Siirry sisältöön

Strelna

Wikipediasta
6 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 18. toukokuuta 2025.
Strelna
Стрельна
Strelnan palatsialue, etualalla kanavan päässä Konstantinin palatsi
Strelnan palatsialue, etualalla kanavan päässä Konstantinin palatsi
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna
Strelna Pietarin kartalla
Strelna Pietarin kartalla
Valtio Venäjä
Subjekti Pietari
Hallintopiiri Pietarhovi
Väkiluku (2025) 14 651









Strelna[1] (ven. Стре́льна; aikaisemmin suomeksi myös Nuolijoki[2]) on Pietariin kuuluva taajama Venäjällä.

Se sijaitsee Nuolijoen suulla Suomenlahden etelärannalla 19 kilometriä Pietarin keskustasta lounaaseen. Hallinnollisesti Strelnan kunta kuuluu Pietarhovin piiriin. Pietari–Veimar-radalla on samanniminen paikallisliikenteen rautatieasema. Asukkaita on 14 651 henkeä (vuonna 2025).[3]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1499–1500 Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa mainitaan useita Nuolijoen suulla sijainneita kyliä, jotka kuuluivat tuolloin Pähkinälinnan läänin Tuutarin pogostaan eli pitäjään. Vuonna 1637 Inkerinmaan kenraalikuvernööri Johan Skytte perusti paikalle Strelnanhovin moision. Keisari Pietari I:n aikana 1710-luvulla ryhdyttiin rakentamaan Strelnan palatsi- ja puistoaluetta. Vuoteen 1917 saakka se kuului Venäjän keisariperheen jäsenille.

Strelnan kartta vuodelta 1915
Strelnan saksalainen siirtokunta

Vuosina 1756–1763 Strelnan itäpuolelle rakennettiin Pyhän Kolminaisuuden luostari (Свято-Троицкая Сергиева Приморская пустынь, Troitse-Sergijeva pustyn). 1700-luvun lopulla seudulle perustettiin saksalaisia siirtokuntia. Vuonna 1857 Strelnan kautta rakennettiin Pietarista Oranienbaumiin johtanut rautatie. 1800-luvun lopulla seudulle syntyi pietarilaisten huvila-asutusta. Tyrön luterilaiseen seurakuntaan kuuluneita inkerinsuomalaisia sekä ortodoksisia inkerikkoja asui 1900-luvulle saakka Halosin (ven. Халузи, Haluzi), Kanasin (ven. Ижорка, Ižorka), Kirppulan (ven. Коркули, Korkuli), Mielisin (ven. Кикенка, Kikenka), Pohjoisin (ven. Шувалово, Šuvalovo) ja Vihkolan (ven. Викколово, Vikkolovo) kylissä.

Palatsi- ja puistoalueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strelnan palatsi- ja puistokokonaisuus käsittää vuonna 1720 valmistuneen Pietari I:n puisen palatsin[4][5] sekä moneen kertaan uudistetun Konstantinin palatsin, jonka rakentamiseen osallistuivat 1700- ja 1800-luvun kuluessa mm. arkkitehdit Nicola Michetti, Jean-Baptiste Le Blond, Bartolomeo Rastrelli, Andrei Voronihin, Andrei Stackenschneider ja Aleksandr Brjullov. Lisäksi siihen kuuluu 1700-luvun alussa perustettu Strelnan puisto, jonka pinta-ala on yli 140 hehtaaria, sekä 1830–1840-luvuilla rakennettu Orlovin puisto (noin 19 hehtaaria).

Pyhän Kolminaisuuden luostari vuonna 1864-1871

Orlovin palatsi tuhoutui ja monet muut Strelnan rakennukset ja puistot kärsivät suuria vahinkoja toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana. Sodan jälkeen Konstantinin palatsissa toimi Leningradin arktinen opisto, mutta 1990-luvulla se jäi tyhjilleen rappeutumaan. Vuosina 2001–2003 restauroitu palatsi toimii nykyään kongressikeskuksena, jossa vuonna 2006 järjestettiin G8-maiden johtajien huippukokous. Konstantinin palatsi, Pyhän Kolminaisuuden luostari, suuriruhtinas Mihail Nikolajevitšille vuodesta 1834 kuulunut Mihailovkan palatsi ja Nikolai I:n puoliso keisarinna Aleksandra Fjodorovnalle vuodesta 1835 kuulunut Znamenkan palatsi[6] ovat Unescon maailmanperintökohteita.[7]

