Tinnitus
| Tinnitus | |
|---|---|
| Ala | korva-, nenä- ja kurkkutautioppi, audiologia |
| Syyt | yleisin syy sisäkorvan vaurio |
| Oireet | korvien soiminen |
| Esiintyvyys | 10 % väestöstä |
| Hoito | oireiden lievittäminen |
| Luokitus | |
| ICD-10 | H93.1 |
| ICD-9 | 388.3 |
| MedlinePlus | 003043 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Tinnitus (lat. tinnitus < tinnire 'soida') tarkoittaa korvien soimista. Se on sisäkorvan karvasolujen tuottama kuulohavainto, joka ei johdu ulkopuolisesta äänilähteestä. Tinnitus on useimmiten ohimenevä vaiva, mutta noin kymmenellä prosentilla väestöstä se on jatkuvaa ja häiritsevää. Parannuskeinoa tinnitukseen ei ole, mutta oireita voidaan lievittää.[1]
Syyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tinnitus syntyy useimmiten kuulohermon ärsytyksestä, jonka keskushermoston kuulojärjestelmä kokee äänenä. Tätä kutsutaan subjektiiviseksi tinnitukseksi, sillä koettu ääni ei ole fysikaalista ääntä eikä sitä kuule kukaan muu kuin asianomainen itse. Harvinaisempaa on objektiivinen tinnitus, joka on todellista fysikaalista ääntä korvassa. Tällainen ääni voi tulla esimerkiksi välikorvassa tai sen lähellä olevien lihasten supistumisesta, korvatorven välityksellä korvaan kulkeutuneesta hengitysäänestä tai verisuonista.[2]
Tinnituksen aiheuttajana on tavallisimmin sisäkorvan karvasolujen hermopäätteiden vaurioituminen. Vaurion perussyy jää usein tuntemattomaksi, mutta se saattaa olla syntynyt pitkäaikaisesta melusta tai yksittäisestä rajusta äänestä, kuten räjähdyksestä. Myös korvan seutuun osunut isku tai jotkin lääkkeet voivat olla vaivan taustalla. Harvemmin syynä voi olla sisäkorvan sairaus, kuten Ménièren tauti tai otoskleroosi. Myös pitkäaikainen niskan lihasten jännitys tai verisuonipoikkeavuus voivat aiheuttaa tinnitusta.[1] Tinnitus saattaa johtua myös myrkytyksestä.[3] Yksi magnesiumin puuteoireista on äkillisesti alkanut tinnitus.[4]
Tilapäistä tinnitusta voi pahentaa muun maussa korvakäytävän tukkeutuminen, henkinen ja ruumiillinen rasitus, väsymys, tupakointi tai alkoholin käyttö. Tinnituksesta kärsivillä on keskimääräistä useammin masennusta, kilpirauhassairauksia, nivelrikkoa, reumaa ja astmaa.[1]
Oireet ja vaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tinnituksen ääni voi kuulostaa vingunnalta, kohinalta, surinalta, sihinältä tai vihellykseltä.[1] Tinnitus voi esiintyä jommassakummassa korvassa tai molemmissa niin, että ääni tuntuu kuuluvan pään keskellä. Joillakin potilailla tinnitus esiintyy kahtena tai useampana erilaisena äänenä samanaikaisesti.[5]
Joitakin ihmisiä jatkuvakaan tinnitus ei häiritse juuri lainkaan, mutta toisille ihmisille korvien soiminen voi aiheuttaa vaikeuksia keskittymiseen, nukahtamiseen tai muistamiseen.[1]
Tinnituksesta kärsivän kuulo säilyy usein muuten normaalina.[1]
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väliaikainen tinnitus on melko yleinen vaiva. Se kuitenkin usein vaimenee tai häipyy ennen pitkää.[1] Kaikista ihmisistä noin 10 prosenttia kärsii jatkuvasta ja häiritsevästä tinnituksesta, ja yhdellä prosentilla vaiva on hyvin häiritsevä. Lisäksi 15–20 prosentilla ihmisistä tinnitus kestää kerrallaan pitempään kuin viisi minuuttia. Ajoittaisesta mutta lyhytkestoisemmasta tinnituksesta kärsii lisäksi noin 35 prosenttia ihmisistä.[6]
Tinnituksen yleisyys kasvaa iän myötä, mutta vaivaa esiintyy myös nuorilla aikuisilla sekä joillain lapsillakin. Naisilla tinnitusta esiintyy joidenkin tutkimusten mukaan hiukan useammin kuin miehillä siitäkin huolimatta, että melukuulovaurioita tapahtuu miehille useammin kuin naisille.[7]
Tinnitusta voi esiintyä myös kuuroilla.[8]
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tinnitusta ei voi parantaa, mutta oiretta voidaan lievittää muun muassa käyttäytymistieteellisillä harjoituksilla ja äänihoidolla. Taustaäänillä voidaan peittää häiritsevää tinnitusta. Niskan lihaksia rentouttavat harjoitukset ja liikunta saattavat helpottaa oireita, samoin kuin henkisen rasituksen vähentäminen. Hyvin häiritsevästä tinnituksesta kärsiviä voidaan auttaa masennuksen ja unettomuuden hoidolla. Lääkehoidon tehosta ei ole luotettavaa tutkimusnäyttöä.[1]
Jos tinnitukseen liittyy muita oireita tai jos se kehittyy nopeasti, lääkärin tutkimukset ovat aiheellisia.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jauhiainen, Tapani & Yli-Pohja, Päivi: Tinnitus: tuhat ja yksi ääntä. Duodecim, 2009. ISBN 978-951-656-343-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Osmo Saarelma: Tinnitus (korvien soiminen) Lääkärikirja Duodecim. 19.10.2021. Viitattu 15.3.2022.
- ↑ Jauhiainen & Yli-Pohja 2009, s. 24, 28–31.
- ↑ Klinikkaa mullistava lääkehoidon kehitys Klinikkaa mullistava lääkehoidon kehitys. Arkistoitu 7.3.2021. Viitattu 11.4.2021.
- ↑ Roger Dobson: Daily pill that can stop the ringing in your ears 22.2.2011. Mail Online. Viitattu 7.2.2015 (englanniksi).
- ↑ Jauhiainen & Yli-Pohja 2009, s. 19–20.
- ↑ Jauhiainen & Yli-Pohja 2009, s. 16–17.
- ↑ Jauhiainen & Yli-Pohja 2009, s. 18–19.
- ↑ Mikä aiheuttaa korvien soimisen? Tiede.fi. Arkistoitu 18.2.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leena Huovila: Vähätelty tinnitus on piinaava kansantauti Tiedon silta. Arkistoitu 7.3.2010. Viitattu 18.11.2007.
- Suomen tinnitusyhdistys