Pyhän Birgitan kappeli (Uusikirkko)
Pyhän Birgitan kappeli oli Karjalankannaksella Uudenkirkon pitäjän Kaukjärven kylässä Piritanniemellä sijainnut Pyhälle Birgitalle omistettu keskiaikainen uhrikirkko. Kirkko rakennettiin roomalaiskatolisena aikana, viimeistään 1500-luvun alussa. Kappeli ja sen yhteydessä ollut hautausmaa poistettiin käytöstä vuonna 1781. Kappelia on kutsuttu sen sijaintipaikan mukaan myös Talpolan tai Kaukjärven rukoushuoneeksi.[1][2] Keskiaikainen Viipurin ja Uudenkirkon välinen maantie tunnettiin Pyhän Birgitan tienä, koska se kulki läheltä Pyhän Birgitan kappelia.[3][4]
Birgitan kappeli kansantarinoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansantarinan mukaan Kaukjärven seudulla asunut ja maatiloja omistanut Pyhä Riitta olisi rakennuttanut kappelin. Kappelia pidettiin uhrikirkkona ja kertoman mukaan uhrikirkon luona oli patsaaseen kiinnitetty laatikko, johon uhrattavat rahat laitettiin. Kaikkien maitse tai vesitse kappelin ohi matkustaneiden kerrotaan uhranneen rahaa turvallisen matkan varmistamiseksi. Tarinoiden mukaan kappelin yhteydessä olisi ollut myös luostari, joskaan tästä luostarista ei ole mitään varmaa tietoa. Juhani Rinne on pitänyt mahdollisena että kappeli olisi aluksi ollut Kaukjärven maatilan yksityiskappeli.[1]
Kaukjärven seutu keskiajalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen käskynhaltija Nils Turesson Bielke lahjoitti Kaukjärven alueen vuonna 1362 kirkolliseksi rälssiksi Växjön piispanistuimelle. Tästä syystä Kaukjärven alue mainitaan asiakirjoissa Pyhän Sigfridin prebendana (ruotsiksi Sankt Sigfrids prebende uti Kaukjärvi) ja Kaukjärven talonpoikia kutsuttiin prebendatalonpojiksi tai -lampuodeiksi. Pyhä Sigfrid oli Växjön suojeluspyhimys ja Växjön tuomiokirkkokin oli nimetty Pyhälle Sigfridille. Kaukjärven lahjoittaminen Växjön piispanistuimelle liittyi vaikutusvaltaisen Bielke-suvun ja Växjön piispan Thomas Johanniksen toteutumatta jääneeseen hankkeeseen perustaa Karjalaan hiippakunta. Uskonpuhdistuksen seurauksena Kaukjärven alue joutui kruunulle. Pyhän Birgitan kappelin rakentaminen on siten tapahtunut aikana, jolloin Kaukjärvi kuului Växjön piispanistuimen läänitysmaihin.[5][6] Huomionarvoista on myös se, että Växjön piispa Thomas Johannis ja Nils Turesson Bielke kuuluivat Pyhän Birgitan lähipiiriin.[4]
Vuosina 1556-1560 Kaukjärven tilat kuuluivat kuningas Kustaa Vaasan maaomaisuuteen. Vuonna 1560 Kaukjärven alueeseen eli entiseen Växjön Pyhän Sigfridin prebendaan kuului 59 tilaa.[7] Vielä 1600-luvullakin Kaukjärven prebendatalonpojat muodostivat oman veropiirinsä.[3] Pyhän Sigfridin prebendan yhteyteen muodostui kirkollinen alue, Kaukjärven Pyhän Birgitan kappelikunta. On ilmeistä, että kappelikirkon alainen alue on vaihdellut eri aikoina.[8]
Osana Uudenkirkon kirkkopitäjää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uusikirkko mainitaan asiakirjoissa kirkkopitäjänä ensimmäisen kerran 1445. On mahdollista, että Pyhän Birgitan kirkko Kaukjärvellä oli aluksi kirkkopitäjän pääkirkko. Viimeistään 1500-luvun alussa Uudenkirkon Kirkkojärven rannalle rakennettiin pitäjänkirkko ja Kaukjärven kirkko jäi Uudenkirkon emäseurakunnan alaiseksi kyläkappeliksi.[3]