Muita Strelnan rakennusmuistomerkkejä olivat balettitanssija Mathilde Krzesinskan ylellinen merenranta-datša (kuva) lähellä Konstantinin palatsia, jonka tälle lahjoitti suuriruhtinas Sergei Mihailovitš[8] ja joka purettiin 1950-luvun lopulla sekä raunioitunut noin 1760-luvulla rakennettu Pyhän Sergiuksen meri/rannikkoluostari (Сергиева Приморская пустынь), jossa on lukuisia arkkitehti Luigi Ruscan suunnittelemia kirkkoja. Luostari tunnetaan Zubov-suvun ja muiden venäläisten aatelisten hautapaikkana, jossa edellämainituilla on vuonna 1809 valmistunut hautaholvi.

Pietari I:n puinen palatsi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pietari I:n puinen Matkapalatsi Strelnassa

Vuosina 1711–1718 keisari Pietari I rakennutti Strelnaan puisen palatsin, jota hän käytti yöpymiseen matkoillaan Kronstadtiin, Pietarhoviin ja Oraniebaumiin sekä kalankasvattamiseen, erilaisiin viljelyskokeiluihin, legendan mukaan mm. Venäjän ensimmäisiin perunaviljelyksiin. Palatsia laajennettiin vielä vuosina 1719–1720, jolloin lisättiin mezzanine eli toinen kerros sekä kylpytalo ja etuhuone.[9]

Venäjän keisarillinen perhe käytti palatsia eräänlaisena metsästysmajana, ja se on säilynyt tähän päivään asti.

Matkapalatsiksi kutsuttu rakennus on yksikerroksinen puurakennus, jonka päätykolmion alla on mezzanino eli puolikerros. Rakennuksen keskellä oleva parveketta eli altaania kannattelevat toskanalaiset hoikat pylväät, ensimmäisen kerroksen korkeita pieniä ikkunoita kehystävät pilasterit, joissa on muovaillut kapiteelit ja kattoa reunustavien balusterikaiteitten päällä on koristeellisia maljoja.

Peruskivi muurattiin kesäkuussa 1720, mutta seuraavana vuonna kävi ilmi, että paikka oli huonosti soveltuva suihkulähteiden asentamiseen, joten Pietari päätti keskittää huomionsa läheiseen Pietarhoviin. Italialainen arkkitehti Nicola Michetti lähti, ja kaikki työt Strelnassa keskeytettiin. Michetti jatkoi suihkulähteitten suunnittelua vuosina 1721–1724, jolloin valmistuivat Pietarhovin Yläpuutarhan Malja suihkulähteet, Pyramidi, Aurinko, Vesikatu, Penkki, Lyhde, Kellot sekä Aatami ja Eeva suihkulähteet.[10]

Pietari I:n puinen 'Matkapalatsi' Strelnassa

Noustessaan valtaistuimelle vuonna 1741 Pietarin tytär keisarinna Elisabet alkoi saattaa päätökseen isänsä suunnitelman. Hänen suosikkiarkkitehtiään Bartolomeo Francesco Rastrellia pyydettiin laajentamaan ja suurentamaan Michettin suunnitelmia. Vuonna 1750 Rastrellin johdolla palatsi purettiin ja palautettiin sitten alkuperäiseen muotoonsa. Rastrelli paransi puutarhan ulkoasua rakentamalla kaksi suihkulähdettä kaksitoistasivuisiin kivialtaisiin. Vesi virtasi suihkulähteisiin painovoiman avulla lammesta puisten putkien kautta.[11] Rastrellin huomio siirtyi pian muihin palatseihin, Pietarhovin Suureen palatsiin ja Katariinan palatsiin, joten Strelnan palatsi seisoi keskeneräisenä vuosisadan loppuun asti.

Palatsin kunnosti toisen kerran vuosina 1834–1840 arkkitehti H. Meyer. Puinen paanukatto korvattiin pellillä, ja itse palatsi rakennettiin uudelleen alkuperäiseen muotoonsa ja pysyi ennallaan yli sata vuotta. Toisessa maailmansodassa vuosina 1941–1944 palatsirakennus tuhoutui saksalaismiehityksen aikana. Kunnostamisen jälkeen vuosina 1951–1952 siinä toimi päiväkoti. Vuonna 1981 Pietari I:n palatsi päätettiin ottaa Pietarhovin alueen museoitten osaksi, mikä toteutui vasta vuonna 1987. Palatsi ja sen puutarha suihkulähteineen on kunnostettu kokonaan vuosina 1999–2000 ja toimii nykyisin museona.[11]

