Siirry sisältöön

Pietarin metro

Wikipediasta
Pietarin metro
Петербургский метрополитен
Sijainti Pietari, Venäjä
Avattu 15. marraskuuta 1955
Pituus 131 km
Asemia 75
Linjoja 6
Raideleveys 1 520 mm
Sähköistys virtakisko, 825 V DC
Matkoja päivässä 3,43 miljoonaa

Pietarin metro (ven. Петербургский метрополитен, Peterburgski metropoliten) on Pietarin maanalainen metrojärjestelmä. Alueen pehmeän savisen maaperän vuoksi se on yksi maailman syvimmällä kulkevista metroista. Syvin asema on Admiralteiskaja (ven. Адмиралте́йская), joka on 86 metriä katutason alapuolella.[1] Metroverkosto koostuu kuudesta linjasta ja 75 asemasta. Heinäkuuhun 1992 saakka järjestelmän nimi oli Leningradin Leninin kunniamerkillä palkittu Leninin mukaan nimetty metro (ven. Ленинградский ордена Ленина метрополитен имени Ленина, Leningradski ordena Lenina metropoliten imeni Lenina).

Nykyisin Pietarin metroasemilla asemien nimet ovat näkyvillä myös latinalaisin aakkosin romanisoituina, mikä helpottaa turistien liikkumista kaupungilla.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pietarin metron kartta.

Suunnitelmia metron rakentamiseksi Pietariin oli jo vuonna 1899, mutta maanalainen rakentaminen osoittautui kaupungissa vaikeaksi Nevan suiston soisen maaperän sekä maanalaisten jokien ja onkaloiden vuoksi. Myös sodat ja vallankumoukset hidastivat metron rakentamista. Moskovan metron avaamisen jälkeen vuonna 1935 metro haluttiin pikaisesti myös Leningradiin.

Nykyisen metrojärjestelmän historia alkoi vuonna 1940, jolloin aloitettiin ensimmäisen linjan rakennustyöt. Se yhdisti kaikki tärkeimmät rautatieasemat ja avattiin juhlallisesti 15. marraskuuta 1955. Pääteasemat olivat tuolloin Avtovo (Автово, suom. Autuansaari) ja Ploštšad Vosstanija (Площадь Восстания). Ensimmäiset asemat ovat edelleen metrojärjestelmän koristeellisimpia ja kauneimpia. Seuraavina vuosina järjestelmää laajennettiin moneen otteeseen, ja se paisui Neuvostoliiton toiseksi suurimmaksi. 1950–70-luvuilla ensimmäistä linjaa pidennettiin: pääteasemaksi tuli 1958 Ploštšad Lenina (Площадь Ленина), 1966 Datšnoje (Дачное, suom. Taasnoi), 1975 Lesnaja (Лесная) ja Akademitšeskaja (Академическая), 1977 toisessa päässä Prospekt Veteranov (Проспект Ветеранов) ja lopulta 1978 Devjatkino (Девяткино, suom. Miina).

Vuonna 1961 avattiin toinen linja Teknilliseltä korkeakoululta (Технологический институт, Tehnologitšeski institut; vaihtomahdollisuus linjalle 1 Park Pobedyyn (Парк Победы). Myös tätä linjaa jatkettiin seuraavina vuosina: 1963 Petrogradskajalle (Петроградская), 1969 Moskovskajalle (Московская) ja 1972 Kuptšinoon (Купчино, suom. Kupsila). Vuonna 1967 avattiin kolmas, 1985 neljäs, 2008 viides ja 2025 kuudes linja.

Vuonna 2017 metrossa tehtiin pommi-isku, jossa kuoli 14 ihmistä ja useita loukkaantui.

Ominaispiirteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirovski zavodin (Кировский завод) metroasema
Avtovon (Автово) metroaseman maanalainen laituri
Ploštšad Mužestva (Площадь Мужества) on esimerkki yksiholvisesta asematyypistä.
Useimmilla metroasemilla on maanpäällinen paviljonki, joka toimii sisäänkäyntinä ja lipunmyyntipisteenä. Kuvassa Narvskajan asema.
Valokuvaus oli kielletty metrossa. Kuvassa 100 ruplan virhemaksukuitti kuvauskiellon rikkomisesta.

Pietarin metrolla on piirteitä, jotka erottavat sen muista entisen Neuvostoliiton metrojärjestelmistä. Kaupunkien ruuhkaisissa keskustoissa on tapana rakentaa tunnelit syvälle maan sisään ei ainoastaan rakenteellisista syistä, vaan myös koska asemat toimivat samalla väestönsuojina (monilla asemilla on pomminkestävät ovet ja suljetut ilmastointijärjestelmät). Muissa kaupungeissa metrotunnelit kohoavat kaupungin laita-alueita lähestyttäessä ylemmäksi, joskus jopa maan pinnalle asti, mutta Pietarissa geologiset olosuhteet Nevan suistossa pakottivat rakentamaan tunnelit hyvin syvälle jopa keskustan ulkopuolella. Pietarin metron 63 asemasta 55 on rakennettu syvälle.

Pietarin metron arkkitehtuuri ja suunnittelu kuvastavat metron rakentamisen aikana vaihtuneita olosuhteita politiikassa, taiteessa ja teknologiassa. Ensimmäiset 13 asemaa edustavat ns. pyloni-asematyyppiä (Kirovski zavod), jossa raiteet ovat omissa tunneleissaan sivuilla ja keskellä kulkee laiturina toimiva päälaiva, jota kannattelevat massiiviset nelikulmaiset pylonit. 14 asemaa edustaa suosittua pylväs-tyyppiä (Avtovo).

