Tämä on lupaava artikkeli.

L.A. Woman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee The Doors -yhtyeen albumia. L.A. Woman on myös Aki Kaurismäen ohjaama lyhytelokuva.

L.A. Woman
The Doors
Studioalbumin L.A. Woman kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  joulukuu 1970 –
tammikuu 1971, The Doors Workshop, Los Angeles
 Julkaistu 29. huhtikuuta 1971
 Formaatti LP, MC, CD
 Tuottaja(t) The Doors & Bruce Botnick
 Tyylilaji blues rock, blues, psykedeelinen rock
 Kesto 48.53
 Levy-yhtiö Elektra Records
Muut kannet

Vinyyliversion takakansi. Kuvassa näkyvät alkuperäispainoksen pyöristetyt kulmat.
Listasijoitukset

 Yhdysvallat: 9.
 Britannia: 28.
Ks. lisää listasijoituksia

The Doorsin muut julkaisut
Absolutely Live
1970 		L.A. Woman
1971 		Other Voices
1971

L.A. Woman on yhdysvaltalaisen The Doors -yhtyeen 29. huhtikuuta 1971 julkaistu kuudes studioalbumi.[1] Albumin tunnetuimmat kappaleet ovat singlenä julkaistut ”Riders on the Storm” ja ”Love Her Madly”, sekä ”The WASP (Texas Radio and the Big Beat)”. L.A. Woman on The Doorsin albumeista kaikkein blues-painotteisin.[2]

L.A. Woman jäi The Doorsin viimeiseksi studioalbumiksi, jolla on mukana solisti Jim Morrison.[1] Hän kuoli Pariisissa 3. heinäkuuta 1971.

Vuonna 2003 Rolling Stone -lehti valitsi L.A. Womanin 500 Greatest Albums of All Time -listallaan sijalle 364.[3]

Äänitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin työstö alkoi joulukuussa 1970. Rupeamaan liittyi paljon ongelmia. Sessioita yritettiin aloittaa Los Angelesin Sunset Sound -studiossa, mutta siihen mennessä The Doorsin kaikki albumit tuottanut Paul A. Rothchild ei ollut tyytyväinen yhtyeen uuteen materiaaliin, vaan kutsui sitä ”hissimusiikiksi”. Lopulta hän ilmoitti yhtyeelle vetäytyvänsä tuottajan tehtävästä. Rothchild on myöhemmin kritisoinut erityisesti solisti Jim Morrisonia, jota ei tuntunut kiinnostavan mikään.[4]

Uudeksi tuottajaksi ilmoittautui äänittäjä Bruce Botnick, jonka mielestä levytysprosessia tulisi yksinkertaistaa. Hänen ehdotuksestaan yhtye vuokrasi Wally Heider Studiosin siirrettävän äänityskaluston, joka siirrettiin yhtyeen harjoitustilaan Santa Monica Boulevardille. Levyn äänittämisellä harjoitteluolosuhteissa tavoiteltiin rentoa tunnelmaa. Miksauspöytä sijoitettiin yläkertaan manageri Bill Siddonsin toimistoon.[5] The Doorsilla oli ollut tapana äänittää albumit 16-raitatekniikalla, mutta Botnickin ehdotuksesta L.A. Woman nauhoitettiin kannettavilla 8-raitalaitteilla.[6]

Botnickin ideasta yhtyeen jäsenille annettiin äänityksissä enemmän vastuuta. Hän ei myöskään vaatinut heiltä kappaleissa paria ottoa enempää. Kappaleet äänitettiin pääosin samanaikaisesti – ”livenä”.[6] Jim Morrison on kertonut L.A. Womanin työstämisestä:

