Vahriselkä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vahriselkä
Синя́вино, Sinjavino

Vahriselkä

Koordinaatit: 59°54′28″N, 31°4′25″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Kirovskin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunkimainen taajama
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Väkiluku (2011) 3 800











Yksi Vahriselän sotamuistomerkeistä.

Vahriselkä[1] (ven. Синя́вино, Sinjavino) on kaupunkimainen taajama ja kaupunkikunta Leningradin alueen Kirovskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee lähellä Pietarin ja Murmanskin välistä M18-valtatietä 45 kilometriä Pietarista kaakkoon.[2] Asukkaita on 3 800 henkeä (vuonna 2011)[3].

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vahriselän kunnan pinta-ala on 494,9 neliökilometriä. Se rajoittuu idässä Kirovskin piirin Priladožskin, etelässä Kirovskin ja lännessä Pähkinälinnan kuntiin sekä pohjoisessa Laatokkaan. Pinta-alasta 78,4 % on vesialuetta, 12,5 % metsää ja 6,0 % maatalousmaata.[4] Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, sora, savi, turve ja kalkkikivi[5].

Asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan ainoa asutuskeskus on virallisesti Vahriselän kaupunkimainen taajama. Todellisuudessa se käsittää myös toisen taajaman, josta aiotaan muodostaa Vahriselän kylä.[6] Alueella sijaitsee myös useita huvila- ja puutarha-alueita, joissa on yhteensä 15 000 palstaa[7].

Kunnan todellinen asukasmäärä on virallista huomattavasti korkeampi, arviolta 10 800 henkeä. Kesäaikaan väkiluku kohoaa 33 800 henkeen.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vahriselän (ven. aiemmin Vagriselka) kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Nykyisen venäläisen nimensä se sai Senjavinin veljeksistä, joille Pietari I lahjoitti seudun maat venäläisten talonpoikien asuttamista varten[9]. Vuonna 1862 kylässä oli 73 taloa ja 536 asukasta, koulu ja tsasouna[10].

1920-luvulla kylän lähettyvillä alettiin nostaa turvetta, ja vuonna 1930 turvetuotannon työlaisasutukset yhdistettiin Namkun piiriin kuuluneeksi Vahriselän kaupunkimaiseksi taajamaksi[11]. Vuonna 1935 siellä oli 13 500 asukasta[12]. Kapearaiteinen rautatie liitti työmaat Vahriselän, Nevdubstroin ja Pähkinälinnan rautatieasemiin[13].

Toisen maailmansodan aikana seudulla käytiin ankaria taisteluita, joissa Vahriselän kylä ja työläisasutukset tuhoutuivat täydellisesti. Sodan jälkeen entisten 1. ja 2. asutuksen välille syntyi Vahriselkä-1 ja 8. asutuksen paikalle Vahriselkä-2.[11] Taajamat sijaitsevat melko kaukana samannimisestä entisestä kylästä.

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murmanskin valtatien lisäksi kunnan alueella kulkee maantie N-141 sekä Pähkinälinnan ja Nasian välinen paikallistie. Taajamasta on linja-autoyhteys Pietariin Ulitsa Dybenkon metroasemalle.[14]

Vahriselässä toimii kaksi suurta elintarvikealan tuotantolaitosta: Severnajan suurkanala ja Pit-Produktin makkaratehdas. Lisäksi on yksi maatalousyritys.[15] Suuri osa asukkaista käy töissä tai opiskelemassa Pietarissa[16].

Palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, lasten taidekoulu, kaksi kulttuuritaloa ja kirjastoa, poliklinikka, yleinen sauna ja joukko kauppoja[17].

Nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seudun kulttuuriperintökohteita ovat Vahriselän taistelupaikat muistomerkkeineen sekä neuvostosotilaiden hautapaikkoineen[18]. Muita nähtävyyksiä ovat 1700- ja 1800-luvuilla rakennetut Laatokan kanavat[19]. Matkailupalveluihin kuuluu pieni hotelli[20].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 15.4.2012.
  2. Projekt, s. 26.
  3. Projekt, s. 8.
  4. Projekt, s. 28–33.
  5. Projekt, s. 72.
  6. Projekt, s. 8, 11.
  7. Projekt, s. 26.
  8. Projekt, s. 87.
  9. Generalnyi plan, s. 26
  10. Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda. XXXVI: Sanktpeterburgskaja gubernija, s. 191. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet Ministerstva vnutrennih del, 1864.
  11. a b Kultura Leningradskoi oblasti: Sinjavino enclo.lenobl.ru. Viitattu 15.4.2012. (venäjäksi)
  12. Administrativno-ekonomitšeski spravotšnik po raionam Leningradskoi oblasti, s. 21. Leningrad: Izdatelstvo Leningradskogo oblispolkoma i Lensoveta, 1936.
  13. Projekt, s. 27.
  14. Projekt, s. 178–180.
  15. Projekt, s. 84.
  16. Projekt, s. 87.
  17. Projekt, s. 117–128.
  18. Projekt, s. 70–72.
  19. Projekt, s. 74–76.
  20. Projekt, s. 79.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]