Znamenka-palatsi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Znamenka-palatsi

Znamenka-palatsi valmistui vuosina 1760–1770 mahdollisesti arkkitehti Bartolomeo Francesco Rastrellin suunnittelemana. Sitä laajennuttivat ja uudistivat Nikolai I:n määräyksestä vuonna 1836 arkkitehti Andrei Stackenschneider sekä vuosina 1856–1860 arkkitehti Harald von Bosse. Palatsia restauroitiin vuosina 1969–1974 arkkitehti M. M. Plotnikovin suunnitelmien mukaan sekä vuosina 1960-1990.[12]

Mihailovka-palatsi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mihailovkan palatsi noin vuonna 1910, arkkitehti Harald von Bosse 1858–1861

Mihailovkan tila sijaitsee Pietarhovin-tien varrella Znamenkasta itään. 1700-luvun alussa alueella oli keisarin suosikki Aleksandr Menšikovin ja muiden Pietari I:n läheisten kumppaneiden datšoja. Myöhemmin tontit vaihtoivat toistuvasti omistajia. Vuosina 1834–1836 valtiovarainministeriö osti kolme tonttia ja myönsi ne suuriruhtinas Mihail Nikolajevitšille, jonka mukaan tila sai uuden nimensä.[13]

Vuonna 1850 Nikolai I:n luvalla hoviarkkitehti Andrei Stackenschneider suunnitteli Mihailovkaan uuden palatsin. Samaan aikaan hän suunnitteli kaksi uutta kasvihuonetta ja puutarhurin talon. Kaksi tuon ajan merkittävää arkkitehtiä Josif Josifovitš Charlemagne ja Harald von Bosse jatkoivat projektia. Palatsin peruskivi muurattiin vuonna 1858 ja kokonaisuus valmistui toukokuussa 1862. Lisäksi palatsiin rakennettiin keittiö- ja tallirakennukset sekä entinen Razumovskin talo kunnostettiin, jota alettiin kutsua Chevalier (hovimiesten) taloksi.[14]

Vuosina 1858–1861 arkkitehti Harald von Bossen suunnitelmien mukaan rakennettiin palatsi, joka koostui kahdesta rakennuksesta (iso ja pieni palatsi), joita yhdistävät käytävät ja galleriat. [13]

Mihailovkan torni, arkkitehti Harald von Bosse 1858–1861

Epäsymmetrisen rakennuksen arkkitehtuuri perustuu tilojen vapaaseen yhdistelyyn, joka ikään kuin virtaa toisiinsa; sen ulkonäkö ja sisustus heijastivat omistajien uusia mieltymyksiä - seremoniallisen loiston hylkäämistä ja mukavuudenhalua. Pohjoinen julkisivu on Suomenlahdelle ja Alapuistolle päin, eteläisen julkisivun eteen muodostettiin leveä parterri eli muotopuutarha.[13]

Palatsia ympäröivät lukuisat pienet rakenteet: pergolat, verannat, patsaat, ja suihkulähteet. Tilasta tehtiin monimutkainen maisema- ja arkkitehtuurikompleksi, joka rakennettiin kahdelle terassille. Puiston kokoonpano perustuu kahteen Ylä-Pietarhovin-tielle johtavaan keskiakseliin - Chevalier- ja kirkkokäytävään. Myöhemmin tilalle pystytettiin pieniä rakennuksia: valurautainen kappeli, autotalli, keilarata ja tenniskenttiä.[14]

Vuoteen 1917 asti Mihailovka kuului suuriruhtinas Mihail Nikolajevitšin jälkeläisille. Vuosina 1919–1941 kartanossa toimi Krasnije Zorin työväenkoulu-siirtokunta. Toisen maailmansodan aikana vuosina 1941–1945 palatsi ja puisto vaurioituivat pahoin. 1960–1990 -luvuilla tehtiin kunnostustöitä. Nykyisin Mihailovkassa on samanniminen täysihoitola.[13] Palatsi on nykyisin rappeutunut ja huonokuntoinen.[15]

Vuonna 2006 palatsi- ja puistokokonaisuus luovutettiin Pietarin valtionyliopistolle, joka on tehnyt hankesuunnitelman alueen kunnostamisesta opetus- ja matkailukäyttöön vuosina 2006–2009.[14]

Talous ja tulevaisuudennäkymät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strelnassa ovat toimineet ruotsalaisen Electroluxin pesukonetehdas ja Bosch-Siemensin jääkaappitehdas. Vuonna 2006 ryhdyttiin rakentamaan Neudorfin erityistalousaluetta, jonne odotettiin paljon uusia investointeja. Vuodesta 2010 lähtien Strelnassa on ollut saksalaisen BSH Bosch und Siemens Hausgeräte GmbH:n jääkaappeja ja pesukoneita valmistava tehdas.

