Aleksandr Pokryškin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alexander Pokryškin
Alexander Pokryškin
Alexander Pokryškin
Henkilötiedot
Syntynyt19. maaliskuuta 1913
Venäjä Novosibirsk, Venäjä
Kuollut13. marraskuuta 1985 (72 vuotta)
Kansalaisuus Neuvostoliitto
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Neuvostoliitto
Palvelusvuodet 1932–1972
Taistelut ja sodat Suuri isänmaallinen sota
Sotilasarvo

Aleksandr Ivanovitš Pokryškin (ven. Александр Иванович Покрышкин, 19. maaliskuuta 1913 (J: 6. maaliskuuta)13. marraskuuta 1985[1]) oli neuvostoliittolainen toisen maailmansodan hävittäjä-ässä, joka oli sekä Neuvostoliiton että liittoutuneiden toiseksi paras hävittäjälentäjä.

Pokryškin kasvoi nopeasti sodassa Saksan Werner Möldersin kaltaiseksi lentotaisteluopin muokkaajaksi. Hän edisti toiminnallaan Neuvostoliiton ilmavoimien siirtymistä yksipuolisesta kaartotaistelutaktiikasta pystyliikkeisiin perustuvaan taistelemiseen, joka perustui nopeus- ja korkeusedun hyväksikäyttöön ja mahdollisuuksien mukaan yllätykseen. Pokryškin käytti eräänlaista pikakirjoitusta selostaessaan kehittämäänsä uutta taistelutaktiikkaa lentäjätovereilleen. Taktiikkansa perusteet hän tiivisti muotoon vysota-skorost-manevr-ogon- korkeus-nopeus-liike-tulitus.[2]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pokryškin syntyi Novosibirskissä työläisperheeseen. Hän oli jo pienenä kiinnostunut tekniikasta ja 12-vuotiaana hän päätti etsiä keinon päästä lentäjäksi. Vuonna 1928 hänen seitsemänvuotinen peruskoulukäyntinsä päättyi. Hänet ohjattiin työharjoitteluun rakennustyöläiseksi, jonka jälkeen hän siirtyi tekniseen opistoon opiskelemaan. Tämä kurssi oli 1,5 vuoden pituinen ja sen jälkeen hänestä tuli metallityöläinen paikalliseen tehtaaseen.

Ilmailumekaanikoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pokryškin pyrki vapaaehtoisena asepalvelukseen ja pääsi ilmailukoulun mekaanikkokoulutukseen. Valmistuttuaan hän pyrki uran aikana useita kertoja uudelleen lentokoulutukseen. Hänen esimiehensä pyrkivät pitämään hyvän mekaanikon omassa käytössään estäen siirtymisen lentokoulutukseen. Vuonna 1934 hän yleni 74. jalkaväkidivisioonan päämekaanikoksi, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 1938.

Sotilaslentäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päämekaanikkoaikanaan hän kävi siviililentokurssin 17 päivässa, mikä teki hänestä pääsykelpoisen asevoimien lentokouluun. Hän valmistui kurssinsa parhaana vuonna 1939 ja yleni yliluutnanttiksi. SaksanSaksan hyökätessä Neuvostoliittoon Pokryškin palveli Moldoviassa. Konetyyppinä oli Mikojan-Gurevitš MiG-3.

Sodan ensimmäisenä päivänä Pokryshkin ampui alas oman kevyen Sukhoi Su-2 -pommittajan. Lentäjille ei oltu kerrottu uudesta palvelukseen otetusta tyypistä eikä hän näin tunnistanut sitä. Ensimmäisen ilmavoittonsa hän saavutti sodan toisena päivänä Messerschmitt Bf 109:sta.

