Neuvostoliiton sankari

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Neuvostoliiton sankarille myönnetty kultainen tähti -mitali, kääntöpuolella painettuna numero

Neuvostoliiton sankari (ven. Герой Советского Союза, Geroi Sovetskogo Sojuza) oli korkein mahdollinen Neuvostoliiton kansalaiselle myöntämä kunnianimi. Sen kunniamerkkinä oli mitali, jossa kultainen tähti varustettuna punaisella nauhalla. Neuvostoliiton sankareille luovutettiin myös Leninin kunniamerkki.[1]

Arvonimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset Neuvostoliiton sankarit

Neuvostoliiton keskushallinto perusti arvonimen 1934. Olemassaolonsa aikana arvonimi annettiin yhteensä 12 500 hengelle, joista suurin osa oli toisen maailmansodan tai kuten Neuvostoliitossa sanottiin ja Venäjällä sanotaan sodasta 22. kesäkuuta 1941 alkaen, Suuren isänmaallisen sodan sankareita: 11 635 sankaria, sekä 101 kaksi ja kolme kolme kertaa arvonimellä palkittua henkilöä. Arvonimi voitiin myöntää postuumisti kuoleman jälkeen, kuten esimerkiksi Aleksandr Matrosoville, joka peitti vihollisen konekiväärin tulituksen omalla ruumiillaan ja Timur Frunzelle, joka kuoli ilmataistelussa suurta ylivoimaa vastaan.[2]

Ensimmäiset mitalit saivat pilotit Anatoli Ljapidevski, Sigizmund Levanevski, Vasili Molokov, Mavriki Slepnjov, Nikolai Kamanin, Ivan Doronin ja Mihail Vodopjanov, jotka osallistuivat Jäämerellä uponneen jäänmurtaja Tšeljuskinin miehistön etsintä- ja pelastusoperaatioon helmikuussa 1934.

Talvisodan taistelutoimista Neuvostoliiton sankariksi nimitettiin 417 sotilasta.[1]

Kunnianimi myönnettiin 101 henkilölle kaksi kertaa. Näiden henkilöiden kunniaksi pystytettiin pronssinen rintakuvapatsas muistokirjoituksella.

Neuvostoliittolaiset lentäjät Aleksandr Pokryškin ja Ivan Kožedub saivat palkinnon kolmesti. Heidän kunniakseen oli tarkoitus pystyttää patsaat palatsin yhteyteen, jota ei koskaan kuitenkaan rakennettu. Myös Semjon Budjonnyille myönnettiin palkinto kolmesti.

Georgi Žukov ja Leonid Brežnev saivat palkinnon neljä kertaa.

Arvonimi myönnettiin myös kahdelletoista sankarikaupungille ja Brestin linnoitukselle toisen maailmansodan aikaisen sankarillisuuden kunniaksi.

Arvonimi alkoi menettää arvostustaan 1970-luvulla. Monille poliittisille ja sotilaallisille johtajille myönnettiin syntymäpäivälahjoiksi mitaleja, vaikkeivät he koskaan elämänsä aikana tehneet minkäänlaisia urhoollisuutta vaativia tekoja isänmaansa hyväksi. Neuvostoliiton korkein neuvosto päätti 1988, ettei kunniamitalia voida myöntää ihmiselle kuin kerran elämänsä aikana.

Neuvostoliiton hajottua palkinnon perinnettä jatkavat Venäjällä Venäjän federaation sankari, Ukrainassa Ukrainan sankari ja Valko-Venäjällä Valko-Venäjän sankari -kunniamerkit.

Sankarikaupunkien tunnus- ja muistomerkistöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filateliassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Antero Uitto ja Carl-Fredrik GeustMannerheim-linja — talvisodan legenda, s. 216. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-7042-1.
  2. Frunze, Timur Mikhailovich ww2awards.com. Viitattu 4.6.2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]