Ian Astbury

Ian Astbury
Henkilötiedot
Koko nimi	Ian Robert Astbury
Syntynyt	14. toukokuuta 1962 Merseyside, Britannia
Ammatti	muusikko, laulaja
Muusikko
Laulukielet	englanti
Tyylilajit	hard rock, post-punk, heavy metal, alternative rock, goottirock
Yhtyeet	The Southern Death Cult, Death Cult, The Cult, The Holy Barbarians
Levy-yhtiöt	Beggars Banquet, Atlantic
Aiheesta muualla
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Ian Robert Astbury (s. 14. toukokuuta 1962) on brittiläinen muusikko. Hänet tunnetaan The Cult -yhtyeen pitkäaikaisena laulajana.

Ura

Ian Astbury syntyi 14. toukokuuta 1962 Merseysidessa Englannissa. Uraansa tekevän merivoimien upseerin poika vietti liikkuvaa lapsuutta ja asettui lopulta Yorkshiren alueelle vuonna 1981. Siellä Astbury perusti goth rock -yhtyeen nimeltä Southern Death Cult, joka kokoonpanomuutosten ja nimen lyhentämisen myötä muuttui yksinkertaisesti The Cultiksi vuonna 1984.

The Cult

The Cult on ollut postmoderni rock-yhtye vuodesta 1983 lähtien. Sen ensimmäinen albumi Dreamtime julkaistiin vuonna 1984, ja sitä seurasi Love vuonna 1985. Love sisälsi singlen ”She Sells Sanctuary”, joka toi yhtyeelle kansainvälistä yleisöä. Monissa näiden varhaisten albumien kappaleissa käsiteltiin alkuperäiskansojen teemoja, jotka olivat Astburylle keskeinen kiinnostuksen kohde. Yhtyeen kolmannella, Electric -nimisellä albumilla The Cult siirtyi tuottaja Rick Rubinin avustuksella hard rock -soundiin. Vuoden 1987 Electric tarjosi hittikappaleen ”Love Removal Machine”, jonka myötä albumi nousi Yhdysvaltojen Top 40 -listalle.

Vuoden 1989 Sonic Temple oli The Cultin kaupallinen huipentuma. Sonic Temple -albumin ja ”Fire Woman” -singlen jälkeen Astbury muutti Los Angelesiin Kaliforniaan. Yhtyeen myöhemmät albumit, kuten vuoden 1991 Ceremony, eivät onnistuneet saavuttamaan samanlaista menestystä, ja yhtye meni tauolle.

Vuonna 1994 The Cult palasi julkaisemalla albumin ja muuttamalla musiikillista suuntaa. Hard rock -soundi oli poissa, tilalla Astburyn kasvava kiinnostus vaihtoehtomusiikkiin, muotiin ja introspektiivisiin sanoituksiin. The Cult -albumi ei ollut kaupallinen menestys, mutta siltä julkaistiin kaksi singleä (”Coming Down” ja ”Star”). Albumin tueksi lähdettiin kiertueelle, mutta Brasiliassa Astburyn ja kitaristi Duffyn väliset luovat erimielisyydet kärjistyivät huippuunsa, ja Astbury jätti The Cultin.

Holy Barbarians

Ian Astbury

Pian tämän jälkeen Astbury kokosi uuden muusikkoryhmän ja alkoi kirjoittaa uusia kappaleita. Hän nimesi yhtyeen The Holy Barbariansiksi, ja vuonna 1996 se julkaisi albumin Cream. Albumi ei kuitenkaan ollut kaupallinen menestys. Henkilökohtaiset vaikeudet ja tarve lisääntyneeseen itsetutkiskeluun ajoivat Astburyn pois tästä uudesta yhtyeestä, ja hän ryhtyi työstämään sooloalbumia, joka julkaistiin myöhemmin nimellä Spirit\Light\Speed.

Vuonna 1999 Astbury ja Duffy kokosivat The Cultin uudelleen. Atlantic Recordsin kanssa solmittiin levytyssopimus, joka johti vuoden 2001 julkaisuun Beyond Good and Evil. Single ”Rise” sai aluksi radiosoittoa, mutta yhtye ajautui riitaan Atlanticin kanssa. Sen seurauksena levyn markkinointi ja radiosoitto lopetettiin. Astbury kuvaili taistelua levy-yhtiön kanssa ”sielua tuhoavaksi”; ja pettyneenä hän vei The Cultin jälleen tauolle vuonna 2002.

Yhteistyö The Doorsin kanssa

Astburysta tuli The Doors of the 21st Century -yhtyeen laulaja vuonna 2002. Yhtyeessä soittivat alkuperäiset The Doors-jäsenet, kitaristi Robby Krieger ja kosketinsoittaja Ray Manzarek. Vuonna 2003 Astbury esiintyi myös hengissä olevien MC5-jäsenten kanssa Lontoon 100 Clubilla. Hän kokosi The Cultin uudelleen Duffyn kanssa vuonna 2006 useille live-esiintymisille.

Lokakuussa 2007 The Cult julkaisi albumin Born into This. Ensimmäinen single oli ”Dirty Little Rockstar”. Vuonna 2009 The Cult ilmoitti kiertueesta Kanadassa, Yhdysvalloissa ja useissa Euroopan maissa. Kiertue tunnettiin nimellä Love Live, ja siinä yhtye esitti klassikkoalbuminsa Love kokonaisuudessaan. The Cult on sittemmin julkaissut studioalbumit Choice of Weapon (2012), Hidden City (2016) ja Under the Midnight Sun (2022), joista viimeinen sai laulajan mukaan innoituksensa yhtyeen kokemuksista Suomessa.

Ian Astbury

Vierailuja muiden artistien levyillä

Astbury esiintyy Unkle-yhtyeen kappaleilla ”Burn My Shadow”, ”When Things Explode” ja ”Forever”. Hän myös laulaa kappaleen ”Flame On” Tony Iommin (Black Sabbathin kitaristi) sooloalbumilla Iommi sekä duetoi Deborah Harryn kanssa tämän vuoden 1989 albumilla Def, Dumb and Blonde kappaleessa ”Lovelight”. Vuonna 2010 hän lauloi kappaleen ”Ghost” Slashin sooloalbumilla Slash. Kappaleella soitti myös entinen Guns N’ Roses -kitaristi Izzy Stradlin rytmikitaraa. 1.1.2010 Astbury esiintyi Boris-yhtyeen kanssa esittäen ”The End” -kappaleen Sydneyssä Vivid-festivaalilla. Boris ja Astbury julkaisivat syyskuussa 2010 neljän kappaleen EP:n Southern Lordin ja Daymare Recordsin kautta. EP sisälsi kappaleet ”Teeth and Claws”, ”We are Witches”, ”Rain” (The Cult -cover) ja ”Magickal Child”.

Yksityiselämä

Astbury asuu Los Angelesissa. Vuonna 2012 Astbury meni naimisiin The Black Ryder -yhtyeen laulaja/kitaristi Aimee Nashin kanssa Las Vegasissa.