»Teimme ensimmäisen levyn (The Doors) noin kymmenessä päivässä. Sen jälkeen kaikkien levyjen tekeminen vei aina vain kauemmin viimeiseen levyyn (Morrison Hotel) asti, johon meni yhdeksän kuukautta. Tällä levyllä astuimme äänityspaikalle ja purkitimme biisin päivässä. Se oli uskomatonta, osittain se johtui siitä että palasimme alkuperäiseen instrumentaatioon: vain me neljä ja basisti. Käytimme Elviksen basistia...[6]»

Albumilla soittavat sessiomuusikkoina basisti Jerry Scheff ja rytmikitaristi Marc Benno, joiden vaikutuksen on sanottu tehneen The Doorsin soitosta täyteläisempää ja tiukempaa.[7] Scheff oli Elvis Presleyn basisti, jonka soitto on L.A. Womanilla vahvasti esillä.[1] Benno oli puolestaan texasilainen blueskitaristi, joka työskenteli myöhemmin Leon Russellin, Eric Claptonin ja Lightnin’ Hopkinsin kanssa.[6] Bennon palkkaamisen ideana oli se, että Robby Krieger pystyisi keskittymään paremmin soolokitaraosuuksiin eikä rytmikitaroita tarvitsisi erikseen päällekkäisäänittää.[8]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

L.A. Woman on The Doorsin albumeista blues-painotteisin, ja jotkin sen kappaleet edustavat kyseistä tyyliä.[2] Jim Morrison kertoi, että yhtye halusi tällä levyllä palata musiikillisille juurilleen.[3] L.A. Womanin blueskappaleet ”Been Down So Long”, ”Cars Hiss by My Window” ja ”Crawling King Snake” äänitettiin kaikki saman päivän aikana niin kutsutussa ”Blues Day” -sessiossa.[9] Bluesin levyttäminen oli erityisesti Jim Morrisonin toive.[8]

The Doorsin manageri Bill Siddons on kuvannut L.A. Womania hyvin vaistonvaraiseksi albumiksi, joka oli tarkoituksella edeltäjiään suorasukaisempi. Vuonna 1969 ilmestyneellä The Soft Parade -albumilla yhtye oli hänen mielestään mennyt hienosäädössä liian pitkälle, mutta L.A. Womanista tuli esikoislevy The Doorsin tyylinen: raaka ja yksinkertainen.[6]

Tietoa kappaleista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen raita ”The Changeling” on rock-tyylinen kappale, joka äänitettiin albumin materiaalista ensimmäisenä. Jim Morrison oli kirjoittanut sanat jo vuonna 1968. Kappale viittaa Morrisonin jatkuviin muutostiloihin. Changeling (suom. vaihdokas) on myyttinen olento, joka uskomuksen mukaan on korvannut lapsen.[10]Kitaristi Robby Kriegerin 12-kielisellä kitaralla säveltämä ”Love Her Madly” on kunnianosoitus sokealle rakastumiselle. Laulun aiheeseen innoitti hänen tyttöystävänsä, joka uhkasi jättämisellä. Muusikot soittivat kappaleessa samanaikaisesti, eikä siihen tehty lainkaan päällekkäisäänityksiä.[7][11] ”Been Down So Long” -kappaleen nimi otettiin Richard Fariñan vuonna 1966 julkaisemasta romaanista Been Down So Long It Looks Like Up to Me.[12] ”Cars Hiss by My Window” on yksi albumin blues-kappaleista. Sen lopussa Jim Morrison imitoi äänellään kitaraa ja huuliharppua.[13] Nimiraita ”L.A. Woman” pohjautuu Morrisonin runoon, jonka hän oli kirjoittanut viha-rakkaussuhteestaan Los Angelesiin. Kitaristi Robby Krieger on muistellut, että kappale syntyi studiossa soittelemalla yhdessä päivässä.[6] Laulussa mainittava Mr. Mojo Risin’ on anagrammi Jim Morrisonista.[14]

