Venäläisen taiteen museo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Venäläisen taiteen museon päärakennus, entinen Mihailovskin palatsi.
Venäläisen taiteen museon päärakennuksen portaikko.

Venäläisen taiteen museo tai Venäläinen museo (ven. Государственный Русский музей, Gosudarstvennyi Russki muzei, "Valtiollinen venäläinen museo") on maailman laajin venäläisen taiteen museo. Se toimii neljässä eri rakennuksessa Pietarin keskustassa.

Museo perustettiin huhtikuussa 1895 Nikolai II:n käskystä taiteen, kulttuurin ja historian museoksi ja avattiin maaliskuussa 1898 nimellä Keisari Aleksanteri III:n venäläinen museo (Русский Музей Императора Александра III). Museon kokoelma koostui alkuvaiheessa Eremitaašin ja muiden palatsien tauluista. Vuonna 1902 museossa avattiin etnografinen osasto.

Museon empiretyylinen päärakennus, entinen Mihailovskin palatsi, joka oli alun perin suuriruhtinas Mihail Pavlovitšin yksityisasunto, rakennettiin vuosina 1819-1825 arkkitehti Carlo Rossin piirustusten mukaan. Se sijaitsee Pietarin kaupungin pääkadun Nevski prospektin tuntumassa Taiteiden aukiolla. Museon edustan puistossa seisoo Aleksandr Puškinin patsas (Mihail Anikušin, 1957).

Benoisin ja Rossin siipirakennusten lisäksi museolla on käytössään barokkityylinen Stroganovin palatsi Nevskin alkupäässä sekä uusklassista tyyliä edustavat Marmoripalatsi Nevan rannalla ja Insinöörilinna Mars-kentän kaakkoispuolella. Museon piiriin kuuluvat myös viheraluekokonaisuudet Mihailovskin puisto, Kesäpuisto ja Pietari Suuren Kesäpalatsi.[1]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisen taiteen museon kokoelmiin kuuluu noin 400 000 teosta, ja se kattaa venäläisen taiteen historian 900-luvulta meidän päiviimme. Kokoelmissa on Andrei Rubljovin ikonitaidetta, Ivan Aivazovskin merimaisemia, Isaak Levitanin maisemamaalauksia sekä Ilja Repinin, Vasili Perovin ja Mihail Vrubelin teoksia. Museo on erityisen tunnettu venäläisen avantgarde-taiteen kokoelmastaan.[2] Uransa loppuvaiheessa Kazimir Malevitš työskenteli Venäläisen museon kokeellisessa laboratoriossa, jonka johtajaksi hänet nimitettiin vuonna 1932.[3]

Museon nykytaiteen osasto avattiin 1980-luvun lopulla. Osasto kerää ja esittää uusia ja ei-perinteisiä taidemuotoja, kuten installaatioita, objekteja, videotaidetta, valokuvausta ja valokuvaukseen perustuvaa taidetta.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Museon viralliset sivut. Viitattu 22.10.2008.
  2. Ars Fennica. Viitattu 20.10.2008.
  3. Karttunen, Ilkka (toim), Kazimir Malevitsh, henkisyys ja muoto. Emma — Espoon modernin taiteen museo, Espoo, Palace Editions, 2006 s. 147.
  4. Modern Art, Collections, The Russian Museum. Viitattu 21.10.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]