosta täyteläisempää ja tiukempaa.[7] Scheff oli Elvis Presleyn basisti, jonka soitto on L.A. Womanilla vahvasti esillä.[1] Benno oli puolestaan texasilainen blueskitaristi, joka työskenteli myöhemmin Leon Russellin, Eric Claptonin ja Lightnin’ Hopkinsin kanssa.[6] Bennon palkkaamisen ideana oli se, että Robby Krieger pystyisi keskittymään paremmin soolokitaraosuuksiin, eikä rytmikitaroita tarvitsisi erikseen päällekkäisäänittää.[8]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

L.A. Woman on The Doorsin albumeista blues-painotteisin, ja jotkin sen kappaleet edustavat kyseistä tyyliä.[2] Jim Morrison kertoi, että yhtye halusi tällä palata musiikillisille juurilleen.[3] L.A. Womanin blueskappaleet ”Been Down So Long”, ”Cars Hiss by My Window” ja ”Crawling King Snake” äänitettiin kaikki saman päivän aikana niin kutsutussa ”Blues Day” -sessiossa.[9] Bluesin levyttäminen oli erityisesti Jim Morrisonin toive.[8]

The Doorsin manageri Bill Siddons on kuvannut L.A. Womania hyvin vaistonvaraiseksi albumiksi, joka oli tarkoituksella edeltäjiään suorasukaisempi. Vuonna 1969 ilmestyneellä The Soft Parade -albumilla yhtye oli hänen mielestään mennyt hienosäädössä liian pitkälle, mutta L.A. Womanista tuli esikoislevy The Doorsin tyylinen: raaka ja yksinkertainen.[6]

Tietoa kappaleista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen raita ”The Changeling” on rock-tyylinen kappale, joka äänitettiin albumin materiaalista ensimmäisenä. Jim Morrison oli kirjoittanut sanat jo vuonna 1968. Kappale viittaa Morrisonin jatkuviin muutostiloihin. Changeling (suom. vaihdokas) on nimitys myyttiselle olennolle, joka uskomuksen mukaan on korvannut lapsen.[10] Kitaristi Robby Kriegerin 12-kielisellä kitaralla säveltämä ”Love Her Madly” on kunnianosoitus sokealle rakastumiselle. Laulun aiheeseen innoitti hänen tyttöystävänsä, joka uhkasi jättämisellä. Muusikot soittivat kappaleessa samanaikaisesti, eikä siihen tehty lainkaan päällekkäisäänityksiä.[7][11] ”Been Down So Long” -kappaleen nimi otettiin Richard Fariñan vuonna 1966 julkaisemasta novellista Been Down So Long It Looks Like Up to Me.[12] ”Cars Hiss by My Window” on yksi albumin blues-kappaleista. Sen lopussa Jim Morrison imitoi äänellään kitaraa ja huuliharppua.[13] Nimiraita ”L.A. Woman” pohjautuu Morrisonin runoon, jonka hän oli kirjoittanut viha-rakkaussuhteestaan Los Angelesiin. Kitaristi Robby Krieger on muistellut, että kappale syntyi studiossa soittelemalla yhdessä päivässä.[6] Laulussa mainittava Mr. Mojo Risin’ on anagrammi Jim Morrisonista.[14]

Albumin B-puolen aloittaa ”L’America”, jonka nimellä viitataan Latinalaiseen Amerikkaan. Sen oli tarkoitus sisältyä vuonna 1970 julkaistuun Zabriskie Point -nimiseen elokuvaan.[15] ”Hyacinth House” syntyi Robby Kriegerin asunnossa. Sanoitukseen innoittivat talossa olleet hyasintit sekä kissat, jotka mainitaan kappaleessa leijonina.[16] L.A. Womanin ainoa lainakappale on John Lee Hooker -cover ”Crawling King Snake”. ”The WASP (Texas Radio and the Big Beat)” perustuu Morrisonin vuonna 1968 kirjoittamaan runoon ”Texas Radio”, jota hän oli lausunut konserteissa. Laulu kertoo lapsena radiosta kuullusta musiikista, mutta myös pakenemisesta.[17] Perinteistä, psykedeelistä Doorsia edustaa päätösraita ”Riders on the Storm”.[7] Se syntyi, kun yhtye soitti studiossa kappaletta ”Ghost Riders in the Sky”, ja Morrison keksi laulaa sanat muodossa Ghost riders on the storm, ghost riders in the sky.[6]