Albumin B-puolen aloittaa ”L’America”, jonka nimellä viitataan Latinalaiseen Amerikkaan. Sen oli tarkoitus sisältyä vuonna 1970 julkaistuun Zabriskie Point -nimiseen elokuvaan.[15] ”Hyacinth House” syntyi Robby Kriegerin asunnossa. Sanoitukseen innoittivat talossa olleet hyasintit sekä kissat, jotka mainitaan kappaleessa leijonina.[16] L.A. Womanin ainoa lainakappale on John Lee Hooker -cover ”Crawling King Snake”. ”The WASP (Texas Radio and the Big Beat)” perustuu Morrisonin vuonna 1968 kirjoittamaan runoon ”Texas Radio”, jota hän oli lausunut konserteissa. Laulu kertoo lapsena radiosta kuullusta musiikista, mutta myös pakenemisesta.[17] Perinteistä, psykedeelistä Doorsia edustaa päätösraita ”Riders on the Storm”.[7] Se syntyi, kun yhtye soitti studiossa kappaletta ”Ghost Riders in the Sky”, ja Morrison keksi laulaa sanat muodossa Ghost riders on the storm, ghost riders in the sky.[6]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

L.A. Woman ilmestyi 27. huhtikuuta 1971.[1] Albumin julkaisi Elektra Records vinyyli- ja C-kasettiformaatissa. Yhdysvaltain ja Britannian vinyylipainoksissa oli alun perin pyöristetyt kulmat. Etukannessa oli asetaattikankainen ikkuna, johon oli kiinnitetty mustavalkoinen kuva yhtyeestä. Itse levy oli keltaisessa sisäpussissa, joka loi taustavärin yhtyekuvalle. Myöhemmät painokset on julkaistu yksinkertaisemmilla kansilla.[18]

Albumi nousi Yhdysvaltain Billboard 200 -listalla yhdeksänneksi.[19] Siitä myönnettiin kulta- ja platinalevyt huhtikuun 1971 aikana. Vuonna 1987 albumi ylitti tuplaplatinarajan.[20] Alankomaissa L.A. Woman nousi listaykköseksi kahden viikon ajaksi.[21] Top 10:een albumi ylsi Australiassa, ja top 20:een Kanadassa ja Norjassa.[22][23][24]

L.A. Womanin ensimmäinen CD-versio ilmestyi vuonna 1984.[18] Maaliskuun 27. päivänä 2007 julkaistiin remasteroitu painos, joka sisälsi bonusraitoina ennenjulkaisemattomat kappaleet ”Orange County Suite” ja ”(You Need Meat) Don’t Go Further”,[25] ja tammikuun 24. päivänä 2012 40-vuotisjuhlapainos, joka sisälsi bonuslevyn. Siinä oli kappaleiden vaihtoehtoisia versioita sekä ennenjulkaisemattomat kappaleet ”She Smells So Nice” ja ”Rock Me”.[26] 40th Anniversary Edition nousi listalle Yhdysvalloissa, Belgiassa, Espanjassa, Italiassa ja Sveitsissä.[27][28][29][30][31]

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1971:

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Alankomaat 1. 21 5.6.1971 [21]
 Australia (Go-Set) 9. 25 28.8.1971 [22][32]
 Yhdysvallat (Billboard 200) 9. 1971 [27]
 Kanada 11. 15.5.1971 [23]
 Norja 15. 7 viikko 42/1971 [24]
 Britannia 28. 4 31.7.1971 [33]
 Länsi-Saksa 32. 1971 [24]

Myöhemmät ajankohdat:

