Oidipuskompleksi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Oidipuskompleksi on Sigmund Freudin psykoanalyyttisen teorian mukaan lapsen psykoseksuaalinen kehitysvaihe, jossa tämä tuntee seksuaalista halua toista sukupuolta olevaan vanhempaansa. Oidipuskompleksi-termillä viitataan yleensä poikaan – sen vastine tyttöjen kohdalla on nimeltään Elektra-kompleksi.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freud esitteli teoriansa vuonna 1899 teoksessaan Unien tulkinta. Nimen teorialleen hän antoi 11 vuotta myöhemmin kreikkalaisen Sofokleen tragedian mukaan, jossa vanhempiensa hylkäämä Oidipus aikuistuttuaan surmaa tietämättään biologisen isänsä ja nai äitinsä. Freudin mukaan kreikkalaisen tarun yhteys hänen omaan teoriaansa tulee siitä, että kuten Oidipuksenkin, myös lapsen vanhempiaan kohtaan tuntema seksuaalinen halu sekä viha ja kateus ovat tiedostamattomia.[1]

Kompleksin synty ja ratkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freudin mukaan oidipuskompleksi kehittyy fallisen psykoseksuaalisen kehitysvaiheen aikana, kun lapsi on 3–5-vuotias. Tällöin poika alkaa tiedostamattaan himoita omaa äitiään. Pian hän kuitenkin huomaa, ettei pysty toteuttamaan halujaan. Kun hän lisäksi huomaa isänsä saavan äidiltä hellyyttä, hän tuntee mustasukkaisuutta ja pitää isäänsä kilpailijanaan äidin seksuaalisesta huomiosta.[1]

Oidipuskompleksista kärsivä poika pyrkii ratkaisemaan ongelmansa sarjalla puolustusmekanismeja. Hän tukahduttaa tunteensa äitiään kohtaan ja korvaa isäänsä kohdistuvat tunteet samastumalla tähän ja nostamalla tämän roolimallikseen. Samalla poika kehittää itselleen yliminän eli persoonallisuuden omantunnon. Yliminä omaksuu vanhempien ja muiden auktoriteettien arvot, joilla lapsi pystyy torjumaan sopimattomat mielitekonsa. Freudin mukaan lapsen on onnistuttava ratkaisemaan konfliktinsa pystyäkseen siirtymään falliselta tasolta seuraavalle tasolle ja muodostamaan terveen aikuisen persoonallisuuden. Muussa tapauksessa hänelle tulee aikuisena ongelmia rakkaudessa ja kilpailussa – hän saattaa fiksoitua äitiinsä ja tuntea syyllisyyttä kilpailusta muiden miesten kanssa.[1]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freudin oidipuskompleksiteoriaa on arvosteltu paljon. On esimerkiksi kiinnitetty huomiota siihen, että koko teoria perustuu yhteen ainoaan tapaustutkimukseen.[1] Turkulaiset tutkijat Markus J. Rantala ja Urszula Marcinkowska väittivät 2010-luvun alussa, että kaikki tuoreet julkaisut, joiden on väitetty tukevan Freudin Oidipus-teoriaa, ovat huijauksia tai koeasetelmaltaan puutteellisia.[2]tarvitaan parempi lähde

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Cynthia Vinney: Oedipus Complex 9.1.2020. ThoughtCo.. Viitattu 11.3.2021.
  2. Marko Hamilo: Tiedettä: Puolijohtava grafeeni ja ontuva Oidipus-teoria Suomen Kuvalehti. 13.7.2011. Viitattu 11.3.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenkielistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Freud, Sigmund 1964: Johdatus psykoanalyysiin. Suomentanut Erkki Puranen. Gummerus, Jyväskylä. [Vorlesungen zur Einführung in die Psychoanalyse, 1917; Neue Folge der Vorlesungen zur Einführung in die Psychoanalyse, 1932.]
  • Freud, Sigmund 1968: Unien tulkinta. Suomentanut Erkki Puranen. Gummerus, Jyväskylä. [Die Traumdeutung, 1900.]
  • Freud, Sigmund 1971: Seksuaaliteoria. Suomentanut Erkki Puranen. Gummerus, Jyväskylä.
  • Tähkä, Veikko 1997: Mielen rakentuminen ja psykoanalyyttinen hoitaminen. WSOY, Helsinki. [Mind and Its Treatment: A Psychoanalytical Approach, 1993.] ISBN 951-0-21974-6

Vieraskielistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Flieger, Jerry Aline: Is Oedipus Online? Siting Freud After Freud. Cambridge (Mass.): The MIT Press, 2005. ISBN 0-262-56207-3.
  • Hopkins, James 2003: Emotion, Evolution and Conflict. — Psychoanalytic Knowledge (toim. Man Cheung Chung & Colin Feltham), s. 132–156. Palgrave Macmillan, Basingstoke. ISBN 0-333-97391-7
  • Jones, Ernest 1949: Hamlet and Oedipus. Viktor Gollancz, London.
  • Rudnytsky, Peter L. 1987: Freud and Oedipus. Columbia University Press, New York. ISBN 0-231-06352-0
  • Simon, Bennett — Blass, Rachel B. 1991: The Development and Vicissitudes of Freud’s Ideas on the Oedipus Complex. — The Cambridge Companion to Freud (toim. Jerome Neu), s. 161–174. Cambridge University Press, Cambridge. ISBN 0-521-37424-3
  • Westermarck, Edvard 1934: Freuds teori on Oedipuskomplexen i sociologisk belysning. Vetenskap och bildning, 45. Bonnier, Stockholm.