Kappalelista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli
Nro Nimi Sävel Kesto
1. The Changeling   The Doors 4.20
2. Love Her Madly   The Doors 3.18
3. Been Down So Long   The Doors 4.40
4. Cars Hiss by My Window   The Doors 4.10
5. L.A. Woman   The Doors 7.49
B-puoli
Nro Nimi Sävel Kesto
6. L’America   The Doors 4.35
7. Hyacinth House   The Doors 3.10
8. Crawling King Snake   John Lee Hooker 4.57
9. The WASP (Texas Radio and the Big Beat)   The Doors 4.12
10. Riders on the Storm   The Doors 7.14

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

L.A. Woman ilmestyi 27. huhtikuuta 1971.[1] Albumin julkaisi Elektra Records vinyyli- ja C-kasettiformaatissa. Yhdysvaltain ja Britannian vinyylipainoksissa oli alun perin pyöristetyt kulmat. Etukannessa oli asetaattikankainen ikkuna, johon oli kiinnitetty mustavalkoinen kuva yhtyeestä. Itse levy oli keltaisessa sisäpussissa, joka loi taustavärin yhtyekuvan taustalle. Myöhemmät painokset on julkaistu yksinkertaisemmilla kansilla.[18]

Albumi nousi Yhdysvaltain Billboard 200 -listalla yhdeksänneksi.[19] Siitä myönnettiin kulta- ja platinalevyt huhtikuun 1971 aikana. Vuonna 1987 albumi ylitti tuplaplatinarajan.[20] Alankomaissa L.A. Woman nousi listaykköseksi kahden viikon ajaksi.[21] Top 10:een albumi ylsi Australiassa, ja top 20:een Kanadassa ja Norjassa.[22][23][24]

L.A. Womanin ensimmäinen CD-versio ilmestyi vuonna 1984.[18] Vuoden 2007 maaliskuun 27. päivänä julkaistiin remasteroitu painos, joka sisälsi bonusraitoina ennenjulkaisemattomat kappaleet ”Orange County Suite” ja ”(You Need Meat) Don’t Go Further”.[25] Tammikuun 24. päivänä 2012 ilmestyi 40-vuotisjuhlapainos, joka sisälsi bonuslevyn. Siinä oli kappaleiden vaihtoehtoisia versioita sekä ennenjulkaisemattomat kappaleet ”She Smells So Nice” ja ”Rock Me”.[26] Kyseinen 40th Anniversary Edition nousi listalle Yhdysvalloissa, Belgiassa, Espanjassa, Italiassa ja Sveitsissä.[27][28][29][30][31]

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1971:

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
Alankomaiden lippu Alankomaat 1. 21 5.6.1971 [21]
Australian lippu Australia (Go-Set) 9. 25 28.8.1971 [22][32]
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat (Billboard 200) 9. 1971 [27]
Kanada 11. 15.5.1971 [23]
Norjan lippu Norja 15. 7 viikko 42/1971 [24]
Flag of the United Kingdom.svg Britannia 28. 4 31.7.1971 [33]
Flag of Germany.svg Länsi-Saksa 32. 1971 [24]

Myöhemmät ajankohdat:

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
Ranskan lippu Ranska 4. 8 3.10.2003 [34]
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat (Top Pop Catalog) 6. 2012 [27]
Flag of the United States.svg Yhdysvallat (Billboard 200) 9. 2012 [27]
Flag of France.svg Ranska 32. 10 24.5.1991 [34]
Belgian lippu Belgia (Flanderi) 50. 3 4.2.2012 [28]
Espanjan lippu Espanja 57. 2 29.1.2012 [29]
Italia 63. 1 9.2.2012 [30]
Sveitsin lippu Sveitsi 69. 1 5.2.2012 [31]
Flag of the United Kingdom.svg Britannia 73. 1 20.4.1991 [35]
Ranskan lippu Ranska 89. 8 5.2.2011 [36]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muusikot

Muut

  • Bruce Botnick – tuottaja
  • The Doors – tuottaja
  • Wendell Hamick – valokuvaus, visuaaliset efektit
  • Carl Cossick – albumin konsepti, suunnittelu

