Luoteinen federaatiopiiri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Luoteinen federaatiopiiri
Северо-Западный федеральный округ Российской Федерации
Federaatiopiirin sijainti Venäjällä
Federaatiopiirin sijainti Venäjällä
Valtio Venäjä
Liittovaltiosubjektit Arkangelin alue
Kaliningradin alue
Karjalan tasavalta
Komin tasavalta
Leningradin alue
Murmanskin alue
Nenetsien autonominen piirikunta
Novgorodin alue
Pietarin kaupunki
Pihkovan alue
Vologdan alue
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Pietari
 – presidentin täysivaltainen edustaja Aleksandr Gutsan
Pinta-ala 1 677 900 km²
Väkiluku (2010) 13 616 057[1]
 – väestötiheys 8,1 as./km²
Federaatiopiirin internetsivut
Aikavyöhyke UTC+2/+3 (MSK-1/MSK)

Venäjän federaation luoteinen federaatiopiiri (ven. Северо-Западный федеральный округ Российской Федерации, Severo-Zapadnyi federalnyi okrug Rossijskoi federatsii) on yksi Venäjän kahdeksasta federaatiopiiristä. Siihen kuuluvat Arkangelin alue, Kaliningradin alue, Karjalan tasavalta, Komin tasavalta, Pietaria ympäröivä Leningradin alue, Murmanskin alue, Pietarin kaupunki, Novgorodin alue, Pihkovan alue ja Vologdan alue.

Tarve federaatiopiirien määrittelyyn syntyi 1990-luvulla muodostuneesta hallinnon hajanaisuudesta. Vuonna 2000 muodostetut federaatiopiirit ovat Venäjän presidentinhallinnon alaisuudessa toimivia valtionjohdon instrumentteja liittovaltiosubjekteja laajempien alueiden hallitsemiseen. Luoteinen federaatiopiiri vastaa aiempaa Neuvostoliiton luoteista talousaluetta ilman Viroa, Latviaa ja Liettuaa.

Luoteisen federaatiopiiriin kuuluvat subjektit

Väestö ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Federaatiosubjekti Väestö
2010[1]
Alueellinen
BKT vuonna 2010
(milj. ruplaa)[2]
Osuus koko
Venäjän BKT:stä
vuonna 2010 (%)
BKT henkeä kohti
(ruplaa, 2010)
BKT henkeä kohti
(% Venäjän
keskiarvosta)
Arkangelin alue
(ilman Nenetsiaa)
1 185 536 355 884,2 0,95 177 248 68
Kaliningradin alue 941 873 195 063,2 0,52 207 101 79
Karjalan tasavalta 643 548 127 733,8 0,34 198 484 76
Komin tasavalta 901 189 352 334,5 0,94 390 966 149
Leningradin alue 1 716 868 502 126,1 1,34 292 466 112
Murmanskin alue 795 409 234 649,1 0,63 295 004 113
Nenetsien
autonominen
piirikunta
42 090 145 750,1 0,39 3 462 820 1 323
Novgorodin alue 634 111 127 270,8 0,34 200 707 77
Pietarin kaupunki 4 879 566 1 673 684,4 4,48 342 999 131
Pihkovan alue 673 423 84 344,7 0,23 125 248 48
Vologdan alue 1 202 444 252 063,2 0,67 209 626 80
Yhteensä 13 616 057  3 905 154,0 10,44 286 805 110

Energia ja luonnonvarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luoteisessa federaatiopiirissä toimivat energiantuotantoyhtiöt TGK-1, TGK-2 ja TGK-9.selvennä Piirissä on metsävaroja sen verran, että taloudellisesti saavutettavien alueiden vuotuiset hakkuut voivat olla 59 miljoonaa kuutiometriä; tästä hakataan noin 44 miljoonaa kuutiota. Puun jatkojalostuskapasiteettia, mekaanista ja kemiallista metsäteollisuutta on noin 38 %:lle muodostuvasta puumäärästä.[3]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentin täysivaltaiset edustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Viktor Tšerkesov (2000–2003)
  2. Valentina Matvijenko (2003)
  3. Ilja Klebanov (2003–2011)
  4. Nikolai Vinnitšenko (2011–2014)
  5. Vladimir Bulavin (2014–2016)
  6. Nikolai Tsukanov (2016–2017)
  7. Aleksandr Beglov (2017–2018)
  8. Aleksandr Gutsan (2018–)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 30.3.2013. (venäjäksi)
  2. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 30.3.2013. (venäjäksi)
  3. Mikhail Giryaev (2006) (Arkistoitu – Internet Archive) authorstream.com