Vanhimmat asemat on rakennettu stalinistisen arkkitehtuurin mukaisesti hyvin koristeellisiksi, mutta jo vuodesta 1958 alkaen Nikita Hruštšovin aikana muotokielestä karsittiin kaikki ylimääräinen. Samaan aikaan kehitettiin uusi suljettu asematyyppi (tunnetaan myös nimellä horisontaalinen hissi) (Majakovskaja), jossa laitureilla on ovet sulkemassa pääsyn raiteille, jos juna ei ole asemalla. Tätä tyyppiä rakennettiin kaikkiaan kymmenen asemaa, mutta rakenne osoittautui vika-alttiiksi eikä saavuttanut käyttäjien suosiota, joten vuoden 1972 jälkeen tyypin asemia ei enää rakennettu. Suljettuja asemia ei rakennettu muualle Neuvostoliittoon.

1970-luvun puolivälissä leningradilaiset insinöörit kehittivät uuden yksiholvisen asematyypin (Ploštšad Mužestva), joka levisi muuallekin Neuvostoliiton alueella. Järjestelmä tunnetaan nimellä leningradski odnosvod. Yksiholvisista asemista tuli kaikkein yleisin tyyppi, ja niitä on rakennettu Pietariin 16 kappaletta.

Turvallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietarin metro on yleisilmeeltään siisti niin asemien kuin junienkin osalta. Laitureilla on valvontakameroiden lisäksi vartijoita, jotka huolehtivat metron turvallisuudesta ja ehkäisevät järjestyshäiriöitä. Taskuvarkauksien varalta erityisesti turistin on varottava levittelemästä rahojaan ja matkatavaroitaan metrossa.

Matkan voi maksaa rahakkeella (ven. жетон, žeton) tai elektronisella kortilla. Koska maksu vaaditaan jo ylhäällä ennen metrotunneliin laskeutumista, on liputta matkustaminen liki mahdotonta. Valokuvaaminen on metrossa rajoitettu metron käyttäjän säännössä (Правила пользования пункт 9.17.), joka tarkoittaa sitä, että kuvaaminen on kaikilta osin sallittua mikäli ei käytä salamaa, eli salaman käyttö on kielletty. Ennen vuotta 2010 oli kuvaaminen kokonaan kielletty. Mikäli aseman vartija sattui näkemään valokuvaksen, rapsahti 100 ruplan sakko.

Keskustan suurimmilla asemilla asemalaiturin ja kiskojen välissä on laituriovet, jotka aukeavat automaattisesti vasta kun juna on saapunut asemalle. Näin vältetään kiskoille putoamisesta johtuvat onnettomuudet. Ruuhka-ajat ovat aamulla kello 8–10 ja illalla kello 16–19.

Laajennushankkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2025 alkaen suunnitelmissa on laajentaa useita linjoja ja rakentaa yksi uusi varikko.[2] Suunnitelmana on avata 16 uutta asemaa vuosina 2025–2035, joista 10 avataan vuosina 2025–2030.[3]

Pravoberežnajan linjaa jatketaan Lahtaan ja Juntolovoon.[4]

Tulevaisuudessa on tarkoitus rakentaa kolme uutta linjaa: Krasnoselsko-Kalininskaja, Admiralteisko-Ohtinskaja ja Koltsevaja. Krasnoselsko-Kalininskaja-linjan kuusi ensimmäistä asemaa ovat jo rakenteilla, ja sen kaksi ensimmäistä asemaa avataan vuonna 2026.[5] Admiralteisko-Ohtinskaja- ja Koltsevaja-linjojen odotetaan avautuvan 2030-luvun jälkeen.[6]

Nevan–Vasilinsaaren linjan laajennus Begovajasta Bogatyrskajaan ja Kamenkaan on rakenteilla, ja se on tarkoitus avata vuonna 2030.[7]

Linjat ja asemat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Pietarin metron asemista
Nimi Avattu Pituus Asemia
Kirovin–Viipurin linja (ven. Кировско-Выборгская) 1955 29,7 km 19
Moskovan–Petrogradin linja (ven. Московско-Петроградская) 1961 30,1 km 18
Nevan–Vasilinsaaren linja (ven. Невско-Василеостровская) 1967 28,8 km 12
Pravoberežnajan linja (ven. Правобережная) 1985 16 km 9
Frunzen–Primorjen linja (ven. Фрунзенско-Приморская) 2008 26,2 km 15
Krasnoselsko–Kalininskajan linja (ven. Красносе́льско-Кали́нинская) 2025 1,4 km 2
Yhteensä: 131 km 75


Linja 1 Linja 2 Linja 3 Linja 4 Linja 5 Linja 6
Kirovin–Viipurin linja Moskovan–Petrogradin linja Nevan–Vasilinsaaren linja Pravoberežnajan linja Frunzen–Primorjen linja Krasnoselsko-Kalininskajan linja

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Строительство станции «Адмиралтейская» Pietarin metro. Viitattu 5.6.2024. (venäjäksi)
  2. ↑ laajennus metro.spb.ru.
  3. ↑ New development strategy: St. Petersburg plans to expand the metro by 16 stations RuNews24.ru. 6.8.2025. Viitattu 29.9.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Две новых станции метро обрели место на карте porebrik.media. Arkistoitu 11.8.2022. Viitattu 29.9.2025. (venäjäksi)
  5. ↑ UrbanRail.Net > St. Petersburg Metro - Projects websites.umich.edu. Viitattu 29.9.2025.
  6. ↑ SUBTERRA MUSEUM | Метро Санкт-Петербурга. Адмиралтейско-Охтинская линия subterramuseum.com. Viitattu 29.9.2025.
  7. ↑ Зеленая линия на полпути. Как строят первое новое метро в Петербурге ФОНТАНКА.ру. 28.5.2025. Viitattu 29.9.2025. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pietarin metro.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pietarin_metro&oldid=23814198”