3. heinäkuuta 1941 hänet ammuttiin alas vihollisen puolella ja luultiin, että hän kuoli koneensa alassyöksyssä. Hän palasi palvelukseen saaden lisää ilmavoittoja. Lentäessään edelleen MiG-3:lla Pokryškin nimettiin Neuvostoliiton sankariksi. Tämä arvo yritettiin peruuttaa muiden saatujen tunnustusten ohella kesällä 1943 kun esimiehensä Zajevin aiheutti hänelle poliittisia hankaluuksia.[3]

Pääosan ilmavoitoistaan Pokryškin saavutti Bell P-39 Airacobralla. Hän taisteli ässä Grigori Retškalovin kanssa samassa yksikössä. Krimillä yksikkönsä taisteli Saksan eliittiyksiköitä (JG 51 ’Mölders’, JG 52 ja JG 3 ’Udet’) vastaan. Ilmataistelut olivat valtavia käsittäen jopa 200 hävittäjälentokonetta yhdessä taistelussa. 29. huhtikuuta 1943 Pokryškin ampui alas viisi konetta yhdessä taistelussa.

Saman vuoden kesällä Pokryshkin esitteli kehittelemänsä taktiikan joka tuli tunnetuksi nimellä Kubanin portaat. Siinä muodostelma jaettiin korkeussuunnassa kolmeen osastoon joista alin oli iskulentue toisen suojatessa ja viimeisen toimiessa vielä lakisuojana. Hän kiteytti oppinsa sanoihin korkeus-nopeus-liike-tulitus. Taktiikkaa käytettiin vielä Pohjois-Vietnamin ilmavoimissa.[4] Pokryškin toi Neuvostoliiton hävittäjävoimiin myös ns. vapaan metsästyksen, mikä antoi lentäjille mahdollisuuden aloitteeseen ja käyttää ominaisuuksia hyväksi olematta sidottuna esimerkiksi saatettavien pommikoneiden läheisyyteen. Pokryškin korosti silti lentokurin ja yhteistyön merkitystä ja piti tärkeänä taisteluparin siipikoneen pysymistä asemassaan.

Tästä syystä hän toukokuussa 1944 erotti toisen kuuluisan ässän Grigori Retškalovin rykmentinkomentajan tehtävistä, johon hänet oli ylennetty Pokryškinin seuraajana. Hän katsoi että tämä oli menettänyt kokonaisuuden hallinnan erään yksikölle tuhoisan ilmataistelun jälkeen. Aiemmin lentäjä oli saanut surmansa mekaanikon huolimattomuuden vuoksi. Retškalov myös tunnetusti rikkoi lentokuria pyrkiessään saamaan lisää ilmavoittoja mikä vaaransi toiset.

Helmikuussa 1944 Pokryškinia alettiin suojella sotasankarina ja hänelle tarjottiin toimistotyötä, mistä hän kieltäytyi. Kesäkuussa 1944 hän yleni everstiksi.

19. elokuuta 1944 hän oli lentänyt 550 sotalentoa ja saanut 53 vahvistettua voittoa. Kaikkiaan hän sai 65 ilmavoittoa, joista vain kaksi tuli kahtena viimeisenä sotavuotena.

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pokryškin yleni sodan jälkeen kenraaliksi. Länsimaissa on esitetty arveluita, että Neuvostoliiton johtavista ässistä osa otti osaa Korean sotaan, mutta nämä arvelut ovat voineet olla osa kylmän sodan propagandaa. Pokryškinin elämäntavat muuttuivat sodan jälkeen. Ylenmääräinen juhlinta ja kestitys toivat alkoholiongelman ja terveytensä alkoi horjua. Hän kuoli 13. marraskuuta 1985 72-vuotiaana.

Pokryskinin muistelmat ilmestyivät suomeksi jo vuonna 1945 nimellä Hävittäjän siivet. Kirja on lyhyt ja pamflettimainen, tyypillinen sodan voittaneen osapuolen kunnianosoitus sotasankarilleen.

Voitot toisessa maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteensä: 88

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.warheroes.ru/hero/hero.asp?Hero_id=402
  2. Mellinger & Stanaway, 2002: s.62
  3. Mellinger & Stanaway: s. 61–62
  4. George Mellinger ja John Stanaway - Bell P-39 ässät Osprey/Koala kustannus 2002

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]