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Ranska 4. 8 3.10.2003 [34]
 Yhdysvallat (Top Pop Catalog) 6. 2012 [27]
 Yhdysvallat (Billboard 200) 9. 2012 [27]
 Ranska 32. 10 24.5.1991 [34]
 Belgia (Flanderi) 50. 3 4.2.2012 [28]
 Espanja 57. 2 29.1.2012 [29]
 Italia 63. 1 9.2.2012 [30]
 Sveitsi 69. 1 5.2.2012 [31]
 Britannia 73. 1 20.4.1991 [35]
 Ranska 89. 8 5.2.2011 [36]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappalelista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli
NroNimiSävelKesto
1.The ChangelingThe Doors4.20
2.Love Her MadlyThe Doors3.18
3.Been Down So LongThe Doors4.40
4.Cars Hiss by My WindowThe Doors4.10
5.L.A. WomanThe Doors7.49
B-puoli
NroNimiSävelKesto
6.L’AmericaThe Doors4.35
7.Hyacinth HouseThe Doors3.10
8.Crawling King SnakeJohn Lee Hooker4.57
9.The WASP (Texas Radio and the Big Beat)The Doors4.12
10.Riders on the StormThe Doors7.14

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muusikot

Muut

  • Bruce Botnick – tuottaja
  • The Doors – tuottaja
  • Wendell Hamick – valokuvaus, visuaaliset efektit
  • Carl Cossick – albumin konsepti, suunnittelu