Pietarin alueen hallituksen paikkanimikomissio käsitteli vuonna 2008 saksalaisen Bosch-Siemens yrityksen ehdotusta "nimetä Strelnan kylässä oleva tie "Bosch-Siemens tieksi". Komissio tarjosi "Pietarin toponyymian perinteet ja venäjän kielen säännöt huomioon ottaen" yritykselle vaihtoehtoisen nimen "Karl Siemens tie".[16]

Elokuussa 2022 tuli tietoon työntekijöiden joukkoirtisanomiset Boschin tehtailla Strelnassa.[17] Joulukuussa 2023 ilmoitettiin, että Bosch oli viimeisessä vaiheessa Strelnan tehtaidensa myymisessä. Boschin Venäjän divisioona neuvotteli liiketoiminnan myynnistä turkkilaiselle sijoitusrahastolle Can Holdingille; ennen sitä tuotantolaitosten pääostaja oli ollut kiinalainen Hisense.[18] Toukokuussa 2024 tuli tieto, että Gazpromin tytäryhtiöstä Gazprom Bitovije Sistemistä oli tullut BSH Bitovije Pribori LLC:n johto-organisaatio.[19]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 3.12.2015.
  2. ↑ Uusi Suometar 16.11.1882
  3. ↑ The permanent population by municipalities of Saint Petersburg as of January 1, 2025. Office of the Federal State Statistics Service for Saint Petersburg and Leningrad Oblast (April 24, 2025). Accessed: May 4, 2025.
  4. ↑ Дворец Петра I в Стрельне ГМЗ «Петергоф». Arkistoitu 7.11.2024. Viitattu 17.5.2025. (venäjäksi)
  5. ↑ Peter I's Palace in Strelna The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 17.5.2025. (englanniksi)
  6. ↑ Manor Znamenka: Palaces and ensembles - Петербург 24 petersburg24.ru. Viitattu 17.5.2025.
  7. ↑ Historic Centre of Saint Petersburg and Related Groups of Monuments whc.unesco.org. Viitattu 17.5.2025.
  8. ↑ Matilda Kschessinskaya The Marius Petipa Society. 21.7.2016. Viitattu 18.5.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Peter I's Palace in Strelna. The Peterhof State Museum-Reserve © 2009-2025
  10. ↑ MICHETTI, Nicola - Enciclopedia Treccani. Viitattu 18.5.2025. (italiaksi)
  11. ↑ a b Путевой дворец Петра I www.spbin.ru. Viitattu 17.5.2025.
  12. ↑ Manor Znamenka: Palaces and ensembles - Петербург 24 petersburg24.ru. Viitattu 18.5.2025.
  13. ↑ a b c d Tšekanova, O. A.: Mikhailovka, estate Encyclopedia of Saint-Petersburg. (venäjäksi)
  14. ↑ a b c Palatsi ja puistokokonaisuus "Mihailovskaya Dacha" Mikhailovskaya Dacha. Concept for the campus of the Graduate School of Management, St. Petersburg State University on the former palace grounds of Mikhaylovskaya Dacha. Campus for Graduate School of Management, SPbSU. St. Petersburg State University 2006. (venäjäksi)
  15. ↑ Mikhailovka - Estate in Saint Petersburg, Russia. aroundus.com. Viitattu 18.5.2025. (englanniksi)
  16. ↑ [https://web.archive.org/web/20081009184308/http://www.spbculture.ru/protokolT.html ������� �� ��������] web.archive.org. 9.10.2008. Viitattu 18.5.2025.
  17. ↑ Что известно о закрытии завода Bosch под Петербургом? | АиФ Санкт-Петербург web.archive.org. 27.6.2024. Viitattu 18.5.2025.
  18. ↑ Стало известно, кто выкупит заводы немецкой Bosch в Петербурге — РБК web.archive.org. 27.6.2024. Viitattu 18.5.2025.
  19. ↑ Завод бытовой техники Bosch в Петергофе перешёл под управление "дочки" Газпрома web.archive.org. 27.6.2024. Viitattu 18.5.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Strelna.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Strelna&oldid=23245555”