Uuras

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Etunimestä Uuras on artikkeli täällä.
Uuras
Высоцк
Vysotsk
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna

Uuras

Koordinaatit: 60°37′33″N, 28°33′55″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Viipurin kunnallispiiri
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Väkiluku (2010) 1 244 (kaupunki)
Aikavyöhyke UTC+3
Postinumero 188909[1]
Suuntanumero(t) +7 81378

Uuras (ven. Высоцк, Vysotsk, ruots. Trångsund) on Venäjän Leningradin alueen Viipurin piirissä sijaitseva satamakaupunki, kaupunkikunta, satama, rautatieasema ja saari. Uuras sijaitsee Viipurinlahden keskiosassa, Viipurin sisääntuloväylän varrella noin 15 km Viipurin kaupungista lounaaseen. [2][3] Uuras on nykyisin tärkeä öljy-, hiili- ja rahtisatama ja rajavartioston tukikohta. Saareen pääsee nykyisin siltaa pitkin autolla, eikä kulkemista saarella ole juurikaan rajoitettu.[4]

Linnoitusrakennelma Uuraassa.
Uuraan kaupunkikunta (punertava maa-alue) Viipurin piirin kartalla
Uuraansaari on suuri saari Viipurinlahden keskiosassa (kuvan keskiosassa oikealla).
Uuras, keskusta 28.12.2015
Uuras, rantaa 28.12.2015

Välittömästi Uuraansaaren luoteispuolella sijaitsee Ravansaari (ven. Малый Высоцкий, Malyi Vysotski), joka on ollut kauan osa satamayhdyskuntaa.

Uuraan kaupungin asukasluku oli vain 1 244 vuoden 2010 väestönlaskussa. Se oli yksi Venäjän vähäväkisimmistä kaupungeista.[5]

Venäjänkielinen nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuraan venäjankielinen nimi oli ruots. Trångsund (ven. kyrill. Тронгзунд), kunnes talvisodan loppuvaiheessa kaatuneen Neuvostoliiton sankarin, konekiväärimies Kuzma Vysotskin mukaan nimettiin Vysotskiksi 1948.[6]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alun karttapiirros Uuraan alueesta, ylhäällä Ravansaari.

Ruotsin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa merkitytti rannikon voudeilla karikkoisen laivaväylän 1559. 1640-luvulla Uuraaseen sijoitettiin varsinainen tullikonttori ja satama alistettiin Viipurin hallintaan. Näihin aikoihin Uuraaseen oli noussut suuria terva- ja puutavaravarastoja. Tärkein tuontiartikkeli oli suola ja Viipurin oli pystyttävä tyydyttämään koko läänin suolantarve.lähde?

Venäjän keisarikunnan ja Suomen suuriruhtinaskunnan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurin alue joutui Venäjän haltuun Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja Uuraansaareen rakennettiin Viipuria suojaava Trångsundin linnoitus.lähde?

Suomen suuriruhtinaskunnassa Uuraansalmen ympäröimät saariyhdyskunnat kasvoivat 1800-luvun puolivälistä voimakkaasti, sillä satamatyöt, muun muassa ruoppaus ja aallonmurtajien rakennus, vaativat paljon työvoimaa. Vilkkaaseen Uuraan satamaan saapui alankomaisia, saksalaisia, virolaisia ja venäläisiä laivoja omien laivojen lisäksi. Laivalaiturista tuli Uuraan asukkaille luonteva kohtauspaikka.

Baltian laivaston suuret linjalaivat saapuivat vuosittain läheiselle Teikarinselälle sotaharjoituksiin ja tarvitsivat muonatäydennystä, ja Uuras oli luonteva paikka sitä tarjoamaan. Juomavesi kuljetettiin aluksi vesijaaloilla. Tapolanlahden rantaan paalutettiin 1 050 metriä pitkä laituri.

Suurimmat Viipuriin saapuvat laivat jäivät matalan veden aikana Uuraaseen, sillä Viipurin satamaväylä oli 6–6,5 kyynärän syvyinen.

Puutavara tuli Uuraaseen 1920-luvulle saakka sellaisenaan, ja siellä se vasta sahattiin Britannian (jalassa 12 tuumaa) tai Ranskan mittoihin (jalassa 13 tuumaa). Katkaistu tavara leimattiin Britanniaan menevissä punavärillä, Ranskaan menevissä mustalla. Sekundalaatu merkittiin sinisellä. Myöhemmin sahat alkoivat toimittaa valmiiksi mitattua puutavaraa.lähde?

Itsenäisen Suomen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1926 Uuraaseen rakennettiin haararata Viipurin–Koiviston rautatieltä.

Vuoden 1930 väestönlaskennassa Uuraassa oli 5 624 asukasta, joista 5 526 oli suomenkielisiä, 62 ruotsinkielisiä ja 36 muunkielisiä.[7] Uuras ja sen lähisaaret liitettiin Johanneksen kunnasta Viipurin kaupunkiin vuonna 1932. Uuras oli Viipurin kaupunkiin kuulunut ulkosatama, joka sijaitsi eksklaavina erillään kaupungin muusta alueesta.[8]

Uuras oli luovutettava Neuvostoliitolle talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940. Jatkosodassa Suomen asevoimat valtasivat Uuraan 1941, mutta joutuivat vetäytymään puna-armeijan suorittamassa Viipurin-Petroskoin operaatiossa 1944.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ленинградская область - ПОЧТОВЫЕ ИНДЕКСЫ
  2. Ленинградская область. Санкт-Петербург. Большой автодорожный и справочный Атлас. Масштас 1:160 000, 1:240 000, 1: 90 000. ООО "Дискус Медиа", Санкт-Петербург, 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
  3. Ленинградская область. Районные центры. Атлас для водителей. Масштас 1:120 000, районные центры 1: 18 000. Выпуск 13 (2011-1). Санкт-Петербург, Издательство ЗАО "Карта" Лтд. ISBN 978-5-900006-99-4. (venäjäksi)
  4. Tatudo: Uuras löytöretkeilykokeiluna
  5. Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Предварительные итоги: всероссийской переписи населения 2010 года. Статистический сборник (pdf) (Alustavat tulokset: Koko Venäjän kattavan väestönlaskenta 2010. Tilastollinen yhteenveto) ISBN 978-5-902339-98-4. 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 14.2.2012. (venäjäksi)
  6. Kuzma Dmitrijevitš Vysotsk
  7. Viipurin väestölaskenta marraskuun 27 p. 1930: Taululiitteitä (PDF) (sivut 26–27) Suomen virallinen tilasto 6: Väestötilastoa 71:3. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 8.11.2014.
  8. Iltanen, Jussi: Viipurin karttakirja 1939, s. 7. Genimap, 2006. ISBN 951-593-009-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]