[39]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Discography of The Doors Jimmorrisononline.com. Viitattu 21.10.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b Allmusic
  3. ↑ a b The Doors, 'L.A. Woman' - 500 Greatest Albums of All Time Rollingstone.com. Viitattu 22.10.2015. (englanniksi)
  4. ↑ Fong-Torres: s. 161.
  5. ↑ Fong-Torres: s. 162.
  6. ↑ a b c d e f g Fong-Torres: s. 170.
  7. ↑ a b c Dimery, Robert (toim.): 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, s. 235. (1001 Albums You Must Hear Before You Die, 2006.) Suomalaisen laitoksen päätoimittaja Jake Nyman. Kääntäjät: Esa Kuloniemi ym. L.A. Womanista kirjoittanut Jamie Dickson.. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36217-4.
  8. ↑ a b Junior, Chris M.: Robby Krieger reopens the door to the 'L.A. Woman' sessions Goldminemag.com. Arkistoitu 2.6.2015. Viitattu 9.11.2015. (englanniksi)
  9. ↑ Cars Hiss By My Window by The Doors Songfacts.com. Viitattu 23.10.2015. (englanniksi)
  10. ↑ The Changeling by The Doors Songfacts.com. Viitattu 23.10.2015. (englanniksi)
  11. ↑ Love Her Madly by The Doors Songfacts.com. Viitattu 23.10.2015. (englanniksi)
  12. ↑ Been Down So Long by The Doors Songfacts Songfacts.com. Viitattu 23.10.2015. (englanniksi)
  13. ↑ Cars Hiss by My Window by The Doors Songfacts.com. Viitattu 23.10.2015. (englanniksi)
  14. ↑ L.A. Woman by The Doors Songfacts.com. Viitattu 24.10.2015. (englanniksi)
  15. ↑ L'America by The Doors Songfacts.com. Viitattu 24.10.2015. (englanniksi)
  16. ↑ Hyacinth House by The Doors Songfacts.com. Viitattu 24.10.2015. (englanniksi)
  17. ↑ Fong-Torres: s. 173.
  18. ↑ a b The Doors, L.A. Woman Discogs.com. Viitattu 10.11.2015. (englanniksi)
  19. ↑ The Doors Awards Allmusic. Viitattu 10.11.2015. (englanniksi)
  20. ↑ Gold & Platinum Searchable Database RIAA.com. Viitattu 10.11.2015. (englanniksi)
  21. ↑ a b The Doors, L.A. Woman Dutchcharts.nl. Viitattu 11.11.2015. (hollanniksi)
  22. ↑ a b Go-Set Australian charts 28 August 1971 poparchives.com.au. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 11.11.2015. (englanniksi)
  23. ↑ a b brws_s=1&file_num=nlc008388.5399&volume=15&issue=13&issue_dt=May 15 1971&type=1&interval=24&PHPSESSID=hrg50o22lgammqcogv27ve6d95 Volume 15, No. 13, May 15 1971 collectionscanada.gc.ca. Viitattu 26.7.2009. (englanniksi)
  24. ↑ a b c The Doors - L.A. Woman Norwegiancharts.com. Viitattu 11.11.2015. (englanniksi)
  25. ↑ L.A. Woman (Bonus Tracks), The Doors: Overview Allmusic. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)
  26. ↑ L.A. Woman (40th Anniversary Edition), The Doors: Overview Allmusic. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)
  27. ↑ a b c d L.A. Woman, The Doors Awards Allmusic. Viitattu 11.11.2015. (englanniksi)
  28. ↑ a b The Doors, L.A. Woman Ultratop.be. Viitattu 12.11.2015. (hollanniksi)
  29. ↑ a b The Doors, L.A. Woman Spanishcharts.com. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)
  30. ↑ a b The Doors, L.A. Woman Italiancharts.com. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)
  31. ↑ a b The Doors, L.A. Woman Hitparade.ch. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)
  32. ↑ Go-Set Australian charts 29 January 1972 Poparchives.com.au. Arkistoitu 19.3.2007. Viitattu 11.11.2015. (englanniksi)
  33. ↑ The Doors, L.A. Woman ChartArchive.org. Viitattu 11.11.2015. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  34. ↑ a b InfoDisc: Tout les Titres par Artiste Infodisc.fr. Arkistoitu 19.2.2012. Viitattu 11.11.2015. (ranskaksi)
  35. ↑ ChartArchive - The Doors - L.A. Woman (CD Re-Issue) ChartArchive.org. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  36. ↑ The Doors: L.A. Woman Lescharts.com. Viitattu 12.11.2015. (ranskaksi)
  37. ↑ Unterberger, Richie: L.A. Woman, The Doors, Review AllMusic.com. Viitattu 7.3.2016. (englanniksi)
  38. ↑ Metzger, John: The Doors, L.A. Woman / Perception (Album Review) Musicbox-online.com. Viitattu 7.3.2016. (englanniksi)
  39. ↑ The Doors: L.A. Woman -CD-levyn kansilehti (Elektra 7559-75011-2).
The Doors
Studioalbumit
Livealbumit
  • Absolutely Live (1970)
  • Alive, She Cried (1983)
  • Live at the Hollywood Bowl (1987)
  • In Concert (1991)
  • Live in Detroit (äänitetty 1970; 2000)
  • Live in Hollywood: Highlights from the Aquarius Theater Performances (2001)
  • Live at the Aquarius Theatre: The First Performance (2001)
  • Live at the Aquarius Theatre: The Second Performance (2001)
  • Bright Midnight: Live in America (2001)
  • Live in Hollywood (2002)
  • Live in Philadelphia ’70 (2005)
  • Live in Boston (äänitetty 1970; 2005)
  • Live in Pittsburgh 1970 (2008)
  • Live at the Matrix 1967 (2008)
  • Live in New York (2009)
  • Live in Vancouver 1970 (2010)
  • Live at the Bowl ’68 (2012)
  • London Fog 1966 (2016)
  • Live at the Isle of Wight Festival 1970 (2018)
Kokoelma-albumit
  • 13 (1970)
  • Weird Scenes Inside the Goldmine (1972)
  • The Best of The Doors (1973)
  • Greatest Hits (1980)
  • The Best of The Doors (1985)
  • The Doors (1980)
  • The Doors: Box Set (1997)
  • The Best of The Doors (2000)
  • Legacy: the Absolute Best
  • The Very Best of The Doors (2004)
  • Best of The Doors (2004)
  • Perception (2006)
  • The Very Best of The Doors (2007)
  • Scattered Sun (2007)
  • The Future Starts Here: The Essential Doors Hits (2008)
  • The Platinum Collection (2008)
  • L.A. Woman: The Workshop Sessions (2012)
  • Behind Closed Doors: The Rarities (2013)
  • The Singles (2017)
Singlet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=L.A._Woman&oldid=21682305”