[37]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Discography of The Doors Jimmorrisononline.com. Viitattu 21.10.2015. (englanniksi)
  2. a b http://www.allmusic.com/album/r35839
  3. a b The Doors, 'L.A. Woman' - 500 Greatest Albums of All Time Rollingstone.com. Viitattu 22.10.2015. (englanniksi)
  4. Fong-Torres: s. 161.
  5. Fong-Torres: s. 162.
  6. a b c d e f g Fong-Torres: s. 170.
  7. a b c Dimery, Robert (toim.): 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, s. 235. (1001 Albums You Must Hear Before You Die, 2006.) Suomalaisen laitoksen päätoimittaja Jake Nyman. Kääntäjät: Esa Kuloniemi ym. L.A. Womanista kirjoittanut Jamie Dickson.. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36217-4.
  8. a b Junior, Chris M.: Robby Krieger reopens the door to the 'L.A. Woman' sessions Goldminemag.com. Viitattu 9.11.2015. (englanniksi)
  9. Cars Hiss By My Window by The Doors Songfacts Songfacts.com. Viitattu 23.10.2015. (englanniksi)
  10. The Changeling by The Doors Songfacts Songfacts.com. Viitattu 23.10.2015. (englanniksi)
  11. Love Her Madly by The Doors Songfacts Songfacts.com. Viitattu 23.10.2015. (englanniksi)
  12. Been Down So Long by The Doors Songfacts Songfacts.com. Viitattu 23.10.2015. (englanniksi)
  13. Cars Hiss by My Window by The Doors Songfacts Songfacts.com. Viitattu 23.10.2015. (englanniksi)
  14. L.A. Woman by The Doors Songfacts Songfacts.com. Viitattu 24.10.2015. (englanniksi)
  15. L'America by The Doors Songfacts Songfacts.com. Viitattu 24.10.2015. (englanniksi)
  16. Hyacinth House by The Doors Songfacts Songfacts.com. Viitattu 24.10.2015. (englanniksi)
  17. Fong-Torres: s. 173.
  18. a b The Doors - L.A. Woman at Discogs Discogs.com. Viitattu 10.11.2015. (englanniksi)
  19. The Doors Awards Allmusic. Viitattu 10.11.2015. (englanniksi)
  20. RIAA - Gold & Platinum Searchable Database RIAA.com. Viitattu 10.11.2015. (englanniksi)
  21. a b The Doors - L.A. Woman - dutchcharts.nl Dutchcharts.nl. Viitattu 11.11.2015. (hollanniksi)
  22. a b Go-Set Australian charts 28 August 1971 poparchives.com.au. Viitattu 11.11.2015. (englanniksi)
  23. a b brws_s=1&file_num=nlc008388.5399&volume=15&issue=13&issue_dt=May 15 1971&type=1&interval=24&PHPSESSID=hrg50o22lgammqcogv27ve6d95 Volume 15, No. 13, May 15 1971 collectionscanada.gc.ca. Viitattu 26.7.2009. (englanniksi)
  24. a b c norwegianharts.com - The Doors - L.A. Woman Norwegiancharts.com. Viitattu 11.11.2015. (englanniksi)
  25. L.A. Woman (Bonus Tracks) - The Doors: Overview Allmusic. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)
  26. L.A. Woman (40th Anniversary Edition) - The Doors: Overview Allmusic. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)
  27. a b c d L.A. Woman - The Doors Awards Allmusic. Viitattu 11.11.2015. (englanniksi)
  28. a b ultratop.be - The Doors - L.A. Woman Ultratop.be. Viitattu 12.11.2015. (hollanniksi)
  29. a b spanishcharts.com - The Doors - L.A. Woman Spanishcharts.com. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)
  30. a b italiancharts.com - The Doors - L.A. Woman Italiancharts.com. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)
  31. a b The Doors - L.A. Woman - hitparade.ch Hitparade.ch. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)
  32. Go-Set Australian charts 29 January 1972 Poparchives.com.au. Viitattu 11.11.2015. (englanniksi)
  33. ChartArchive - The Doors - L.A. Woman ChartArchive.org. Viitattu 11.11.2015. (englanniksi)
  34. a b InfoDisc: Tout les Titres par Artiste Infodisc.fr. Viitattu 11.11.2015. (ranskaksi)
  35. ChartArchive - The Doors - L.A. Woman (CD Re-Issue) ChartArchive.org. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)
  36. lescharts.com - The Doors - L.A. Woman Lescharts.com. Viitattu 12.11.2015. (ranskaksi)
  37. The Doors: L.A. Woman -CD-levyn kansilehti (Elektra 7559-75011-2).