Osa Kaukjärven alueesta sekä Summan, Huumolan ja Näykin kylät liitettiin Kuolemajärven kappeliseurakuntaan 1700-luvun puolivälissä tapahtuneessa aluejaossa. Näiden kylien asukkaat käyttivät silti edelleen Pyhän Birgitan kappelia ja sen hautausmaata niin kauan kuin ne olivat käytössä.[9]
Kappelin purkaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puinen kappelirakennus sijaitsi Kaukjärven koillisrannalla vielä 1700-luvulla ja siellä pidettiin jumalanpalveluksia kahdesti vuodessa: keskikesällä Johannes Kastajan päivänä ja lokakuussa Birgitan päivänä 7. lokakuuta. Rakennus oli kuitenkin vuosisadan lopulla niin huonossa kunnossa, että jumalanpalvelusten pito siellä kiellettiin vuonna 1781 ja samalla kiellettiin myös hautaukset kappelin hautausmaalle. Kappelirakennus purettiin pian tämän jälkeen. Birgitan kappelin kirkonkassan varat jaettiin tasan Uudenkirkon emäseurakunnan ja Kuolemajärven kappeliseurakunnan kesken. Birgitan kappelin ehtoollisvälineet, kalkki ja öylättilautanen, luovutettiin Kuolemajärven kirkolle.[8] Kertoman mukaan talonpojat ostivat kappelin hirret ja rakensivat hirsistä kappelipaikan läheisyyteen latorakennuksen, joka oli olemassa vielä 1850-luvulla. Muistitiedon mukaan latorakennuksessa olisi ollut pieni ikkuna ja pöytä, jolle oli sijoitettu Raamattu.[1][2]
Arkeologiset tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1900-luvun alussa Kaukjärven rantaan rakennettu Hussin saha sijoittui osittain kappelin hautausmaan päälle ja rakennustöissä kaivettiin esille pääkalloja, luita ja venäläisiä kolikoita. Kolikoiden perusteella otaksuttiin, että paikalla olisi ollut venäläinen sotilashauta. Sahalaitos paloi vuonna 1937 eikä sitä enää rakennettu uudelleen. Ensimmäiset arkeologiset kaivaukset kappelin ja hautausmaan paikalla tehtiin kesällä 2011, jolloin löytyi jälkiä rakennusten kivijaloista.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Juha Ruohonen : Uudenkirkon Kaukjärven Piretanniemen pyhän Birgitan kappeli, SKAS 4/2012, sivut 36-45 (Suomen Keskiajan Arkeologian seura)
- ↑ a b Ensimmäinen kirkko - Kaukjärvi kirkollisena keskuksena, Uusikirkko-Seuran sivut
- ↑ a b c Ester Kähönen: Vanha Äyräpää I. Entisen Äyräpään kihlakunnan historiatoimikunta, Helsinki 1959
- ↑ a b Jarl Gallén: Den heliga Birgitta och Karelen. Mercators Tryckeri, Helsingfors 1966
- ↑ Kauko Pirinen: Karjala ja Växjö. Keskiaikaisen Karjalan hiippakunnan perustamishanke. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran vuosikirja 78. Suomen Kirkkohistoriallinen Seura, Helsinki 1988.
- ↑ Oiva Kojo: Kaukjärven piispallinen prebenda eli Sanct Birgittan kappelikunta. Karjala 30.12.1934.
- ↑ Aarre Läntinen: Kuninkaan perintöä ja omaa. Kameraalihistoriallinen tutkimus Kustaa Vaasan maaomaisuudesta Suomessa vuosina 1531-1560. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 1981
- ↑ a b Oiva Kojo, Aili Valkolahti ym: Kuolemajärvi. Historia, muistelmia ja kuvauksia. Kuolemajärvi-säätiö, Vammala 1957.
- ↑ Oiva Kojo: Kirkko jaoitettiin maahan, sijaan tehtiin saha. Suomen Kuvalehti n:o 15/1935.