Äyräpää

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuosina 1926–1948 olemassa ollutta Suomen kuntaa. Muista merkityksistä katso Äyräpää (täsmennyssivu).
Äyräpää
Lakkautettu kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
Äyräpää location map.PNG

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta Viipurin kihlakunta
Hallinnollinen keskus Pölläkkälä
Perustettu 1926 Muolaasta ja Vuokselasta
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 205,70 km²  [1]
(12.3.1940)
– maa 186,60 km²
– sisävesi 19,10 km²
Väkiluku 6 113  [2]
(31.12.1939)
väestötiheys 32,8 as./km²
Äyräpään perinnevaakuna.
Kunnan vanha rajapyykki Vuoksen pohjoisrannalla rantatien varrella lähellä Vuosalmea.

Äyräpää on entinen Suomen kunta Etelä-Karjalassa Karjalankannaksella Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Pinta-ala oli 186,6 km² ja asukkaita 6 113 (1939). Äyräpään kirkonkylä on nimeltään Pölläkkälä (ven. Барышево, Baryševo). Äyräpäässä oli neljä tehdasta, joista merkittävimmät ovat Hackmann & Co:n Pölläkkälän saha ja A. Ahlström Oy:n Suursaaren saha.

Äyräpäässä käytiin kiivaita taisteluita sekä talvisodassa vuonna 1940 että jatkosodassa kesällä 1944 (ns. Äyräpään-Vuosalmen taistelut). Arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema, vuonna 1934 valmistunut kirkko tuhoutui talvisodan aikana maaliskuussa 1940. Neuvostojoukot räjäyttivät sen rauniot jatkosodan jälkeen.

Äyräpään väestöä sijoitettiin jatkosodan jälkeen Kanta- ja Päijät-Hämeen alueelle Hollolan, Koski Hl:n, Lahden, Lammin ja Nastolan kuntiin.[3]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukila, Mälkölä, Paakkola, Pölläkkälä, Rahkola, Vuosalmi [4]

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 9 koulupiiriin.[5]

Äyrämöiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äyräpää on ikivanha asutuskeskus. Se mainitaan Äyräpään (Ägräpään) pogostana eli kihlakuntana jo Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa vuonna 1323. Äyräpään kanta-asukkaita sanotaan äyrämöisiksi (äkrämöisiksi). Äyrämöiset pysyttelivät Länsi-Kannaksella ja myöhemmin myös Inkerinmaalla pitkään omana heimonaan, jolla oli oma murteensa, pukunsa ja tapansa eikä esimerkiksi avioliittoja muunheimoisten kanssa juuri solmittu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  2. Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  3. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.
  4. Kylät Äyräpään Pitäjäseura ry. Viitattu 3.3.2008.
  5. Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Venäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.